Blogit

Täydellinen Yhdistelmä

”Tuutko katsomaan mun kanssa leffaa?” ”Joo, mut ei sitten mitään toimintaa, fantasiaa, tai scifiä, mä haluan romanttisen komedian!” Tälläinen keskustelu sitä käytiin puolison kanssa juhannusaaton iltana. Tuohan nyt sinällään on erittäin hyvä toive ja varsin mielelläni sellaisen aina toteutan, mutta ongelmana nykypäivänä vaan sattuu aika paljon olemaan se, että hyviä romanttisia komedioita ei hirveästi ole tarjolla, tai ainakaan minä en tunnu niitä mistään oikein löytävän. Toisaalta, en ole viitsinyt ihan hirveästi riskejäkään ottaa, eli kyllähän niitä varmasti olisi jos jaksaisi katsoa, mutta niin monta kertaa joutunut pettymään, että ei ole jaksanut tuhlata aikaansa niihin. Oi niitä aikoja kun romanttisia komedioita tuli joka tuutista ja ne olivat oikeasti hyviä.

Tälläinen tehtävä kun nyt kuitenkin tuli vastaanotettua, niin pitihän sitä sitten katsoa mitä tarjonnasta löytyy ja sieltä löytyikin sitten sellainen leffa kuin Täydellinen Yhdistelmä ja paikkana Netflix. Jos leffa on romanttinen komedia ja aihepiiriin kuuluu vielä viinit, niin eihän tämä kai voi vikaan mennä, vai voiko? No ainahan se on enemmän kuin mahdollista, mutta tällä kertaa osui kyllä hyvin kohteeseensa. Tämä leffa nimittäin oli aika hyvä, ja olisi voinut olla jopa aihe piiriinsä ihan loistava, ilman pientä käännettä juonessa, joka itselleni ei täysin auennut. Toki, pitihän tähän onnelliseen leffaan saada jollain tapaa se perinteinen käänne, jossa hyvin alkanut suhde kariutuu, jotta voidaan sitten lopussa palata yhteen ja saaadaan romanttisen komedian koko käsikirjoitus kasaan. Tässä leffassa olisi pärjätty tosin ihan hyvin ilmankin, ja tässä kohtaa mieleen tuli lähinnä miksi? Miksi tähän väliin piti tälläinen pakollinen käänne saada? Miten ylipäätään tuollainen asia kahden viikon tuntemisen jälkeen voi kenessäkään herättää mitään tunteita, ainakaan tuollaisia ja tuohon suuntaan. Luonnollisesti juonta en blogissani paljasta tämän enempää, mutta varmasti tiedätte mistä puhutaan jos leffan katsotte.

Äänien osalta leffa oli vielä Dolby Atmos, mutta luonnollisesti sillä nyt ei tässä leffassa ollut pahemmin käyttöä. Muutama ihan kiva kohta, jossa taas esimerkiksi kuulin ääntä kaiuttimista ”joita ei ole”, eli kyllähän Atmos tässäkin suhteessa taas toimi kivasti, vaikka ei mikään effekti-leffa ollutkaan kyseessä. Kaiken kaikkiaan siis puoliso sai mitä tilasi ja kyllähän tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys tämä leffa itsellenikin. Onhan näitäkin ihan mukava aina katsella, jos vaan etukäteen tietäisi että kyseessä on edes jollain tapaa hyvä leffa. Nyt oli, ja voin suositella romantiikkaa kaipaaville.

Lähde: Leffafriikki.com

 

Leffafriikki

Leffateatteriharrastukseen keskittyvät blogi, ei vain perinteisiä leffa-arvosteluja, vaan enemmänkin rakenteluun, ääniin, kuvaan, ja muuhunkin liittyvää asiaa!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button