Indonesialais-jenkkiläistä tuotantoa oleva The Shadow Strays muotoutui lauantai-iltapäivän leffaksi Netflixistä. Katselin ennen leffan katsomista hieman arvioita, ja esim. Googlessa leffa oli kyllä saanut aika kivat pisteet, taisi olla jopa reilu 80% tykännyt leffasta, joka on kyllä aika kova arvio. Joten päätin sitten pienistä epäilyksistä huolimatta tätä kahden ja puolen tunnin aika väkivaltaiseksi kuvattua leffaa lähteä katsomaan.
No, eipä välttämättä siis ollut mikään yllätys, että ensimmäisistä hetkistä lähtien päätä laitettiin poikki oikein urakalla ja verta ruiskusi suunnasta jos toisesta enemmän kuin muutaman ketsuppipullon verran. Valitettavasti tosin hieman harmi oli tässä sitten se, että se päiden katkaisu ja veri ei loppunut oikein missään vaiheessa ja voin sanoa, että oma mielenkiinto leffaa kohtaan katosi jo hyvissä ajoin ennen puoltaväliä. En oikein osaa sanoa edes että oliko tässä sitten lopulta hyvä juoni ja kuinka hyvä leffa oli kyseessä kun tuntui, että tämä jatkuva tappaminen vei kaiken huomion kaikesta muusta, tai näin ainakin olettaisin, loppuleffa meni kännykällä.
Edes leffan äänet eivät pitäneet riittävästi mielenkiintoa tänään yllä, vaan leffan Atmosraita oli täysin staattinen ja muutenkin esim katossa käytössä oli vain kaksi kanavaa käytössä ja nekin loppupeleissä aika nihkeästi. Muutamia tilaeffektejä oli ihan kivasti, mutta ei mitään mikä olisi mieleen tästä äänienkään osalta jäänyt. Dialogi jäi hieman vaimeaksi ja edes dynaamiikka ei tällä kertaa vakuuttanut. Sanoisin, että aika yhden tekeväksi jäi fiilis tästä leffasta tällä kertaa, en siis jaksa siitä kirjoittaakaan tämä enempää.
Lähde: Leffafriikki.com
