Blogit

Sonic the Hedgehog 2 (suom. Sonic The Movie 2, 2022)

Ensimmäinen Sonic-elokuva toi Jim Carreyn taas takaisin samanlaisena venkoilijana, minä hänet tunnettiin uransa alkuaikoina. Carreyn sekoilua oli todella hauska katsella, vaikka muuten elokuva ei tuntunut juurikaan Sonic the hedgehog-elokuvalta, vaan leffalta, jossa Sonic sattui vain olemaan mukana. Leffa kumminkin viihdytti sen verran, että päätin käydä katsomassa sen jatko-osan elokuvateatterissa poikani kanssa, näin miesten kesken. Elokuva yllätti positiivisesti ja oli jopa paljon parempi, kuin edellinen Sonic-elokuva kaikilta osa-alueiltaan…

Sonic the Hedgehog 2 (suom. Sonic The Movie 2, 2022)

Elokuva jatkuu suoraan siitä mihin ykkönen jäi.  Tri. Ivo ”Eggman” Robotnik  on sienimaailmassa jumissa, kunnes mystinen Knuckles hahmo teleporttaa paikalle ja Robotnik onnistuu tekemään otuksen kanssa sopimuksen, kohteenaan yhteinen hahmo nimeltä Sonic, sekä mystinen voimakristalli.

Sonic taas on maanpäällä alkanut ottaa Vigilante-sankarin hommat haltuun Batman -tyyliin nimellä “Sininen oikeus”. Koska sankarin työt aiheuttavat enemmän tuhoa, kuin hyvää, pistää hänen ottoisänsä Tom Wachowski hänet arestiin siksi aikaa, kun hän käy vaimonsa kanssa hawailla hoitamassa vaimon siskon häät. Sonicin ollessa yksin kotona perheen koiran kanssa, hyökkää Robotnik ja Knuckles yllättäen häntä vastaan. Sonicin jäädessä alakynteen saa hän apua mystiseltä Tails-hahmolta…

Ensimmäisen Sonic elokuvan ollessa melkoinen ADHD-show, on tässä jaksossa osattu rauhoittua oikealla tavalla ja kohtaukset soljuvat eteenpäin selkeästi ja paremmin rytmitettyinä. Elokuvaa onkin näin mukavampi katsoa, vaikkei tylsää ehdi tulla sen kaksi tuntisen aikana. Kaikki on kumminkin selkeämpää ja aikuisystävällisempää.

Ensimmäisessä elokuvassa näytettiin lopulta melko vähän Sonic-pelien hahmoja, tahi maailmoita. Tällä kertaa mukaan on tuotu enempi asioita Sonic-loresta ja peleistä ja ihmiset maan tapahtumat ovat jääneet enempi sivuun.

Ensimmäisessä osassa nopeasti esitettyä  Sonicin syntytarinaa ja “Longclawia” avataan rutkasti enemmän ja sitä yhdistetään muihinkin hahmoihin. Hahmot ovatkin entistä sympaattisempia ja tykättävämpiä. Idris Elban esittämä Knuckles on yksi hauskimmista hahmoista ollessaan hieman pökkelö ihmismaailmassa. 

Jim Carrey on edelleen mahtava hahmo Tohtori Robotnikkinä ja tällä kertaa muistuttaakin enemmän pelien hahmoa, vaikka käyttäytyykin hyvin Jim Carreymaisesti. Aina kun Carrey oli ruudulla oli viihtyminen taattua, mutta tällä kertaa leffa poikkesi siten, että Carrey ei ollut ainoa hyvä asia siinä, vaan mukana oli paljon muutakin viihdyttävää ja kiinnostavaa. Colleen O'Shaughnessey oli hyvä Tails ja Adam Pally oli hauska idioottimaisena vara-seriffinä.

Elokuvassa oli Sonic-tarinoiden lisäksi erillinen “hää”-lisäjuoni. Se oli tavallaan aika irrallinen, mutta samalla aika mainio ja toi aikuiskatsojille lisää komiikkaa, joten en oikeastaan poistaisi sitä elokuvasta, vaikka se ei sitä välttämättä tarvitsisi. Häiden jälkeen kuvittelin, että leffa alkaisi olla lopuillaan, jolloin se vasta löi ison vaihteen tiskiin ja vei leffan eeppisiin sfääreihin. Ensimmäiseen osaan verrattuna tämä leffa oli huomattavasti isompi ja eeppisempi varsinkin loppuapäin mentäessä. Tämä oli monella tavalla myös paljon parempi, kuin edellinen osa.

Jos joistain asioista pitää nipottaa, niin yksi on se, että jotkin kohdat olivat ennalta-arvattavia ja nähty moneen kertaan muissa elokuvissa esim. taivaisiin asti kohoava valopylväs, mutta koska kyseessä on nuoremmille suunnattu elokuva, on tämä heille ehkä ensimmäinen kerta näiden asioiden parissa, eikä siksi vaikuta viihtyvyyteen. Tosin mitään ikimuistettavaa ei elokuva tarjoa, vaan perusviihdyttävää kamaa, jonka parissa aikuinenkin jaksaa parituntisen helposti viettää. Vanhuksille olikin varattu muutamia hauskoja juttuja bongattavaksi, kuten Panteran Walk-biisi. Populaarikulttuuriviittauksia ja vitsejä olikin mukavan paljon ripoteltu pitkin leffaa Indiana Jonesista, Limp Bizkitiin. Musiikkeina toimikin pop-biisejä eri aikakausilta.

Koska menin elokuviin aivan ilman minkäänlaisia odotuksia toivoakseni, että selviän jotenkin kivuttomasti kaksituntisesta, yllätyin positiivisesti. Viihdyin koko keston ajan vallan mainiosti ja leffa päihitti edellisen osan mennen tullen. Elokuvan kohdeyleisö on tietysti lapset ja nuoret, mutta se tarjoaa viihdepaketin koko perheelle ja varsinkin Sonic-faneja se hellii tällä kertaa senkin edestä, mitä jäi viimeksi kaipaamaan. Myös Jim Carrey-faneille se on jälleen nannaa. Mikään mestariteos se ei tietenkään ole, mutta jätti hyvän maun, ainakin allekirjoittaneelle ja poikakin tykkäsi. 

– Kai Kumpulainen 7.5.2022

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Kaitsun Leffablogi

Pitkän linjan elokuvaharrastaja arvostelee katsomiaan elokuvia ja samalla kertoo aina vähän jotain itsestään ja suhteestaan elokuvaan. - Kai Kumpulainen

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button