Vaikka olinkin kohderyhmää, niin jostain syystä cyberpunk-thrilleri Virtuosity (1995) jäi minulta ysärillä katsomatta. Sattumalta tämä tuli puheeksi, kun Leffabunkkerin Ville suositteli tätä minulle ja kertoi, että Saksanmaalta saa tästä kätevästi blu-rayn, jossa on ihan suomitekstit. Laitoin siis lätyn tulemaan samantien. Tosin katomattomien pinossa se lepäsi varmaan vuoden verran, mutta onneksi pääsin siihen lopulta käsiksi ja katselemaan, mistä on kyse. Denzel Washington ja Russell Crowe mittelemässä voimistaan Matrixmaisessa virtuaalimaailmassa kuulosti siltä, että se on pakko nähdä, mutta oliko leffa syystä painunut unoholaan…
Virtuosity (1995)
Elokuvan lähtökohta on herkullisen absurdi. Poliisin koulutukseen kehitetty virtuaalinen sarjamurhaaja SID 6.7 (Crowe) onnistuu siirtymään oikeaan maailmaan synteettisen ihmiskehon avulla. Häntä jahtaamaan lähetetään entinen poliisi Parker Barnes, jonka oma traumaattinen menneisyys tekee tehtävästä henkilökohtaisen.
1990-luvulla ilmestyi joukko elokuvia, jotka yrittivät kuvitella lähitulevaisuuden, jossa virtuaalitodellisuus, tekoäly ja digitaalinen maailma muuttuvat hengenvaarallisiksi. Virtuosity on yksi tämän aikakauden isoimmista, mutta myös unohdetuimmista teoksista. Nämä elokuvat ammensivat selkeästi kuvastoaan cyberpunkista ja animesta, tuoden sen live-action elokuvaan.
Mielestäni elokuvan parasta antia nähdään heti alkukohtauksessa, jossa seikkaillaan virtuaalimaailmassa ja joka tuo mieleen Matrixin hämmästyttävän paljon. Matrixhan ilmestyi vasta vuosia myöhemmin. Virtuaalinen maailma on mukavan sarjakuvamainen ja mielikuvituksellinen, verrattuna loppuelokuvan todelliseen maailmaan, joka on vain hyvin 90-lukuinen ja tavallinen kaupunki. Virtuaalileikkien jälkeen elokuva muuttukin melko perinteiseksi “kova kyttä vastaan sarhamurhaaja” toiminnaksi.
Elokuvan suurin valtti on Russell Crowe. Hän tekee SID 6.7:stä täysin holtittoman, sarjakuvamaisen roiston, joka nauttii kaaoksesta ja tappamisesta lähes lapsenomaisella innolla. Crowe varastaa jokaisen kohtauksen karismallaan, ja hänen energiansa pitää elokuvan liikkeessä silloinkin, kun juoni muuttuu täysin järjettömäksi.
Mielessä käy useasti ysärin Batman-leffojen psykoottiset pahikset, Demolition manin Wesley Snipes ja virtuaalihahmo Max Headroom, joiden sekoitus Crowe on. Voi olla, että totisempaa elokuvaa hakevalle, tämä hahmo menee liikaa ylinäyttelyn puolle.
Denzel Washington tuo vastapainoksi vakavuutta. Hänen Parker Barnesinsa on tyypillinen 90-luvun toimintasankari: traumatisoitunut, vähäsanainen ja supervakava. Washington tekee roolista uskottavan, vaikka käsikirjoitus ei juurikaan syvennä hahmoa.
Denzelin ja Russelin kissahiirijahti tuo mieleen useat tuon ajan elokuvat, joissa Synkkä ja vakava sankarihahmo jahtaa nerokasta, mutta arvaamatonta psykopaattimurhaajaa. Esim. juuri Batmanit ja edellämainitun Demoliton Manin.
Nykykatsojalle elokuvan tietokonenäkemykset näyttävät huvittavan vanhanaikaisilta. Digitaaliset kaupungit, virtuaalitodellisuus ja tekoäly kuvataan tavalla, joka huokuu 1990-luvun optimismia ja pelkoja samaan aikaan. Juuri siinä piilee osa elokuvan viehätyksestä. Se on aikakapseli ajalta, jolloin internet oli uusi ilmiö ja tekoäly tuntui vielä puhtaalta tieteiskuvitelmalta. Ohjaaja Brett Leonard pitää kyllä vauhdin muuten korkealla alusta loppuun, eikä elokuva juuri pysähdy hengähtämään.
CGI, eli tietokone-tehosteet ovat rankasti vanhentuneet, mutta käytännön tehosteet, räjähdykset ja lavasteet toimivat edelleen hyvin. CGI onkin niin kökön näköistä, että siinä on oma viehätyksensä, tai nostalgiansa. Nuoremmille katsojille siinä voi olla jopa ihmettelyn aihetta. Muistan kyllä, kun nuorena kollina jokainen uusi tietokone-efekti elokuvassa aiheutti ihmetystä ja kummastelua, että miten tuollaisia voidaan tehdä, kun vastahan pelattiin kasibittista Mariota. Jos olet nähnyt Ruohonleikkaajan (1992), niin tiedät varmasti millaisista efekteistä on kyse.
Juoni ei kyllä kestä tarkempaa tarkastelua. Monet tekniset ideat ovat täysin epäuskottavia, ja toimintakohtauksissa logiikka jää usein näyttävyyden jalkoihin. Mutta Virtuosity ei pyri realismiin. Se on sarjakuvamainen, värikäs ja energinen toimintascifi, joka luottaa näyttäviin kohtauksiin ja vahvoihin näyttelijäsuorituksiin.
Jos pitää 90-luvun cyberpunkista ammentavasta toiminnasta, kuten Demolition Manista, The Lawnmower Manista, Johnny Mnemonicista tai Strange Daysista, eikä pelkää muinaisia tietokone-efektejä, löytyy Virtuositysta paljon nautittavaa. Se ei ehkä ole lajityyppinsä mestariteos, mutta se on viihdyttävä ja persoonallinen elokuva, joka ansaitsisi enemmän huomiota kuin nykyään saa. Varsinkin Russell Crowen maanisen suorituksen ja Denzel Washingtonin rastatukan takia.
Jos esim. edellä mainittu Demolition man on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, niin Virtuosity on taas ehtaa super-ysäriä hyvässä ja huonossa. Riippuu paljon katsojasta pitääkö sellaisesta vaiko karsastaa.
– Kai Kumpulainen 25.7.2026
Alkuperäinen juliste
Promokuva
Saksa-Blu-ray, jossa myös Suomitekstit.
4k UHD Blu-ray julkaisu
Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä
