Blogit

Spider Man – Brand New Day – Finnkino Isense

Kun kerran kotona ei nyt pysty leffoista nauttimaan rempan vuoksi, niin päätin sitten suunnata kesänloman kunniaksi vielä kerran leffaan ja katsomaan Marvelin uusinta tuotosta Spider Manista. Lehdistönäytöksessä jälleen oltiin, joten ihan kivat paikat keskeltä salia sai valita. Salina muutenkin Finnkinon isoin Isense, taitaa muuten edelleen olla myös koko maan suurin sali ja äänenä Isensessä tietystä Dolby Atmos. No, tälläiseen leffaan ne on yleensä kyllä olleet tarpeenkin, mutta saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Leffa kiinnosti, mutta jollain tapaa kuitenkin oltiin aika maltillisin odotuksin monestakin syystä. Marvel ei suoranaisesti ole viimeaikoina loistanut, ja toisaalta tämä vanhojen leffojen kierrätys on muutenkin saanut sellaiset mittasuhteet, että lähinnä vaan miettii että onko taas pakko.

No, mutta avoimin mielin leffaan ja nauttimaan. Sen verran pitää heti alkuun todeta, että ensimmäisen kerran taisin vilkaista kelloa tämän leffan kohdalla ja puolessa tunnissa, ja aika monta kertaa sitten myös sen jälkeen. En oikein taas tiedä, että mikähän tämän leffan tarkoituksena on, muuta kuin kerätä ihmisiltä rahat pois, koska ”uusi spiderman pitää nähdä”! Sanoisin tällä kertaa kuitenkin, että ei välttämättä pidä. Omaa nautintoa olisi ehkä edistänyt se, että edellinen olisi ollut katsottuna uudelleen ennen kuin leffaan meni, mutta lähinnä siis koko leffan alun tai pidempäänkin oikeastaan vaan mietin, että miten tähän nyt sitten taas olikaan päädytty, miksi kaverit eivät muista Spiderista, tai siis Peter Parkkerista mitään. Jonkin verran muistot leffan aikana herää, mutta silti leffan juoni on jotenkin niin taas kevyttä, että lähinnä mielessä vaan pyörii kaksi asiaa, miksi, ja koska tämä loppuu. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, en minä mikään Spiderman vihaaja ole vaan päin vastoin. Alkaa nyt vaan nämä mitään sanomattomat jatko-osat tympimään, keksikää jotain uutta.

Eli juonen osalta tässä nyt ei paljoa ole, vaikka toki jotain yritystä, etenkin vedota katsojan tunteisiin. En tiedä onko tämä mieleentunkeutuminen jotenkin uusi juttu, mutta ainakaan sellaista wow-fiilistä siitä itselleni ei tule. Joo, kai se on jotain uutta, mutta luokkaa ihan kiva. Näyttelijät ovat pitkälti samoja, joten eipä niistäkään voi oikein mitään uutta ja ihmeelllistä sanoa. Tom Holland vetää Spiderit hyvällä rutiinilla, mutta eipä siitäkään tule fiilis kuin että rahat tänne, mä tein tän jo. Kenellekään ei leffasta varmasti jää epäselväksi että lisää on tulossa, ja koko leffan antihuipentumana kaikki jäivät odottamaan mitä lopputekstien jälkeen tulee, ja tuli, mutta ehkä turhinta mitä koskaan odottanut. Ehkä parempi lopettaa tähän, ei vaan tule mitään oikein hyvää ulos.

Niin, tai ne äänet ja kuva vielä. Kuva, sitä itseään, eli hyvää 2026 luvun laatua, jossa oikeastaan ainoa sellainen hieman normaalista poikkeava juttu on Spiderin mukana lentävä kamera, en muista kuinka paljon sitä on aikaisemmin ollut. Eli vauhdikkaita kamera-ajoja tässä ainakin riittää. Äänestä on sanottava se, että olen todella pettynyt. Spidermanit ovat loistaneet sillä, että niissä on tuotu paljon kaikkea uutta kuten droneja jne, tässä en herää kertaakaan sellaiseen wow-hetkeen. Tämä leffa on niin tasapaksua ääntä, että oikein mikään ei ota tuulta alleen, ei effektien muodossa, eikä muutenkaan. Jotenkin muutenkin taas jää sellainen fiilisi, että joo, eihän leffassa pitäisikään huomata missä kaiuttimet sijaisetsevat, mutta eihän tässä tunnista yhtään äänen sijaintiakaan, vaan leffa on pelkää ympärillä olevaa melua. Ei varsinaisesti huonoa melua, vaan yllätyksetöntä ja tasapaksua.

Leffahuoneen osalta remppa siis jatkuu ja siitä paljon kivaa materiaalia Youtuben ja Instagramiin puolella. Aikamoisia yllätyksiäkin on tällä ja ensi viikolla luvassa, veikkaan että tätä eivät kukaan nähneet tähän syssyyn enää tulevan. Youtube muutenkin tämän projektin tiimoilta kerännyt todella paljon lisää katsojia, mikä toki näkyy osittain myös tämän blogin pienoisena hiljaiselona. Huone kuitenkin alkaa olla viimeisiä paloja vaille valmis, nyt oikeasta kaikki loppu on enää muista kiinni, kaiuttimet edelleen matkalla, sähkäri matkalla, yllärit matkalla jne. Kun kaikki on tullut, huone on käytännössä sitä myöden valmis uusiin seikkailuihin ja voin sanoa, mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Lähde: Leffafriikki.com

 

Leffafriikki

Leffateatteriharrastukseen keskittyvät blogi, ei vain perinteisiä leffa-arvosteluja, vaan enemmänkin rakenteluun, ääniin, kuvaan, ja muuhunkin liittyvää asiaa!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button