Tuossa on hyllyssä jo jonkin aikaa odotellut arviointikappale sellaisesta DC leffasta kuin Flash. Miksi se on odotellut niin syynä oikeastaan vain se, että olisin halunnut sen katsoa sattuneesta syystä kalibroidulla Trinnovilla, mutta en viitsinyt nyt sitten venyttää katsomista tämän pidempään vaan tuli tuo leffa viikonloppuna katsottua. Syy miksi siis leffan olisin ehdottomasti halunnut kalibroiduilla äänillä ehdottomasti katsoa oli tietysti se, että odotusarvoisesti tässä leffassa äänien pitäisi olla aika kohdillaan. Järjestin tästä muuten jokin aikaa sitten kyselyn Instagramin puolella missä aika moni oli sitä mieltä, että ei nyt taida ihan olla taas meikäläisen suosikkileffa, mutta mitenkähän tämän kanssa sitten lopulta kävi?
DC ei kuitenkaan ehkä ole ihan Marvel, eli tykkään kyllä yleensä DC:n leffoista enemmän kuin keskimäärin Marveleista, miksi, sitä on kyllä vaikea äkkiseltään sanoa. Molemmissahan liikutaan hyvin samankaltaisissa maailmoissa ja sikäli voisi ajatella, että samaan kastiin menee. No, Batmanista tykkään esimerkiksi tosi paljon, niin ehkä se tässäkin hieman vaikutti, vaikka luonnollisesti Batman leffa tämä ei ollut. Flash hahmonakin on ihan ok, ajoittain voin jopa sanoa tykänneeni. Juonellisesti tämä leffa ei ihan hirveästi näistä aikamatkailuista eroa, ja sikäli tosiaan ei tämäkään nyt ihan suurimpien suosikkien joukkoon tule mahtumaan. Sen verran hyvin tämä leffa kuitenkin toimi, että koko leffan ajan olin hieman sellaisissa fiiliksissä, tämähän voisi hyvin olla leffa jonka katsoo heti uudestaan kun äänet on kalibroitu. Äänien puolestahan tämä oli todella hyvä leffa ja edelleen pitää todeta, että Trinnovin äänien taso kalibroimattomana kuulostaa aika pitkälti samalta kuin Arcam kalibroituna. Bassot olivat selkeästi nyt alkuun pois pelistä, mutta oli taas kiva hieman testailla mistä ne Trinnovissa saa ”päälle” ja hienostihan tästä laitteesta löytyy kaikkea säätövaraa. Eli miksi bassot eivät nyt siis olleen elossa johtuu siis pitkälti uusista Daceista, eli niiden lisäämisen jälkeen mitään gaineja tai vastaavia ei ole tullut säädettyä mihinkään, testattua vaan että testiääni tulee läpi. Nämähän siis tietysti sitten säädetään myös kaikki kohdilleen kun mikki saapuu.
Muuten itse leffa sitten kyllä antoi äänien suhteen aika paljon odotuksia. Onneksi Trinnovissa sentään Atmos viewer toimii jo, tästä nimittäin on tulossa aika kiva työkalu näiden leffojen analysointiin. Tässäkin leffassa oli esim. hyvin nähtävissä, että Atmos miksaus oli leffassa 7.1.4, eli front wideista ja keskimmäisestä katossa ei leffan aikana tullut mitään signaalia sisään. Siitäkin huolimatta äänissä oli paljon kivoja juttuja ja uskon, että tämä leffa on oikeasti aika kivaa kuunneltavaa kun sen kimppuun pääsee myöhemmin uudestaan. Uudestaan tämä siis täytyy kyllä katsoa ja kiva sinällään, että itse leffakin oli sen verran hyvä, että sen katsoo mielellään vielä uudelleenkin.
Mikä tässä sitten kiinnosti niin ensinnäkin tuo Flash hahmona oli ihan mielenkiintoinen. Ei ihan niin yliluonnollinen kuin voisi ajatella, supervoimistaan huolimatta. Tuli itse asiassa hieman mieleen Sonic the Hegdehog, joka oli jollain tapaa aika samantyyppinen hahmo ja siitäkin tykkäsin enemmän kuin ennakkoon osasin ajatella. Tässä juonellisesti tuo kaksoisolentojuttu ei ihan ollut minun suosikki, mutta toisaalta eipä se nyt juonta pilannutkaan. Varsin leppoisaa juonen kuljettelua, vaikka olisi tämänkin voinut ehkä hyvin painaa alle pariin tuntiin ja leffa tuskin siitä olisi yhtään huonontunut.
Lopuksi vielä kerrottava hieman kuvanlaadusta. Olen aika paljon nyt ollut sitä mieltä, että leffat tulisi hankkia aina 4k levyinä ja sitä kautta saada parasta mahdollista kuvaa ja ääntä. Mutta siitäkin huolimatta bluerayt jaksavat kerta toisensa jälkeen yllättää. Osittain varmasti Panasonicin ansiosta, mutta toki MadVR:llä on myös oma osuutensa asiaan. Joka tapauksessa kuvanlaatu tässäkin leffassa oli taas niin ällistyttävän hyvää, että ei voi kuin ihmetellä. Olen muutenkin viime päivinä koittanut hieman metsästää Super Mario-leffaa, koska sen kohdalla puhutaan aivan järjettömän hyvästä väritoistosta ja kuinka siinä todellakin näkee kuinka hyvät värin ruudulle saa. No eipä tämäkään leffa paljon huonompi voinut olla. Etenkin leffan lopussa ihan järjettömän hienoa kuvaa ja etenkin nyt tuon ruudun päivityksen jälkeen on pakko vaan olla tyytyväinen miten taas pienellä rahalla pystyi asioita viemään askeleen eteenpäin. Kaikki huolet harmaista valkoista ja haaleista väreistä voi välittömästi unohtaa kun tätä leffaa katsoo. Ihan äärettömän hienoa kuvaa, ihan vaan Bluray-laadulla. Eikä muuten edes huoneen valaistus tai kuvakulma haittaa kuvaa lainkaan, kuten kuvastakin näkee. Oisko tässä siis hyvä leffa katsoa heti uudelleen kun huone on kalibroitu?
Lähde: Leffafriikki.com
