Pussikaljaelokuva (2011)

Olen katsonut tämän elokuvan 3 kertaa. Sen katsominen on helppoa ja hahmojen seurassa viihtyy. Dialogi on mukavan typerää, mutta pohdiskelevaa, joten sitä on hauska seurata. Mitään räkänauruja elokuva ei irroita, mutta silti siinä on mukavan hassu tunnelma ja kaikesta inhorealistisestakin saadaan sympaatista ja koomista kerrontaa lopulta. 

Näyttelijöistä harmittomin ja enemmän taustalla on tarinan neuroottinen “päähahmo” marsalkka (Jussi Nikkilä). Eniten esillä ja päällepäsmärinä on uhoamassa Eerio Milonoff Hennisenä. Lihi, eli Ylermi Rajamaa on minulle enempi tuttu Plutonium 74-yhtyeen keulakuvana ja tämä olikin ensimmäinen elokuva missä näin herran näyttelemässä. Mies on hupusun positiivinen koko leffan ja hän haluaisi vain harmittomasti pelata noppaa, mutta aina tulee jotain esteitä. Valtteri Simonen tekee myös loistavan sivuroolin Kotilaisena. Oikeastaan kaikki sivuhahmot ovat tässä loistavia omalla tavallaan.

Elokuva on mukavan letkeää seurattavaa laiskana päivänä, kun et halua vaikeaa ajateltavaa vaan hengata yliikäisen pussikaljaporukan kanssa pitkin Kalliota. Sopii myös omaan kalja-iltaan ja sen jälkeiseen darrapäivään. Tarinan opetus: Jokapäiväinen pussikaljoittelu on ok, kunnes täytät 30. Sitten se on pulsuilua.

– Kai Kumpulainen 28.7.2020