Tulipahan taas lähdettyä hieman soitellen sotaan. Tai siis leffaan, tuota sota sanaa ei ehkä nyt nykymaailmassa pitäisi turhaan liikaa käyttää. Ehdotin lapsille, että lähdettäisiin katsomaan iltapäiväleffaan Turtleseita, ei niinkään tällä kertaa vain muksujen viihteeksi, vaan halusin mennä katsomaan tämän itsekin. Itseltä löytyy hyllystä pari Turtles leffaa, jotka etenkin ääniltään ovat aivan sairaan hyviä leffoja. Tästä leffasta en sen paremmin tiennyt etukäteen mitään, en siis oikein tiennyt oliko tämä nyt jatko-osa, uusi juttu vai mikä. Ainoa juttu mitä tiesin ole pieni pätkä traileria, jonka näytin muksuille juuri ennen kuin lähdettiin, ja heti jo siitä tuli hieman sellainen fiilis, että onko tämä nyt ihan sitä mitä odottelin olevan.
Niin, mikä tässä leffassa siis mietitytti? No lähtötilannehan on hieman sama kuin uusissa Spidermaneissa, eli en oikein tykkää tuosta uudesta tyylistä tehdä animaatioita, jossa hahmot ja kuva on vähän niin kuin suoraan sarjakuvasta. Eli kuva näyttää piirretyltä kaikkine ”virheineen” ja karkeuksineen. Näinhän sen siis on tarkoituskin olla, mutta jotenkin itselleni tämä tyyli ei oikein uppoa. Kuva näyttää minun mielestä huolta, epäselvältä ja jotenkin tosi halvan oloiselta, vaikka yrityksenä on varmasti jotain ihan muuta. Piti oikein katsoa tuossa, että miltä ne vanhat oikein näyttivät, ja vaikka aikaa katsomisesta on todella kauan, niin sen verran muistin, että ne ei ollut kyllä lainkaan tämän näköisiä. Ja kun tarina tuntui muutenkin olevan ikäänkuin aivan alusta, niin ei sekään odotus oikein täyttynyt, että tässä olisi ollut jonkinlainen jatko-osa tai tarina.
Mutta jos jätetään odotukset sikseen ja mietitään vain itse leffaa, niin olihan tämä kyllä aika fressi ja kiva ilmestys muuten. Leffan juoni oli tosi hyvä ja sellainen leppoisan positiivinen. Rooleja ei hirveästi ollut mutta ne kaikki toimivat varsin mukavasti, ainoa tosiaan mitä kaipasin, oli ihmiset, mutta niitä oli tällä kertaa vain muutama kerta ”telkkarissa”. Seurassa ei ainakaan ollut mitään valittamista, oltiin nimittäin isoimmassa salissa kolmisin, ei siis ketään muuta koko salissa. Taas voisi hyvin miettiä, onko 18 euroa lauantain kello kolmen esityksestä ihan oikea hinta, etenkin kun kyseessä on leffa, joka juuri lapsiperheitä voisi kiinnostaa. Itse en tuota hintaa missään tapauksessa kahden lapsen kanssa maksaisi. Leffan esityksestä varmasti pitää jotain maksaa, kaikki oheistulot jäävät saamatta, onko tässä oikeasti mitään järkeä? Kuka tätä vaatiin, saako teatterit itse hinnoitella leffat vai onko kyse jostain kartellista levittäjien tai elokuvayhtiöiden osalta.
Muuten leffa oli tällä kertaa suomeksi, joten äänetkin olivat 7.1 luokkaa. Sellaista mietin leffan aikana, että mitä lopulta tarkoittaa leffassa 7.1? Montako surround kaiutinta oikeasti on käytössä? Jos kaikki, niin mitä niistä tulee, tuleeko useammasta samaa ääntä vai onko ne jotenkin kuitenkin jaettu? Jos on, niin onko äänet sitten 7.1 vai jotain muuta? Kaikkea sitä miettii. Mutta äänet muuten olivat ihan kohdillaan ja leffa kuulosti ihan kivalta. Ei ihan sellainen kokemus kuin tosiaan vanhojen perusteella odotin, mutta kiva iltapäivä joka tapauksessa.
Muuten sitten edelleen odotellaan prossua saapuvaksi, mutta se viimeinen pala prossun lisäksi saapui tällä viikolla ja on muuten hienot vai mitä tykkäätte? Tämä on nyt vähän sellaista decoration hifistelyä, mutta tätäkin on ihan kiva tehdä siinä vaiheessa kun kaikki muu on valmiina. Tuohan se pientä piristystä tilaan ja valehtelisin, jos en myöntäisi, että onhan nuo nyt todella tyylikkäät ja hienot. Eli jokahan siinä olisi kaikki tarvittava pieneen kuvaushetkeen. Eli tarkoituksena olisi kuvata pieni home theather tour, jossa esittelen koko valmiin huoneen. Se olisi tarkoitus syöttää uudella Youtube kanavalle, ja katsoa sitten lähteekö se miten liikkeelle, ja olisiko Youtube-puolella myös kysyntää Leffariikille.
Lähde: Leffafriikki.com
