HALLOWEEN MONTH #4
COLOR OUT OF SPACE
Richard Stanleyn filmografiaan kuuluu hyvin psykedeelisiä kauhuelokuvia kuten 90-luvun alussa tehdyt Hardware ja Dust Devil. Molemmat genremiksattuja ja omalaatuisia joita allekirjoittanut ei ole nähnyt. Mutta Stanleyn kuuluisin teko oli olla pahamaineisen Island of Dr. Moreaun ensimmäinen ohjaaja. Jos haluatte nähdä kaiken siihen liittyvän, katsokaa Lost Soul dokumentti missä selitetään kuinka hän riitaantui Val Kilmerin kanssa ja aika moni (mukaanlukien Stanley) menetti uskonsa elokuvantekemiseen. Nyt hän on kuitenkin tehnyt paluun H.P. Lovecraftin adaptaation pariin.
Color Out of Space edustaa lovecraftmaisia teemoja kosmisesta kauhusta kun meteoriitti iskeytyy perheen talon edustalle ja outouksia tapahtuu perheen alkaessa yhä enemmän etääntymään toisistaan. Lovecraft on monelle tutumpi kuin minulle mutta elementtejä ja henkeä voi bongata kaikesta siitä mikä liittyy ihmisen sisimpään. Alien, The Thing, In the Mouth of Madness ja Cure For Wellness ovat lovecraftmaisia. Hän oli humanisti ja tieteellinen maailmankuvaltaan mutta hyvin konservatiivinen. Tässä mielessä Stanley joka erikoistuu kulttikauhuun ja on Lovecraftin fani, tietää lähdemateriaalista.
Onnistuiko Stanley pitkän paluun jälkeen? Leikkaukseltaan siinä on pitkiä jaksoja heti alussa ja trimmausta olisi tarvinnut. Elokuvassa on oma moodinsa mutta muutaman sekunnin voi poistaa aina joka jaksosta. Sain perheestä hyvän käsityksen mutta sen ei tarvinnut olla pitkä esittely.
Siitä pääsemme päätähteen Nicolas Cageen mikä oli elokuvan magneetti ja hänkin melko innokas Lovecraft fani joten sopiipahan tähän mainiosti. Kommentoin vaan siinä että Stanley ei välillä tunnu tietävän mitä tehdä hänen kanssaan. Roolia olisi voinut esittää kuka vaan mutta koska Cage esittää osaa, se asettaa odotukset tilaisuudesta loistaa ja Stanley valitsee joissain avainkohtauksissa leikata pois hänestä ja keskittyä muihin. Tämä on suoritus mikä liikkuu vakavan hullun Cagen ja hauskan hullun Cagen rajamailla. Hän on hyvä tässä ongelmista huolimatta mutta muut ovat parempia myydessään tämän hullun skenaarion. Joely Richardson perheen äitinä pääsee joihinkin elokuvan muistettavimpiin kohtauksiin missä leuka putoaa lattiaan. Madeleine Arthur, Brendan Meyer ja etenkin Julian Hilliard tekevät myös hyvää työtä.
Elokuvasta ei pidä odottaa suurta mässäilyä. Se on aika kiinni omassa räikeän liilan värisessä ja tyylisessä maailmassaan missä ympäristö muuttuu komeetan jälkeen ja ihmiset sen mukana. Tämä on siis psykologinen matka perheen synkkään puoleen ja outo tunnelma ruokkii tätä. Cage hymyilee kuin hullu päästessään ihailemaan tomaatteja ja lapset siirtyvät jonnekin ajantajun tuon puoleen. Hyvin lovecraftin tyylisiä elementtejä nämäkin.
Color Out of Space jättää asioita omaan jamaansa salamyhkäisyyden vuoksi ja Stanley pääsee taas näyttämään kyntensä elokuvantekijänä. Hänen matkansa on yhtä outo kuin tämä elokuva. Sitä ei tarvitse selittää vaan tuntea kuinka pahuus valtaa mielen ja muulla ei ole väliä.
⭐⭐⭐½
