Jos leffan nimessä on Predator, se lähtökohtaisesti jo kertoo, että nyt ei taida ihan meikäläisen leffa olla kyseessä. Eikä muuten ollut tälläkään kertaa, vaikka toisaalta jotain odotuksia tähän leffaan liittyikin. No, edellinen, eli Pray oli kuitenkin ihan mukiin menevä ja tästä puhuttiin ennakkoon, että kyseessä olisi enemmän ns. ihmisellinen leffa, eikä vaan pelkkiä monstereita. Niin tai näin, niin itse voisin tätä sessiota kutsua lähinnä vajaan kahden tunnin päättömäksi kidutukseksi, jonka aikana sai kuitenkin jonkin verran ääniä testailtua ja viriteltyä. Ja selvennykseksi nyt vielä, että kitujana oli tällä kertaa katsoja, ei niinkään kukaan ruudulla vaikka niinkin olisi voinut olla.
Tämä leffa nyt vaan valitettavasti oli niin mitään sanomaton tekele kuin olla ja voi. Kaipa tässä leffassa jonkinlainen ihan juonikin oli, mutta itselleni se jäi valitettavasti aika kaukaiseksi. En ole koskaan syttynyt tämän tyyppisistä leffoista ylipäätään, mutta tämä oli jotenkin vieläkin kehnompi kuin odotin. En sitten oikein tiedä aiheuttiko tuo Predatorien mongertava puhe vai mikä sitä aiheutti, mutta en vaan jaksanut pysyä leffassa mukana. Jotenkin myös nämä ihmisen ja alienin risteytykset eivät oikein tässä vakuuta, kaikki näyttävät ihan samalta ja kaikki naamanvääntelyt on jotenkin niin geneerisen tylsiä, ettei vaan oikein anna sisältöä. Jos siis luulin tätä jotenkin ihmismäisemmäksi, niin sitä tämä ei nyt kyllä varsinaisesti ollut.
Tässä vaiheessa moni sitten varmaan jo miettii, että miksi ihmeessä sitten tämäkin taas piti katsoa? Varmaan yhtä moni toki tietää siihen vastauksenkin jo valmiiksi, eli kyllähän tämäkin leffa katsottiin ennen kaikkea sen vuoksi, että jos leffasta puhutaan, että se on jopa Tron Aresin tasoa ääniltään, niin silloin se kyllä tarkoittaa, että leffa on nähtävä. Äänien osalta leffa olikin ihan kivaa kuunneltavaa, etenkin surroundien osalta kuultiin paljon aktiivista materiaalia. Trinnovia tuli muutenkin tässä nyt ennen kaikkea testailtua, siellä kun on taas uusia kivoja juttuja tulossa. Aika siistiä kun pääsee ihan lähietäisyydeltä seuramaan, miten maailman paras yrittää ja jatkuvasti pitää etäisyyden muihin toimijoihin, ja voin sanoa, ero tulee kyllä varmasti säilymään jatkossakin. Leffassa oli ihan highlightejakin, nimittäin ainakin heti tulee mieleen yksi kohtaus, jossa jokin miekka tai vastaava pyöri aika kivasti ympäri huonetta. Tämäkin sellainen tehoste, jota on vaikea kuvitella tällä tasolla kuulevansa leffateatterissa, mutta kotona kuulostaa kyllä kivalta.
Loppuun vielä hieman muuta päivitystä, eli mainitsin jokin aikaa sitten päivityksessä uudesta kaukosäätimestä ja siitä, että Panasonicin 4K soitin ei oikein toimi kunnolla, koska siitähän tosiaan puuttuu kokonaan IP control mahdollisuus ja kun laitteet ovat omassa huoneessaan, niin ei Infrapuna vaan millään sinne tietään löydä. Päätin sitten ratkaista asian hankkimalla pienen Marmitek merkkisen Infrapuna repeaterin, jolla kätevästi saa kaiken IR-signaalin siirrettyä pitkänkin matkan päähän. Tähän itse asiassa päätin vielä lisätä pienen jatkojohdon, joten nyt myös Panasonic toimii oikein hyvin. Onhan tämä nyt silti ehkä aavistuksen vielä tilapäinen ratkaisu, nimittäin kyllä se Nano Brainkin siellä vielä kovasti kummittelee mielessä. Tämän hankkimista puoltaisi etenkin sellainen fakta, että tuossa kapulassa tosiaan on pieni viive langattomaan verkkoon yhdistämisessä mikäli kapula on mennyt nukkumaan. Käytettässä Nano Brainia, yhteys on koko ajan aktiivinen ja kaukosäädin ottaa yhteyttä vain Aivoihin. Tämä ehkä poistaa sitten loputkin viiveet, mutta katsotaan koska tälläinen sitten tulee jos on tullakseen.
Lähde: Leffafriikki.com
