VAMPIRES
John Carpenter eli kulta-aikaansa ohjaajana 70-80 luvun vaihteessa mutta sitten kun päästiin 90-luvulle, alkoi vaihe mistä hän sanoi “Film making wasn’t much fun anymore.” Oli useita mielenkiintoisia projekteja mitkä eivät lunastaneet lupauksiaan. Hän halusi tehdä välillä muutakin kuin kauhua. Ilmestyi trillerimäisellä otteella tehty musta komedia Memoirs of the Invisible Man, kulttimainetta myöhemmin niittänyt In The Mouth of Madness, pakkopullana tehty uusversio Village of The Damned ja hänen toimintaklassikkonsa jatko-osa Escape From L.A. Hänen ysärikierroksensa päättyi yksinkertaisesti nimettyyn Vampiresiin mikä on näistä viidestä paremmasta päästä.
Vampires eliminoi siihen perustuvasta romaanista kaikkein kriittisimmät hetket kuten vampyyripaavista yms hurjasta mutta pitää perusajatukset vampyyrimetsästäjistä joita johtaa Jack Crow (James Woods). He ovat Mestarin (Thomas Ian Griffith) jäljillä ja edessä on ratkaisevat askeleet ennen lopullista yhteenottoa. On telepaattisen yhteyden omaava nainen (Sheryl Lee). On katolinen kirkko ja salainen historia vampyyrien syntyperästä.
Ainakin on sanottava että Carpenter halusi aina tehdä Westernin ja ei koskaan onnistunut siinä. Välillä oli tyylitajuisia valintoja kuten Assault on Precint 13 mikä vaikuttaa saluunan piiritykseltä tai jos tuli jokin sellainen kuin Village of The Damned mistä hän ei paljoa välittänyt, on ainakin tunnelmallisia keskilännen otoksia. Vampires on kuvattu suurimmaksi osaksi New Mexicossa ja siinä hän on saanut pitää hauskaa. On useita otoksia missä James Woods ja kumppanit lähestyvät piilopaikkaa kuin aseensa vetävät sankarit. Vampyyrin hyökkäys motellille on kuin hyökkäys saluunaan kauhuelokuvan ehdoin. Vampyyrit lähestyvät kohdetta kuin Wild Bunchissa ja hän nauttii kuvata sankareita tienvarrella aavikon pyörteessä.
Toinen hyvä asia on siinä kun vampyyrit ovat ainakin aavistuksen erilaisia. Kun heitä näytetään tai alustetaan, mukana on sellaisia elementtejä mitä päätetään jättää huomiotta kuten viha kristillisyyttä kohtaan on vähemmässä merkityksessä. Kolmas hyvä asia on vaihtelua siinä kun tämä ilmestyi teenage slasherien buumin aikana ja se oli ainakin raikasta ilmaa markkinoilla. Neljäs hyvä asia on James Woods. Jos hänet näkee jossain, tietää että on hauskaa. Hän imee kaiken karisman ympärilleen ja saa kohtaukset elämään tunteenpurkauksillaan. Hänellä on kaikki jenkkimiehen kliseet tässä: aurinkorillit, farkut, musta t-paita ja siistit takit. Vaikka Crow ei ole mikään kauhean hyvin kirjoitettu hahmo, siinä on sitä jotain kun Carpenter saa elokuviinsa välillä joitain sellaisia kuin Christopher Reeven ja Sam Neillin jotka elävöittävät vähemmän loistokasta materiaalia. Woods on tunnetusti hankala näyttelijä mutta Carpenter onnistui tasapainottamaan yhteistyötä mallikkaasti eli suurin osa dialogista on improvisoitua. Pidin myös nuorena pappina esiintyneestä Tim Guineesta.
Ongelmia on kuitenkin paljon. Sheryl Lee tekee parhaansa ainoana naisena miesten maailmassa ollessaan joko juonivälineenä tai objektina. William Baldwin kuuluu myös vähän tähän samalle viivalle apurina jolla ei ole sen kummempaa vaikutusta kuin tukkia haavansa siististi. Syystäkin tämä tuskin kuuluu kenenkään Carpenter suosikkeihin tai top 10 vampyyrielokuviin. Vampyyrit eivät ole tässä kauhean omaperäisen näköisiä. Mestari Valekin visuaalinen ulkonäkö on hyvin klassista sexy vampirea mihin törmäsi näihin aikoihin ja jotenkin tuntuu (vaikka heistä haluttiin tehdä klassisia petoja) että Carpenterin intohimo ei ollut kauhuaspekteissa vaan toiminnassa. Siinä ei ole vikaa mutta hän ei onnistu tasapainottamaan sitä mitä kohdeyleisö haluaa.
Vaikka tämä oli tietysti vaihtelua teinislasherien pyörteessä, vampyyrimarkkinat oli eri juttu. Se kilpaili Buffyn ja Bladen kanssa näihin aikoihin ja siksi se vaikutti menneeltä jäänteeltä. Vampires ei myöskään sisällä Carpenterin vahvempien töiden kätkettyä kommenttia ihmisyydestä samalla tavalla ja tyytyy tietyin määrin pinnallisuuteen. Jotain se yrittää katolisesta kirkosta sanoa mutta helpon tien kautta. Silti se on alle kahden tunnin viihdettä ja nostalginen, mestarin myöhempien töiden uteliaisuusfaktoreita mitä kannattaa vilkaista.
⭐⭐⭐+ /5