Onneksi maanantain postissa ei tullut vain John Wick, vaan mukana oli myös erittäin mieluinen yllätys. Postissa nimittäin saapui myös pari arvostelukappaletta, ja jälleen kerran aivan jäätävän mielenkiintoisia sellaisia. Evil Dead Rise ei missään tapauksessa ole oman suosikki genren leffa, tai sanotaan suoraan, että en oikein edes tykkää katsoa mitään kauhuleffoja. En oikein osaa edes tarkasti sanoa miksi, sillä niitäkin on ihan hyviä, mutta ehkä jotenkin se järjettömyys ja raakuus mikä näihin yleensä liittyy on se mikä ei itseäni sytytä. Ja näkemättä leffaa voi tässä vaiheessa aika varmuudella sanoa että tässä leffassa taitaa kyse olla aikalailla juuri noista samoista asioista.
Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksikertainen, sillä useamman kerran olen törmännyt samaan asiaan, eli näissä leffoissa äänet yleensä ovat jotain avain eri luokkaa kuin missään muissa elokuvissa. On totta, että äänillä on helppo kauhistuttaa ihmisiä, ja tälläisiin leffoihin niitä ”Vinkkejä” on paljon helpompi rakentaa kun äänien ei tarvitse olla ns. todellisia. Eli monessa leffa äänet ovat todella autenttiset todellisuuden kanssa ja sitä kautta loistavat, mutta jos halutaan demota laitteita tai katsoa oikeasti jotain hauskaa äänien puolesta, ne ovat sitten usein näitä. Evil Dead Rise leffaa tuskin olisi koskaan tullut itselle hankittua ainakaan kovin kovalla summalla, mutta en voi kiistää, etteikö olisi käynyt mielessä, etenkin sen jälkeen kuin katsoin mm. Shane Leen arvioin tämän leffan äänistä. On muuten mielestäni Youtuben parhaat arvostelut ja ainakin itselläni ohjailee paljon ostoskäyttäytymistä.
Eikä olisi voinut herra taas paremmin oikeassa olla. Jos haluat oikeasti tietää miltä laitteesi parhaillaan kuulostaa, hanki tämä levy. Leffan äänet ovat jotain, mitä en ole taas hetkeen kuullut ja muistuttaa loistavasti siitä, että äänissä ei ole kyse vain siitä kuinka kovat ne ovat, vaan äänillä voi tehdä paljon muutakin. Jo leffan ensimmäisistä hetkistä, tai sanotaanko suoraan, että heti jo studion introsta lähtien leffan äänet ovat täyden kympin arvoiset. Ei näistä äänet oikein voi enää mitenkään parantua jos rehellisiä ollaan. Löytyy todella matalaa, ja vielä kertaakaan Martyt eivät ole kuulostaneet näin tiukoilta ja tarkoilta. Subbarilta tulevat äänet ovat todella todella vakuuttavia ja mikä parasta, mikään huoneessa ei resonoi, eli äänet todellakin kuulostaa kuin huone ympärillä liikkuisi. Bassoa tulee lisäksi ihan joka suunnasta, ovien narina, kolahdukset ja kaikki on todella kivaa kuunneltavaa.
Äänet on lisäksi pannattu todella upeasti, ääni liikkuu jatkuvasti jostain suunnasta jonnekin, ovia avaituu ihan kuin äänet hyökkäisivät päälle ja lisäksi taustalla liikkuvia ja kuuluvia ääniä tulee jatkuvasti. Välillä kävellään katossa, välillä puhuu päänsisäinen ääni ja leffa kokonaisuudessaan on kuin studion demo, jolla näytetään mikä kaikki on mahdollista. Silti, äänet kuuluvat leffaan, ei tässä mitään ylimääräistä kikkailua ole. Kuvalta leffa on todella todella tumma, itselläni näkyy todella hyvin kaikki, mutta jollakin heikommalla telkkarilla saattaa olla vaikeaa erottaa asioita. No, ehkä se vaan lisää vielä pelottavuutta niille jotka leffaa sen vuoksi katsovat.
Ja sitten kaikille lukijoille varoitus jo etukäteen, tämä seuraava kappale puhuu minusta, ei varsinaisesti leffasta. Tässä leffassa nimittäin ei ollut pienintäkään järkeä, ja itse asiassa jossain vaiheessa vaan suljin silmät ja keskityin upeisiin ääniin. Henkilökohtaisesti en vaan näitä leffoja ymmärrä yhtään, siltikään, vaikka äänet olisivat pelkkää timanttia. Ja tämä ei missään tapauksessa siis tarkoita että leffa oli huono, päin vastoin, luulen, että tämän genren fanit nauttivat tästä leffasta paljonkin. Leffahan ei missään nimessä näyttänyt halvalta tai sellaiselta heikkolaatuiselta tekeleeltä, vaan ihan oikeasti todelliselta laatuleffalta. Hieman harmi, että näitä leffoja ei voi kovinkaan nuorille näyttää eikä niitä televisiossa pahemmin näytetä. Leffat kyllä varmasti silti löytävät yleisönsä ja sitten tälläiset suuret äänien ystävät voivat sujuvasti vierailla faneina. Oikeasti, vaikka leffasta en tykännyt tippaakaan voisin tämän leffan katsoa vielä monta kertaa uudestaan, ehkä jopa heti uuden prossun kanssa. Onneksi levy nyt kuitenkin hyllyssä ja vaikka vain Bluray muodossa, niin Atmos-raita löytyy, ja sillä pärjää jo pitkälle.
Lähde: Leffafriikki.com
