The Odyssey, Christopher Nolanin uusin ja todella pitkään odotettu spektaakkeli on vihdoin pääsemässä valkokankaalle. Itse pääsin tätä katsomaan jo pari päivää etuajassa lehdistönäytökseen Helsinkiin. Tämä meinasi muutenkin olla aika siinä rajoilla että tuleeko leffassa ollenkaan katsottua vai olisinko jättänyt suosiolla uuteen huoneeseen, mutta sitten puolivahingossa huomasin, että leffahan on vielä lehdistössä seuraavana aamuna. En siis tiedä onko näitä ollut enemmänkin, mutta nyt ollaan joka tapauksessa tiistaissa, ja leffahan tulee jo perjantaina ensi-iltaan. Ensi-ilta on monessa paikassa ollut jo pitkään täyteen myyty, ja mitä nyt esim Itiksen IMAXin aikoja katselin tuossa, niin täyttä näytti sielläkin olevan. Ei sinällään ihme, että kyllähän Nolanin leffat ovat yksi toisensa jälkeen olleen katsomisen arvoisia ja myös isoa yleisöä isolla kädellä kiinnostavia.
No, itse en päätynyt sitten IMAX:iin, joka muuten ei ole muutenkaan millään tapaa oma suosikki tapa leffoja katsoa. Oppenheimerin taisin siellä viimeksi käydä katsomassa, mutta tätä en nyt sen enempää edes miettinyt. Olin nimittäin menossa yhteen suurimmista omista suosikeistani, eli Kulttuurikasarmin Gildaan. Vaan empä mennytkään, nimittäin leffahan oli tällä kertaa siis Lasipalatsin vanhassa ja historiallisessa Bio Rexissä. Tuolla olen käynyt kerran aikasemmin, silloin kyseessä oli Anssi Kelan elmäkertaesitys, ei elokuva. Salihan on siis Helsingin maamerkkinä seissyt paikallaan jo vuodesta 1936 asti, siellä on reilut 400 katsomopaikkaa ja äänentoisto on uusittu juuri vuonna 2024, samalla kun teatteria on muutenkin paranneltu. Liikaa ei kuitenkaan ole tehty, sillä rakennus on luonnollisesti museoviraston suojelema, joten tällä kertaa leffatuolina alla oli historia havinaa. Sanotaanko kuitenkin, että jalkatilaa oli enemmän kuin ruhtinaallisesti, eikä tuoleissa muutenkaan ollut mitään valitettavaa, vaan tämä taas lähes kolmituntisen leffan jaksoin erittäin hyvin istua aloillaan.
Hienointa tässä kokemuksessa kuitenkin oli se, että ensimmäistä kertaa pääsin itse kokemaan kun 70 millinen projektori tykitti kuvaa ruudulle ja kyllähän tässä leffassa erittäin hyvä kuva olikin, siitäkin huolimatta että tässä salissa ruutu jää aika kauas jos istuu niinkin takana kuin itse istuin. Olisiko pitänyt mennä lähemmäksi, empä tiedä, mutta hyvähän se kokemus oli tässäkin. Kuvassa tai projektorissa ei muuten ollut mitään vikaa, vaikka olihan se vähän hassua kun aina hiljaisessa kohtauksessa projektorin nakutus oli selkeästi kuultavissa. Historian nakutusta voisin sanoa, etenkin kun leffakin perustui historiaan, eikä ohjaajaakaan voi kaikessa ihan tämän päivän tekijäksi kutsua. No, tällä viittaan siis tietysti historiaan siitä, että Nolanin leffoissa ei ole vielä koskaan nähty viimeisintä tekniikkaa olevia Atmos ääniä, eikä muuten nähdä vieläkään. Eli Odysseyssä kuullaan edelleen vain 5.1 ääniraitaa, ja sikälihän siis tämä leffa tuli nyt nähtyä niin aitona kuin Nolan sen on ajatellut, eli 70mm filmiltä hyvässä 5.1 (7.1 teatterissa).
Tästä kaikesta johtuen en tässä arvostelussa siis perusta tekstiäni niinkään äänen ja kuvan arviointiin. Totean vaan, että kuvan suhteen elettiin koko elokuvan ajan todella tummissa maisemissa, eikä tästä leffasta kannata värejä ihan hirveästi etsiä, eli eipä esim HDR välttämättä tässä kovinkaan paljon tuo, mustaa lukuunottamatta tietysti. Kuva oli luonnollisesti erittäin hyvää laatua ja muutenkin kuvauksessa ja kohtauksissa oli onnistuttu erittäin hyvin. Tätä on sinällään jopa hieman hassua edes arvostella, koska nämä ovat niitä asioita, jotka Nolanin leffoissa on aina kohdillaan. Äänien osalta leffassa ei ollut mitään erityistä yhtä kohtausta lukuunottamatta. Eli kohta jossa laivalla laitettiin korviin tulppia, oli hienosti miksattu niin, että ensin sulkeutui oikea puoli, ja sitten toinen. Pieni juttu, mutta hyvin tehty. Muuten äänet olivat todella massiiviset, bassoa oli erittäin hyvin, mutta veikkaan että esim IMAXIssa leffa on vielä äänien osalta aivan toisella tasolla, puhumattakaan kun pääsee kotiin katsomaan. Jos Nolan on sanonut, että haluaa pysyä äänille uskollisena ja panostaa tunnelmaan, sitä tässäkin oli todellakin tehty. Ei mitään ylimääräistä, ei mitään kikkailua, vaan todella vakuuttava ja ennen kaikkea iso ääni. Sali tuntui muutenkin erittäin eläväiseltä ja isolta, tämä leffa varmasti vaan korosti tätä ison tilan tuntua. Ei ehkä niin lämmin fiilis, mutta iso kaikin puolin.
Mitä sitten tulee itse elokuvaan, niin leffahan on jo ennakkoon kerännyt erittäin paljon huomiota, ja ennen kaikkea kaikenlaista täysin turhanpäiväistä on hoettu riittämiin. On haukuttu sitä, että Nolan olisi halunnut pelata varman päälle ja tämä näkysi jollain tapaa esimerkiksi näyttelijävalinnoissa. Näihin asioihin en ota millään tapaa itse kantaa, ja koska ylipäätään kyse on tarinasta, käsittääkseni keksitystä sellaisesta, niin kyllähän Nolan on tämän leffan roolituksessa onnistunut lähes täydellisesti. Matt Damon on loistava. Siis loistava ja tarkoitan juuri sitä. Rooli on alusta lähtien erittäin mielenkiintoinen ja uskottava. Damon tekee ihan jäätävän hyvää roolityötä ja vaikea on tuosta roolista mitään kritisoitavaa keksiä. Lisäksi tietämättä sen enempää miltä Odyssey on ehkä näyttänyt, niin eipä tuon puvustusta ja ylipäätään roolille omistautumista olisi voinut paremmin tehdä. Se mikä vielä nostaa roolin arvoa on se, että vaikka kyseessä on erittäin tunnettu näyttelijä, niin hän omistaa roolin aivan täydellisesti, eikä mikään menneisyydessä paista läpi. Täysin samaa ei voi sanoa John Bernthallista, joka rooli valitettavasti kärsii hieman miehen aikaisemmista rooleista ja jää sikäli itselle vähän ehkä ulkopuoliseksi itse elokuvasta. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Kun taas vastaavasti esim Tom Holland ei isoista rooleistaan huolimatta muistuta ruudulla mitään muuta vaan kantaa omaa rooliaan täydellisesti. Loistava suoritus myös häneltä. Naisroolit, joista etukäteen on juuri paljon puhuttu toimivat jokainen mielestäni täyden kympin arvoisesti, eikä yhdestäkään roolista jää mitään muuta kuin hyvä kuva itselleni.
Mitä sitten tulee itse elokuvaan. En oikein osaa sanoa mitä leffalta sinne mennessäni odotin, mutta ulostullessani olin enemmän kuin vakuuttunut. Nolan on luonut jälleen massiivisen elokuvan, joka pitkästä kestotaan huolimatta toimii alusta loppuun asti täydellisesti. Leffa ei kyllästytä, leffa ei pitkästytä, leffaa ei missään vaiheessa koiteta turhaan pitkittää, vaan elokuvan rytmi vielä leffaa jatkuvasti tasaista tahtia kohti huipennusta. Myös koko leffan loppu on loistavasti käsikirjoitettu ja toteutettu, siihen ei ole sisällytetty väkisin mitään ylimääräistä, vaan kaikki leffassa on hyvinkin perusteltua. Leffasta tulee jollain asteella hieman Dyynimäinen olo, jotain samaa massiivisuutta tässä on vaikka erilaisissa ympäristöissä liikutaankin. Leffa on kuitenkin tarinaltaan erinomaisen onnistunut ja ihan ehdottomasti leffa, joka tulee vielä omaan hyllyyn ja uudelleen katsottavaksi, ihan samantien kun se saapuu. Voin siis suositella, että jos tähän ei vielä lippuja ole, niin nyt viimeistää kannattaa varata parhaat paikat ehkä vuoden suurimpaan seikkailuun.
Lähde: Leffafriikki.com
