Vampyyriklassikko Blade: Tusinatoimintaa vai täydellistä kulttikauhua?


Wesley Snipesin tähdittämä Blade-elokuva jakaa mielipiteitä – ainakin Filmifriikkien keskuudessa. Onko aikanaan rajoja rikkonut vampyyriklassikko kökköä tusinatoimintaa vai täydellistä kulttikauhua?
Vuonna 1992 Wesley Snipes oli päättänyt, että hänestä tulee Musta Pantteri, joka aloittaa Marvelin nousukauden. Toisin kuitenkin kävi. Snipes päätyi ottamaan pääroolin miekkaa heiluttelevana Blade-puolivampyyrina.
Filmifriikit kinastelivat siitä, onko Blade paras leffa ikinä vai lattea erikoistehostesotku. Kuuntele jakso ja lue alla kaksi mielipidettä leffasta!
Spotify, Google Podcasts, Anchor, RadioPublic, Breaker, Pocket Casts
Mielipide 1: Täydellistä kulttikauhua
Ysäri, teknomusiikkia, pahisten mätkimistä yhdistettynä sankariin mustissa aurinkolaseissa ja pitkässä takissa. Ennen potin räjäyttänyttä Matrixia valkokankaalla nähtiin Marvelin cooliakin coolimpi toimintasankari Blade.
Leffa ilmestyi aikana, jolloin yliluonnolliset leffat eivät olleet mainstreamia ja vampyyrit teinileffoissa rakkauden kohteita.
Tälle usein unohdetulle klassikolle ovat monet myöhemmin julkaistut supersankarileffat paljon velkaa. Itse olen muodostanut elokuvaan vahvan tunnesiteen, koska mikä olisi ala-asteella ollut siistimpää kuin vampyyreita listivä sankari. Blade oli tuolloin toiseksi paras juttu heti Buffyn jälkeen.
Moni voisi väittää, että elokuvan tehosteet ja juoni eivät ole kestäneet ollenkaan aikaa. He ovat väärässä.
Bladessa vampyyrit räjähtävät kuollessaan tuhkaksi ilmaan. Tämä näyttää edelleen ihan mukiinmenevältä, jos katsoo läppärin näytöltä. Taistelukohtaukset ovat tyylikkäitä ja juuri sopivan verisiä saadakseen kauhuleffatunnelman.
Wesley Snipen rooli on olla kivikasvoinen ja listiä pahiksia. Tässä hän onnistuu täydellisesti. Kris Kristoffersoninkin roolihahmoa, Bladen oppi-isää Whistleriä olisi katsonut ruudussa pidempäänkin. Stephen Dorff saa Deacon Frostin roolissa täyttää kaikkien pahapoikafantasian ja saa sukat pyörimään jaloissa.
Leffa toimii täydellisenä nostalgiatrippinä ysärille, aikaan, jolloin tehtiin timanttisia toimintaleffoja!

Mielipide 2: Kökköa tusinatoimintaa
Sitä ei voi kiistää, että Blade teki monta asiaa ennen muita; se oli ensimmäinen Marvel-leffa, ennen kuin Marvelista tuli cool. Se oli synkkä ja väkivaltainen toimintaelokuva, joka näyttää toimineen inspiraationa muun muassa seuraavana vuonna ilmestyneelle Matrixille, ainakin jos fiilikseen ja vaatteisiin on katsomista. Siinä nähtiin ensimmäistä kertaa musta supersankari – jos Blade hahmona lasketaan sankarikategoriaan.
Mutta onko Blade hyvä leffa? Pakko sanoa ei.
Elokuva alkaa hienosti: ollaan vampyyrien alamaailman verireiveissä, jonne viaton kaduntallaaja tuodaan naposteltavaksi. Sitten Blade saapuu pilaamaan juhlat.
Alkumetrien jälkeen leffa kuitenkin lässähtää. Tarina ei ota tulta alleen ja kivikasvoinen Blade on hahmona yksinkertaisesti tylsä. On vaikea välittää päähenkilöstä, jonka tunneskaala tuntuu vaihtelevan apatiasta murjottamiseen. Bladen taustatarinastakaan ei selviä mitään kovin mielenkiintoista.
Naispääosaa esittävä N’Bushe Wright ei myöskään saa veritutkija Karenista paljoa irti, vaikka hahmossa olisi potentiaalia. Heikko käsikirjoitus ei anna näyttelijöille paljon tilaa tai mahdollisuuksia loistaa.
Leffan kiinnostavin hahmo on pääpahis Deacon Frost, joka sentää tekee muutakin kuin patsastelee ympäriinsä ja tuijottaa aurinkolasien takaa. Karismaattinen Stephen Dorff tuo leffaan sentään vähän kuivaa huumoria. Kris Kristofferson Bladen oppi-isänä on ainoa inhimillinen hahmo, jolla on muutama semikoskettava kohtaus.
Elokuvassa nähdään todella extremeväkivaltaa, joka ikävä kyllä herättää nykyään lähinnä huvistusta. Leffan erikoistehosteet eivät ole vanhenneet erityisen hyvin ja näyttävät siltä kuin viisivuotias olisi tehnyt ne photoshopilla. Vanhempaa satoa olevat Tähtien sodat ja Terminaattorit seka seuraavana vuonna tullut Matrix ovat aivan toista luokkaa, kuin Bladen räjähtelevät vampyyrit, irtileikatut raajat ja verilimamassat.
Asia mikä myös harmittaa elokuvaa katsoessa on toimintakohtauksien mielikuvituksettomuus. Bladella on hieno miekka, joten miksei hän heiluttele sitä herkemmin? Leffassa nähdään vain muutama oikeasti hieno taistelu, muuten se on täynnä tavanomaista ammuskelua ja mäiskintää.
Leffan pahin synti on kuitenkin se, etta se on lattea ja pitkäveteinen. Kaiken maailman väkivalta ja toiminta ei pysty peittämään sitä, että tarina on heppoinen ja ennalta-arvattava.
Aion silti katsoa jatko-osan, vain koska jostain syystä se saatiin aikanaan tehtyä. Ainakaan se ei voi olla huonompi.