Tiistaina toisena lehdöstönäytöksenä olikin sitten vierailu uuteen Kulttuurikasarmin Biorexiin. Tuollakaan en ole vielä ehtinyt käymään, mutta suunnitelmissa se on jo pitkään ollut. Sanon nyt ihan suoraan, keskustassa voisi käydä leffassa enemmänkin, mutta niin kauan kuin parkkimaksut ovat luokkaa helsingin keskusta, niin saa olla. Tällä kertaa jätin auton Redin parkkihalliin, siellä sai autoa pitää koko päivän yhdeksällä eurolla, joka sekin on paljon, mutta paljon vähemmän kuin viisi euroa puolituntia keskustassa. No, onneksi oli hyvä sää ja Redistä helppoa muutama kilometri kävellä keskustaan, joten se sujui huvin. Tarvittaessa metrollakin toki olisi helposti päässyt molempiin suuntiin, mutta tällä kertaa ei tarvinnut.
Mutta sitten mennään itse asiaan. Nimittäin, vaikka Bikerides ei ehkä ääniltään ollutkaan mikään todellinen toimintaleffa, niin tänään sain kokea äänien puolesta jotain uskomattoman hienoa. Tämä oli ehdottomasti hienoin leffakokemus, jonka olen koskaan kokenut leffateatterissa. Paikkani ei ollut tänään aivan salin keskellä, joten vasemman puolen äänet hieman korostuivat, samoin vasemman puolen atmos-rivi, jonka jopa hieman vasemmalla puolella istuin. Silti, ensimmäisestä hetkestä lähtien tiesin, että nyt on jotain aika erityistä tulossa. Leffateatterissa ongelmana on erityisesti se, että surroundeista ja atmoksista ei juurikaan mitään kuule, koska istut aina väärässä paikassa jollain tavalla. Tilat ovat niin isoja, että jos istut vasemmalla et kuule mitään oikealta, ja vaikka istuisit aivan keskellä, on silloin kaiuttimet jo niin kaukana, että tarkkuus kärsiin pahasti. Nyt koko tila tuntui todella avaralta ja äänellisesti isolta. Kaiuttimien äänet kautta linjan tuntuivat tarkemmilta kuin olen koskaan leffateatterissa kuullut. Samoin dynamiikka, tässä leffassa pärisytettiin toki harrikoita, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut edes mikään bassodemoleffa, dynamiikkaa tässä salissa oli silti aivan älyttömästi, ja se mikä parasta, tuo basso tuli erittäin laadukkaana. Kun nämä asiat olivat hyvässä kunnossa, oli tilassa mahdollisuus myös kuulla erittäin tarkkoja ykstyiskohtia, jonka lisäksi pannus toimi loistavasti. Oli todella upeaa kuulla kun moottoripyörä oikeasti ajoi takaa eteen tai edestä taakse. Ääni liikkui tässä salissa niin saumattomasti ja tarkasti. Jotain tässä salissa on nyt pakko olla tehty paremmin tai eri lailla kuin vanhemmissa saleissa. Tässä salissa pitäisi ehdottomasti päästä nyt katsomaan jotain agressiivisempaa, esimerkiksi uusi Twisters voisi olla aika mielenkiintoinen ja voisi oikeasti mennä varmistamaan, että oliko sali nyt oikeasti näin hyvä, vai oliko leffan äänissä vaan jotain poikkeuksellisen hyvää?
Sen lisäksi, että salissa on loistavat äänet, on sali muutenkin loistava. Salissa on mukavat penkit ja aivan varmasti riittävästi jalkatilaa. Sen lisäksi erikoisuutena on pienet pyödät joka toisen penkin välissä. Tämä ei sinällään ole vielä mitään ihmeellistä, mutta nuo pöydät ovat erityisen tyylikkään ja lisäksi niissä on erikoisuutena valot. Kun leffa alkoi, olin hieman ihmeissäni, että onko tosiaan niin, että näitä valoja ei sammuteta lainkaan leffan ajaksi. Yleensä jokainen hajavalo häiritsee leffassa todella paljon, mutta jostain syystä nämä valot eivät leffan aikana enää muistuttaneet itsestään lainkaan. Onhan tuo tavallaan kivaa, että näkee missä juoma on ja minkä karkin valitsee seuraavaksi, mutta yllättävä ratkaisu kuitenkin.
Mutta mennäänpä sitten vielä itse leffaan, jossa siis kerrotaan tarinaa moottoripyöräjengien synnystä. Tarina itsessään ilmeisesti fiktiivinen, vaikka perustuu johonkin vanhaan leikekirjaan. Alku leffalle on aika hämmentävä kun tarinaa alkaa kertomaan pääosassa oleva Jodie Comer. Comer tekee leffassa kyllä ihan hyvän roolin, mutta tuo hieman nariseva ääni keskilännen aksentilla hieman kyllä itseäni ärsyttää pitkin koko leffaa. Tiedän, että se on aivan varmasti tarkoituksen mukaista, mutta silti, vielä kyllä itsellä vähän huomiota itse tarinasta. Muutenkin on tavallaan virkistävää, mutta tavallaan myös ehkä hieman outoa miten leffa on toteutettu, eli koko tarina perustuu Kathy Crossin tarinaan, jota hän toimittajalle kertoo. En oikein osaa kertoa mikä tässä niin paljon häiritsee, mutta ehkä se selkenee jos tämän katsoo vaikka kotona vielä uudelleen.
Kathy muuten tässä toisessa roolissa tapahtumien keskellä toimii paljon paremmin ja sen lisäksi Austin Butler ja Tom Hardy ovat todella loistavia. Etenkin Hardy joka esittää jengin perustajaa ja johtajaa Johnnyä on aivan äärimmäisen hyvä. Jotenkin voisin juuri tuollaiseksi kyseisen hahmon todellisuudessa kuvitella. Austin Butler ei jää yhtään sen huonommaksi. Muista näyttelijöistä tyydyn vain toteamaan, että voisin hyvin uskoa heidänkin vetäneen roolinsa varsin hyvin. Tuollasta jengiä olisin voinut jotenkin voinut kuvitella näiden alku-aikoijen jengien tyyppien olleen tietämättä asiasta enempää. Itse tarinakin etenee varsin kivasti, vaikka ihan nyt kyllä mikään suosikkielokuva tästä ei itselle muodostunut, ja rehellisyyden nimissä, siihen traileriin suhteutettuna, jonka aikanaan leffateatterissa näin, oli leffa jopa hienoinen pettymys. Erittäin hyvä leffa, mutta ehkä vaan odotin enemmän. Äånet olivat leffassa kuitenkin hyvin kohdillaan, ja kyllä tämä täytyy vielä kotona tsekata uudelleen.
Loppuun vielä pari sanaa muusta päivästä, eli nyt kun kerran maisemissa oltiin, niin samalla tuli toki taas poikettua myös Filmihullussa ja Pienessä Leffakaupassa. Molemmista tarttui myös muutama kotiinvieminen, joten kotona alkaa tällä hetkellä olla jo aika paljon katsottavaa odottamassa. Hyvä kuitenkin niinpäin.
Lähde: Leffafriikki.com
