Everything Everywhere All At Once
Kun mennään eteenpäin multiversumissa, sitä enemmän kuvaustyö ja leikkaustahti kiihtyy. Tahdissa pysyminen voi muutenkin olla haaste ja siksi toinen katselukerta voi olla tarpeen. Yleisilmapiiri on outo ja sitten viimeisen puolen tunnin aikana hyökätään aisteja vastaan se mitä pystytään. Tällainen on ainutlaatuista ja siksi huomionarvoista.
EVERYTHING EVERYWHERE ALL AT ONCE
Kuulin tästä ennen ja jälkeen Doctor Strange 2 kuinka paljon parempi ja vallankumouksellisempi se on käsitellessään multiversumia. Michelle Yeoh esittää kiinalaisamerikkalaista maahanmuuttajaa Evelynia joka joutuu kestämään kaikenlaista verotarkastajan (Jamie Lee Curtis) hengittäessä niskaan samalla kun hänen tyttärensä Joy (Stephanie Hsu) kokee kapinan henkeä. Sitten jotain yllättävää tapahtuu kun hänen aviomiehensä Waymond (Jonathan Ke Quan) ilmestyy toisesta universumista varoittamaan koko maailmankaikkeuden tuhoutumisesta ja kuinka hän on ainoa toivo tämän sotkun keskellä. Ja tämä oli niin absurdi alustus kuin olla ja voi.
Jos Doctor Strange 2 on studiosäännelty elokuva (mikä ei siis automaattisesti tarkoita huonoa), tämä on visio. Tämä voi olla ultimate visio multiversumista. Se on tuttua aiemmista elokuvista 20 vuoden takaa kuten Matrix, Being John Malkovich yms mutta silti se on niin erilainen. Kun ajattelee nähneensä kaiken, elokuva vetääkin maton alta ja jatkuu entistä hullumpana. A24:lle tuttuja viipyileviä tai tunnelmallisia otoksia näkyy heti alussa jolloin ollaan Evelynin olotilassa. Kun useat elokuvat pyytävät muistamaan dialoginpätkän, Everything on yksi niistä missä pyydetään muistamaan menetetyt tilaisuudet kun aiheeseen palataan. Toinen versio Waymondista ilmestyy esitellessään mitä oudoimpia tapoja taistella tai hypätä ulottuvuuteen. Jotkut voivat sanoa sitä budjettikysymykseksi mutta se luo oman persoonansa teokselle ilman kalliiden erikoistehosteiden taakkaa. Elokuvan asenne ja worldbuilding on muutenkin niin absurdi että se on mukana vitsissä jolloin kaiken hyväksyy. Kun mennään eteenpäin multiversumissa, sitä enemmän kuvaustyö ja leikkaustahti kiihtyy. Tahdissa pysyminen voi muutenkin olla haaste jos aikoo pysyä mukana. Siksi toinen katselukerta voi olla tarpeen. Yleisilmapiiri voi olla outo ja sitten viimeisen puolen tunnin aikana hyökätään aisteja vastaan se mitä pystytään. Tällainen on ainutlaatuista ja siksi huomionarvoista. Toisella katselukerralla voi kiinnittää huomionsa rikkaisiin yksityiskohtiin.
Näyttelijöiden osalta tämä on Michelle Yeohin ja Jonathan Ke Quanin juhlaa etenkin jälkimmäiseltä joka on palannut valkokankaalle pitkästä aikaa sitten Tuomion Temppelin ja Arkajalkojen. Michelle Yeoh on niitä joka on ollut esillä lukuisten Hong Kong action – elokuvien ja etenkin Ang Leen Crouching Tiger, Hidden Dragonin kautta. Tämä voi olla näkemistäni hänen paras suorituksensa kanavoidessaan kaikki multiversumin Evelynit menetettyine tilaisuuksineen. Jamie Lee Curtis taitaa myös hyvin koomikon taidot ilkeänä verotarkastajana.
Everything Everywhere All Once on jaettu kolmeen lukuun niinkin ovelasti että sitä ei huomaa katselleensa näytöstä ja kuinka varautua hullumpaan menoon. Elokuvan ohjaajat ovat Daniel Kwan ja Daniel Scheinert jonka ansioihin kuuluvat Swiss Army Man ja kuulemma yhtä erikoinen leffa sekin. Koska Oscarit tarvitsisi uutta huomiota aina vähän väliä, pistäisin tämän elokuvan jäsenien korvan taakse. Se jää elämään pitkäksi aikaa katsojan mieleen. Kun sen näkee toistamiseen, sitten pääsee kunnolla perille symbolismista, kulttuurien ja sukupolvien eroavaisuuksista ja veroviraston nihilisimin merkityksestä. Te jotka jätitte tämän välistä nähdäksenne Doctor Strangen, älkää hukatko aikaa…
⭐⭐⭐⭐+ /5
