70- ja 80-luvun dark fantasiassa ja sci-fissä on aivan oma viehätyksensä. Aikansa ilmiömäinen, synkkä tunnelma ja kekseliäät praktikaalitehosteet ovat jotain, mitä nykyään ei enää valitettavasti näe. Siksi on aina hienoa, kun löytää jonkin ennen näkemättömän teoksen menneiltä ajoilta, joka on toteutettu aikansa tyylillä. Ilman tietokone-efektejä tietenkin. Ilokseni löysin sattumalta lyhytelokuvan, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Miten oli mahdollista, että tällainen tapaus on jäänyt täysin tutkan alle. Se johtuu varmasti siitä, että teos oli ollut kadoksissa ja täysin unohdettu vuosikymmeniä. Kyse on graafisen suunnittelun mestareiden ja pariskunnan Elaine ja Saul Bassin ohjaamasta unenomaisesta lyhytelokuvasta nimeltä The Quest, vuodelta 1984.
The Quest (Short film, 1984)
Lapsella on vain kahdeksan päivää elinaikaa suorittaa salaperäinen matka. Hän syntyy hämärään, luolissa elävään yhteiskuntaan, ja hänen on päästävä lopulta salaperäiselle portille, josta on tullut kansantarujen kohde. Kahdeksan päivää kestävän matkan aikana lapsen kohtalo on kasvaa aikuiseksi ja lopulta vanhukseksi. Lapselle opetettavat abstraktit oppimispelit muistuttavat karmivalla tavalla valtavia tehtäviä ja esteitä, joita hän joutuu kohtaamaan matkansa aikana.
Ehtiikö hän suorittaa tehtävänsä ennen kuin hänen kahdeksan päivän elinaikansa päättyy? Ja mitä tämän salaperäisen, auringottoman maailman lopussa oikein on?
On omituista, että näin komean näköinen, mutta unenomainen, synkkä seikkailu on tyystin kadonnut aikanaan, eikä siitä ole myöhemmin julkaistu teräväpiirtoversiota. Noin puoli tuntia kestävä scifi-fantasia on visuaalisesti niin kunnianhimoinen ja mielenkiintoinen, että tästä olisi helposti voinut rakentaa kokonaisen pitkän elokuvan.
Tämä ei oikeastaan edes tunnu perinteiseltä elokuvalta. Enemmänkin siltä kuin joku olisi saanut kuvattua surrealistisen scifi-painajaisen.
Lavasteet ovat elokuvassa aikansa huippuluokkaa. Geometriset rakenteet, valtavat tilat, oudot koneet ja hahmot… Quest näyttää paikoin aivan uskomattomalta siihen nähden, kuinka vähän tästä nykyään puhutaan. Saul Bassin graafisen suunnittelijan kädenjälki näkyy todella vahvasti. Jokainen kuva tuntuu tarkkaan harkitulta. Mielessä vilahtelee useita saman ajan elokuvia, mutta suoraan ei pysty sanomaan, että mikä toinen olisi täysin samanlainen. Enempi se tunnelma on sama, kuin useissa muissa saman ajan synkissä fantasia- ja sci-fi-teoksissa.
Pidän erityisesti siitä, ettei maailmaansa selitetä puhki. Katsoja vain heitetään keskelle tätä outoa paikkaa ja jätetään seuraamaan matkaa. Tarina jää väistämättä hieman ohuemmaksi ja tulkinnanvaraiseksi, kuin visuaalinen puoli, mutta tässä tapauksessa se ei hirveästi haittaa.
Tämä on ennen kaikkea hieno löytö. Sellainen pieni, unohdettu scifihelmi, jonka jälkeen miettii hetken: “Mitä muita tällaisia siellä vielä on?” 30 minuuttia kestävä elokuva, joka onnistuu tuntumaan kokonaiselta vierailulta johonkin täysin vieraaseen maailmaan.
The Quest on varmasti nautittavaa katseltavaa heille, jotka nauttivat myös elokuvista kuten Dune (1984), Tron (1982), The Dark Crystal (1982), tai Neverending story (1984). Allekirjoittaneelle se oli ainakin nannaa.
– Kai Kumpulainen 28.8.2026
Nippelitietoa:
Quest perustuu Ray Bradburyn novelliin Frost and Fire. Se julkaistiin alun perin vuonna 1946 nimellä The Creatures That Time Forgot.
Saul Bass ja Elaine Bass ohjasivat sen yhdessä. Saul Bass tunnetaan ennen kaikkea legendaarisena graafisena suunnittelijana ja elokuvien alkutekstien suunnittelijana (Vertigo, North by Northwest, Psycho jne.). Quest oli heidän yhteinen ohjaustyönsä.
Elokuvan taustalla on todella erikoinen rahoittaja: japanilainen Church of World Messianity (Sekai Kyūsei Kyō). Bassit lähestyivät projektia alun perin uskonnollisen toimeksiannon kautta, mutta Bass halusi tehdä siitä ennemmin universaalin vertauskuvallisen elokuvan kuin varsinaisen uskonnollisen propagandateoksen.
Tämä selittää osaltaan, miksi Quest tuntuu niin symboliselta ja rituaalimaiselta. Sen ei ollut tarkoitus olla tavallinen scifi-seikkailu, vaan enemmänkin visuaalinen vertauskuva elämästä, kuolemasta ja ihmisen pyrkimyksestä löytää ulospääsy.
Noah Hathaway on mukana! Hän oli samana vuonna valtavassa roolissa The NeverEnding Storyssa Atreyuna. Quest siis tehtiin samana vuonna, jolloin Hathawaysta tuli kansainvälisesti tunnettu lapsitähti.
Elokuva on vain noin 30 minuuttia pitkä, mutta se kuvattiin värillisenä 1.85:1-kuvasuhteella ja monona.
Erityisen hieno nippelitieto: Ray Bradbury Centerissä Indianan yliopistossa säilytetään Questin 35 mm:n master-filmikelaa. Eli alkuperäinen elokuvamateriaali on edelleen arkistoituna.
Quest sai vuonna 1984 erityismaininnan/erityispalkinnon Italian Fantafestivalilla. Se kertoo, ettei elokuva aivan täysin kadonnut jo ilmestyessään, vaikka myöhempi maine jäikin hyvin pieneksi.
Ja ehkä hauskin nykyajan nippelitieto: vuonna 2025 Stuff to Blow Your Mind -podcastin Weirdhouse Cinema teki kokonaisen noin 70-minuuttisen jakson Questista. Eli elokuva on alkanut löytää uutta yleisöä yli 40 vuotta valmistumisensa jälkeen.
The Questin voi katsoa youtubesta
Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä
