Blogit

Kaiken se kestää (2017)

                                 


Aikuiset sähläävät ja säätävät lastensa kustannuksella kotimaisessa draamassa, jonka perimmäinen tarkoitus ja sanoma jää hataraksi. 


Ohjaus: Visa Koiso-Kanttila

Käsikirjoitus: Visa Koiso-Kanttila

Näyttelijät: Antti Luusuaniemi, Pihla Viitala, Malla Malmivaara, Tomi Enbuska, Vili Saarela, Olavi Angervo, Risto Tuorila, Eeva-Maija Haukinen

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 18 min


Yle Areenasta tarjonnasta löytyy dokumentaristi Visa Koiso-Kanttilan (s. 1970) esikoispitkä Kaiken se kestää, joka hämmästyttää epäuskottavuudellaan ja liioittelullaan. Mukana on tunnettuja näyttelijöitä, mikä ei automaattisesti tarkoita onnistunutta elokuvaa. 

Tarinassa kahdella naapuripariskunnalla Tapiolla ja Marjalla (Antti Luusuaniemi ja Pihla Viitala) sekä Anterolla ja Ullalla (Tomi Enbuska ja Malla Malmivaara) on omat haasteensa ja eron mahdollisuus siintää horisontissa molemmilla, mutta heillä on myös keskinäistä vispilänkauppaa, joka ilmenee seksuaalisena kanssakäymisenä. 

Siinä missä vanhemmat keskittyvät omiin asioihinsa, joutuvat perheiden pojat Vesa (Vili Saarela) ja Kaarlo (Olavi Angervo) selviytymään keskenään. Milloin he tienaavat rahaa esiintymällä tiernapoikina ja milloin uhkailevat kiusaajaansa aseella. 

Teinipojat joutuvat jatkuvasti kiusallisiin tilanteisiin, jotka hämmentävät ja ahdistavat heitä. Vanhempien hedonistiset valinnat ja keskittyminen omiin ongelmiin herättävät vastenmielisyyttä ja myötätuntoa lapsia kohtaan. 


Koiso-Kanttilan 1970-luvun Ouluun sijoittuva esikoispitkä käsittelee uskottomuutta harvinaisen epäuskottavasti ja suorastaan inhottavalla tavalla. On hyvin vaikea uskoa, että vanhemmat olisivat näin holtittomia lastensa suhteen. Henkilöhahmot jäävät samalla aivan liian ohuiksi ja värittämiksi. Heistä ei saa irti muuta kuin himon ja vihan ilmentymiä.


Parasta on lapsinäyttelijöiden Vili Saarelan ja Olavi Angervon vilpittömyys ja keskinäinen kaveruus. Heidän hahmojensa hämmennys on käsin kosketeltavaa. Lasten ja vanhempien kohtaamattomuus  elokuvan tarinassa tuntuu äärimmäisen surulliselta, mutta onneksi pojilla on toisensa. 

Näyttelijäntyöstä ei jää paljoa käteen. Lapsinäyttelijät vakuuttavat eniten, sen sijaan isovanhempien rooleissa nähtävät Risto Tuorila ja Eeva-Maija Haukinen ovat rooleissaan harmittavan statisteja, sillä he jäävät kovin alikäytetyiksi. 

Kaiken se kestää tuntui piinalliselta kokemukselta, joka onnistuu tuomaan esille lasten näkökulman suhteessa vanhempien holtittomuuteen, mutta muuten elokuvan anti ja pohjimmainen sanoma kumisee tyhjyyttä. 


                                         ⭐️

     Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Leffahammas

Leffahampaan puraisema on vuonna 2022 perustettu blogi, jossa intohimoinen elokuvaharrastaja ja musiikin ammattilainen kirjoittaa arvioita elokuvista ja välillä myös tv-sarjoista huomioiden usein etenkin elokuvien musiikillisen annin. Elokuvamusiikki on yksi suuri rakkauteni. Teen myös top10- listauksia ja esittelen elokuviin liittyviä elämyksiä (esim. elokuvafestarit/konsertit). Kuljen instassa nimellä leffa_hansu.

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button