Krypton (TV-series, 2018-2019)
Voiko planeetan aikaisemmat tapahtumat olla mielenkiintoisia, jos kaikki tietävät mihin sen historia päättyy. Entä kiinnostaako ketään Supermanin isoisän nuoruusseikkailut. Vastauksen näihin kysymyksiin sain katsomalla David S. Goyerin ja Damian Kindlerin luoman Krypton televisiosarjan. Sarjan esittäminen alkoi SYFY-kanavalla ja siirtyi sieltä pian HBO:n tarjontaan. Sarjassa on kaksi kautta ja itse katselin ne ostamiltani blu-ray julkaisuilta. Sarjan yksi puhutuimpia asioita on se, että fanien kauan odottama Brainiac pahis nähdään vihdoinkin live-action versiona. Sarja luotiin alunperin Man of Steelin esiosaksi, mutta loppupeleissä sillä ei ole paljoa tekemistä elokuvan kanssa ja toimii hyvin itsenäisenä tarinana. Mutta oliko sarja muuten onnistunut…
Krypton (TV-series, 2018-2019)
Sarja kertoo ajasta jolloin Supermanin vaari Seg-El oli nuori mies. Kryptonilla on erilaisia mahtisukuja (Houses) ja Seg-El kuuluu Elien sukuun, eli House of EL:iin. Elit ovat Kryptonin tiedemiehiä. House of Zod huolehtii taas kryptonin turvallisuudesta ja House of Vex sen politiikasta.
Supersankarin alku Adam Strange kulkee läpi ajan ja avaruuden varoittamaan Seg-Eliä tulevaisuuden synkästä kohtalosta ja Brainiac pahiksesta, joka on tulossa keräämään kaupunki Kandorin kokoelmiinsa ja tuhoamaan Kryptonin. Jos Brainiac onnistuu suunnitelmissaan, Superman ei tule koskaan syntymään ja täten tulevaisuudessa maaplaneettakin on vaarassa ilman suojelijaansa. Kapuloita rattaisiin laittaa myös tulevaisuudesta saapuva Kenraali Zod, joka haluaa ottaa Kryptonin hirmuvaltansa alle. Samaan aikaan käydään erilaisia poliittisia ja uskonnollisia juonia eri kasteissa ja Kryptonin hallinnossa.
Sarjan alku tuo mieleen Game of Thronesin kaikkine mahtisukuineen ja suonitteluineen, mutta hyvin pian ottaa perinteisen scifi-sarjan luonteen tuoden mieleen 90-luvun Babylon 5, Stargaten, Farscapen ja vaikka Star trekin. Uudemmista sarjoista tulee mieleen Lost in Space. Vaikka kyseessä on supermanin esiosa, ei sarja ole supersankaritoimintaa, vaan enempi tieteisseikkailua ja avaruusoopperaa. Myös draamaa ja juonitteluja on paljolti mukana. Käydäänpä välillä jopa saippuaoopperamaisissa tunnelmissa. Jopa Frank Herbertin Dyyni tulee paikoitellen mieleen. Ja miksei jopa ysäri sarja Xena.
Sarjan on SYFYlle luonut David S. Goyer, jonka aiempia töitä on mm. Blade trilogy (1998–2004), Christopher Nolan's Dark Knight trilogy (2005–2012), Man of Steel (2013) ja Batman v Superman: Dawn of Justice (2016).
Sarjan alussa puhutaan Supermanista ja jopa tämän viittaa näytetään, mutta hyvin pian hahmo unohtuu ja keskitytään Kryptonin tapahtumiin ja hahmoihin. Tämä olikin mielenkiintoista, koska aikaisemmin en ole ollut kovinkaan kiinnostunut millainen Supermiehen kotiplaneetta on, mutta tätä sarjaa katsoessani mielenkiinto hahmoja ja tapahtumapaikkoja kohtaan kasvoi kokoajan ja rupesin tutkimaan mitä kaikkea planeetan loreen kuuluukaan. Käydäänpä tässä mm. Wegthorilla, Kryptonin kuussa, jossa kaivoskolonisaatio elää ja jopa pahamaineisella Phantom Zonella.
Päähahmoina sarjassa nähdään Seg-El (Supermanin isoisä), Adam Strange (aikamatkaava supersankari, joka pyrkii joskus pääsemään Justice Leaguen jäseneksi, Lyta-Zod (Seg-Elin tyttöystävä) ja Antagonisteina Kenraali Zod, Brainiac, Doomsday ja Lobo. Elliot Cowanin esittämä Daron-Vex muistuttaa erehdyttävän paljon Man of Steelissä nähtyä Russell Crowen Jor-Eliä. En tiedä onko se tarkoituksellista.
Seg-Eliä näyttelevä Cameron Cuffe on kyllä aikamoinen puunaama, mutta onneksi muita hahmoja on lukuisia, joten Seg-Eliä nähdään lopulta sopivan vähän. Parhaimmat näyttelijäsuoritukset löytyvät pahispuolelta. Brainiacia näyttelevä Blake Ritson on loistava roolissaan ja nostaakin sarjan tasoa aina kun on ruudulla.
Zodia näyttelevä Colin Salmon on aika samanlainen kurttuotsa kuin aiemmissakin rooleissaan (Resident Evil-elokuvat, Punisher: war zone) ja hoitaa tonttinsa rutiinilla. Man of Steeliin verrattaessa Zodin ihon väri on tällä kertaa tumma. Doomsday on taas sarjakuvauskollisempi, kuin BvS:sä nähty versio.
Sarjan parasta antia taas toimittaa Emmett J. Scanlan Lobona. Lobo nähdään ekaa kertaa live-action versiona ja aina kun hahmo on ruudulla sarja paranee huomattavasti. Lobo on Deadpoolin kaltainen huuliveikko, vaikkakin paljon raakalaismaisempi. Repesin ääneen nauramaan kun Lobo lausui Krypton planeetan nimen “craptown”. Lobon piti saadakkin oma Spin off-sarjansa Kryptonin kylkeen, mutta koska Krypton lopetettiin, jäi Lobo-sarja vain haaveeksi. Harmi.
Visuaalisesti sarja heittelee varsin upean näköisestä, jopa halvan näköiseksi. Välillä CGI on aivan priimaa, ja välillä se muistuttaa 15 vuotta vanhoja tv-sarjatehosteita. Ekalla kaudella kohtaukset tapahtuvat hyvin paljon muutamassa samassa lavasteessa, mutta toisella kaudella vaihtelevuutta on paljon enemmän. Lavasteet vaihtelevat oikeasti rakennetuista, CGI-greenscreen taustoihin. Mielestäni parhaiten oli toteutettu Outlands, jossa oli vuoroin näyttäviä lumimyrkyjä ja vuoroin autiomaata ja hiekkaa.
Puvustukset ovat pääsääntöisesti laadukkaita, mutta paremmalla valaistuksella ne olisivat näyttäneet ehkä vielä paremmilta. Valaisu tosin paranee sarjan edetessä. Hahmot kyllä menevät samoilla vaatteilla pitkiä aikoja, joten siinä budjetti näkyy. Hassua, että moni Kryptonilainen luottaa nahkatakkeihin. Parhaimmat meikit ja puvut löytyy Brainiacilta. Itse Krypton on hieman cyberpunkhenkinen luokkaeroineen ja neonvaloineen. Krypton on kuvattu Serbiassa, mikä on mielenkiintoista.
Sarjan kiemuroihin koukuttuu hitaasti, mutta pikkuhiljaa kärsivällinen katsoja kiinnostuu sarjan maailmasta yhä enemmän ja enemmän. Ensimmäiset viisi jaksoa eivät täysin vakuuttaneet vielä minua, joten ymmärrän, jos joku päättää lopettaa sarjan katsomisen tähän. Alussa tavaraa on liikää pureskeltavaksi, kun taas lavasteet ei päätä huimaa. Pian tämän jälkeen rupeaa avautumaan mielenkiintoisia paljastuksia ja Teräsmiehen ja DC:n faneille kaikkea bongailtavaa. Mm. Doomsdayn syntytarina on mielenkiintoinen osio.
Vaikka sarjan henki on vakava, niin huumoria ei olla unohdettu. Koomisista kevennyksistä vastaa lähinnä Lobo, Adam Strange ja Rasmus Hardikerin näyttelemä Kem, joka on mm. baarin pitäjä ja Seg-Elin paras kaveri. Hän heittää vitsiä mm .Rondorin kiveksistä ja miehestä, joka ripuloi luurankonsa ulos ja jäi vielä henkiin.
Jaksojen nimissä on käytetty mielikuvitusta ja sieltä löytyy mm. sellaisia nimiä kuin “In Zod we trust” ja “Zods and monsters”.
Triviaa: Seg-El tai paremmin sarjakuvista tuttu Seyg-El nimi on muunnelma Supermanin toisen luojan Jerry Siegelin nimestä. Lobo taas kutsuu Seg-Eliä “Seagulliksi”, eli lokiksi.
Sarjan oli tarkoitus olla esiosana Man of Steel -elokuvalle, mutta heti alussa nähdään supermanin viitta, joka ei ole samanlainen kuin Man of steelissä, tai DCEU:ssa. Viitan symboli on siis samanlainen kuin Christopher Reeven leffoissa. Tosin toisella kaudella Seg-Elin pappa kantaa taas vaakunaa, joka on tuttu DCEU:sta ja Man of steelistä. Samoin muiden Elien symbolina nähdään DCEU:n S-logo. Ota tästä nyt sitten selvää. Sarja ei sinänsä ole kytköksissä elokuviin millään lailla.
Musiikit sarjassa ovat melko geneerisiä, eivätkä kovin mieleenpainuvia, mutta yhdessä tärkeässä kohdassa kuultava pätkä alkuperäistä Teräsmies-tunnaria tuo kyllä kylmät väreet samantien.
Sarjaa voisi suositella henkilöille, joita ennestään kiinnostaa Krypton-planeetta ja sen luokkajärjestys. Sitä voisi suositella myös henkilöille, jotka sujuvasti katsovat avaruusoopperoita, jotka ovat hieman halvannäköisiä ja tietyllä tavalla huvittavan campyjä. Kurttuotsaiset tosikot ja maanläheisen toiminnan nälkäiset katsojat eivät tästä paljoa kostu. Myös 90-luvun scifisarjojen ja elokuvien asiantuntevuus on hyödyksi, koska, niin paljon Krypton muistuttaa juuri näitä vanhoja sarjoja. DC-sarjana Krypton ei nouse parhaiden kärkeen, mutta ei myöskään putoa huonoimmaksi. Sci-fi kuvastolla se laajentaa DC:n repertuaaria entisestään. Brainiacin ja Lobon fanit saavat vihdoinkin vastinetta rahoilleen ja odotukselleen. Sarja päättyi toisen kauden jälkeen, koska katsojaluvut eivät nousseet tarpeeksi korkealle.
Valitettavasti sarja lopetettiin niin yllättäen, että tämän takia kakkoskausi jää todella mehukkaaseen cliffhangeriin, jossa vihjaillaan jopa Darkseidista, Parademoneista ja Lobon tulevista seikkailuista. Ne vasta olisivat olleet mielenkiintoista seurattavaa. Henkilökohtaisesti sarja oli minulle poikkeus, koska en yleensä katsele tämän tyylisiä sarjoja, mutta tämän tarinaan uppouduin ja kiinnostuin sen maailmasta yllättävän paljon.
– Kai Kumpulainen 3.7.2021
Bastich on Lobon käyttämä sana, joka yhdistää sanat Bastard ja Bitch.
Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä