Ensimmäinen fiilis katsottuani tämän leffan on että olipahan joku taas keksinyt aikamoisen julman tarinan, kunnes herään jälleen todellisuuteen. Tarina on kuitenkin tosi ja Roman Polanski on tuonut tämän surullisen selvitymistarinan valkokankaalle vuonna 2003. Leffassa seurataan puolanjuutalaisen radiopianistin tarinaa läpi natsisaksan miehityksen ja kaikkien sodan julmuuksien. Leffa on varmasti aika merkittävä klassikko elokuva, mutta jostain syystä se on silti jäänyt itseltäni katsomatta. Paljon on tullut näitä toisen maailman sodan leffoja katsottua, mutta jostain syystä tämä on vaan aina mennyt ohi. Eikä niin että en olisi leffasta tiennyt, mutta kuitenkin jotenkin se on aina jäänyt ilman ajatusta, että se pitäisi katsoa. Nyt kuitenkin leffa tuli Furure Movie Shopista napattua mukaan ja hyvä niin.
Adrien Brody esittää puolalaista Pianistia Wladyslav Szpilmania, ja ehkä vähemmän yllättäen herra on tästä leffan pääosasta käynyt myös pokkaamassa Oscarin, edelleen historian nuorimpana pääosan Oscarin saaneena. Sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta muuten, että kun kävin tuota palkintogaalaa hieman katsomassa niin vähintään yhtä hyvin palkinnon lisäksi taidetaan tuosta tilaisuudesta muistaa Brody intohimoinen suudelma vastaanottajana Hally Berry, joka tänä päivänä saattaisi merkitä vielä paljon enemmän asioita, ehkä jopa uran loppua siihen paikkaan. Toinen mielenkiintoinen juttu tässä on se, että tuota voittajan puhetta ei enää löydy YouTubesta lainkaan vaan se on sieltä poistettu. Löysin tuon puheen kuitenkin Facebookista, enkä kyllä oikein tiedä miksi se on YouTubesta poistettu. No, niin tai näin niin Brody tekee tässä leffassa ihan uskomattoman hienon roolityön ja on varmasti Osacarinsa ansainnut, ja saihan niitä leffa pari muutakin, mm. Polanski itse ohjauksesta.
Leffaa voisi hyvin vertailla moneenkin leffaan, mutta en nyt lähde sitä suota sen enempää rämpimään. Sen verran nyt kuitenkin vertailen, että vaikka tämä leffa ei nyt ihan älyttömän pitkä ollut, niin olihan tämä nyt hieman ehkä tavallaan sisällöltään köyhähkö tai hitaasti etenevä verrattuna Shinldlerin listaan. Onhan tämäkin leffa erittäin hyvin tehty, julmuutta ja raakuutta kuvataan varmaankin hyvin toden mukaisesti, mutta jotenkin tämä leffa silti vaan tuntuu jotenkin liian ehkä brutaalilta ja kun tarina kuitenkin keskittyy vain yhteen henkilöön niin leffa on jotenkin, ei pitkästyttävä, mutta ei ehkä kuitenkaan niin viihdyttävä, jos tälläinen leffa nyt voi olla viihdyttävä ylipäätään. Jotenkin tuntuu nyt todella vaikealta tätä pureskella, loistava leffa, mutta ei ihan kyllä Shindlerin lista tasoinen.
Muuten leffassa on kyllä taas nähty aika paljon vaivaa. On leffoja, joissa näyttelijöitä saattaa olla vaikkapa vain viisi, ja sitten tälläisiä tuotantoja jossa niitä on sitten aivan toinen ääripää. Puvustukset ja muutenkin miljööt ovat tässä erittäin hyvin kunnossa, ja ylipäätään restaurointi näyttää erittäin hyvältä ja laadukkaalta. Äänet leffassa ovat 5.1:stä, mutta eipä tässä millekään muulle ollut tarvettakaan. Äänet olivat juuri sitä mitä leffassa tarvittiin ja ennen kaikkea tuo lopun pianokohtaus on todella kaunista kuunneltavaa. Eli loistava historiallinen leffa, joka jokaisen tulisi jossain vaiheessa katsoa, saattaa itse asiassa olla, että tämän voisi jopa jossain vaiheessa itsekin katsoa vielä uudelleen kun leffa nyt löytyy omasta hyllystä. Pistäppä sinäkin tilaukseen vaikka tuolta Future Movies Shopista, josta minäkin omani hankin.
Lähde: Leffafriikki.com
