Näinhän siinä sitten kävi, että en ollut kovinkaan innoissani ostamassa uusinta Jurassic Park leffaa, eli Jurassic World – Rebirth tuotosta, mutta sehän saapuikin sitten SF-Finlandin toimesta arvioitavaksi. Tästä voit käydä lukemassa arvioin siitä kun kävin tämän leffan katsomassa jo leffateatterissa, joten nythän onkin sitten mielenkiintoista nähdä onko ajatukset kotikatselun jälkeen leffasta muuttuneet.
Niin, onko ne? No, lähtökohtaisesti varmasti eivät, en oikein edelleenkään ymmärrä miksi tämä elokuva on edes tehty, paitsi tietysti se rahastus. No, joka tapauksessa onhan tämän leffan aika moni sitten nähnyt, joten kaipa sille sitten kuitenkin on paikkansa ollut. En kuitenkaan ala nyt tässä leffaa uudelleen haukkumaan, vaan keskityn niihin fiiliksiin mitä tämän leffan katselu kotona toi, eikä se nyt ensimäinen kerta olisi kun jokin leffa on toisella katselulla parantunut, etenkin siirryttäessä leffasta kotiin. Niin kävi tälläkin kertaa, mietin jopa itse tämän katselun jälkeen, että olikohan normaalia huonommalla tuulella mennessäni tätä leffaan katsomaan, tai olinko muuten vaan niin kovin ennakkoluuloinen. Älä nyt kuitenkaan luule, että alan tätä leffaa tässä ylistämään, ei ei. Leffassa on edelleen lähtökohtaisesti paljon ongelmia, kuten tuo mainitsemani näyttelijätyö. Tosin, tällä kertaa se ei ärsyttänyt lainkaan niin paljon kuin viimeksi, palaan tähän vielä myöhemmin. Niin, onhan tämä edelleen aika kaukaa haettua, että keskellä New Yorkin ruuhkia kävelee dinoja, mutta sallittakoon se, kun ei niitä dinoja taida missään muuallakaan enää olla. Toinen hyvin oleellinen asia leffassa on edelleen tämä juonen yksinkertaisuus, tai ihan suoraan sanottuna katsojan aliarvioiminen. Nämä kaksi rinnaikkaista tarinaa nyt vaan ei oikein edelleenkään itselleni aukea, vaikka niitä nyt kuinka yritetään sitten loppua kohden rakentaa yhtenäiseksi. Uskon vakaasti, että tästä olisi saanut vielä paljon paremman leffan, jos juonenkuva olisi ollut vain näiden näytteiden ottaminen ja juonen rakentaminen sen ympärille.
Palataan kuitenkin siihen näyttelemiseen vielä, nimittäin leffahan tuli minulle siis tällä kertaa Bluray, joka toki saa myös ajatukset palaamaan vielä siihenkin, että tuleekohan tämä vielä jonain päivänä hankittua myös hyllyyn koristeeksi. No, jos tulee niin sitten joskus kun leffa on hyvässä alennuksessa. Normaalihintaisena tämä ei valitettavasti kuulu hankintalistalle, eikä sitä nyt tarvitse hetkeen muutenkaan kun tämä bluray löytyy. Mutta siihen näyttelemiseen.. Leffa nimittäin oli sen verran bluray laatua, että edes omat laitteet eivät tällä kertaa saaneet sitä ihan 4K-laadulta näyttämään. Se taas ehkä vaikutti siihen, että näytteleminen ei näyttänyt ihan niin modernilta kuin leffassa, eli tavallaan tuo hieman rakeinen kuva ehkä vaikutti hieman siihen, että näytteleminen ei näyttänyt niin kornilta ja töksähtelevältä. Ja taisin siis jo leffassassakäynninkin jälkeen mainita, että tuo huono näytteleminen korostui etenkin alussa, mutta esimerkiksi Scarlet Johansson paransi siitä loppua kohden. Manuel Garcia-Rulfo taasen ei kyllä siitä minkään parantunut, mutta kokonaisuutena parempaa kuin muistin tai leffassa koin. Ai niin, ja leffassa on todella todella upeita maisemia useassakin kohdassa, mutta ne eivät nyt kyllä Bluray-muodossa päässyt millään tavalla oikeuksiinsa. Sikäli siis olisi kyllä tämä vielä nähdä myös 4K-muodossa, että en jaksa millään uskoa, että nuo upeat maisemat olisi tarkoituksella filma grainillä rakeistettu.
Vastaavasti äänissä usein Bluray vs 4K ero ei ole kovinkaan suuri, etenkin jos molemmat ovat samassa formaatissa. Tämähän siis toki oli Atmosta, ja ihan hyvää sellaista. Taisi muuten nuo kaikki alkuperäiset olla DTS:X materiaalia, sitä milloin tuo on muuttunut en kyllä muista. Mutta äänet tässä kyllä toimii, ja jälleen kerran pitää todeta, että vielä paljon paremmin kuin tyhjässä leffateatterissa, jossa vielä sai itse valita ns. parhaan paikan keskeltä salia. Surroundit nousevat tässä paljon suurempaan osaan ja leffassa oikeasti on paljon kuvaa kuultavaa. Tämä näkyy esimerkiksi kohtauksessa, jossa veneellä rantaudutaan dinosaarelle. Tuo on aika siististi toteutettu ja veneen kyljen osumisen seinään todellakin huomaa. Toinen tosi siisti kohtaus joka tästä jäi mieleen on yksi kohta sademetsässä, jossa asioita tapahtuu ns. pään päällä, nämä ovat leffoissa aika harvinaisia, mutta joka kerta todellisia highlighteja.
Eli ei tämä nyt kokonaisuudessaan ollut yhtään hassumpaa katsoa kotona uudelleen ja ehkä aavistuksen paremmin ymmärrän taas niitä jotka tästä tykkää. Tarvitaanko näitä sitten lisää, niin sanoisin, että dinot voisivat nyt oikeasti kuolla sukupuuttoon ja hollywoodinkin olisi aika ryhdistäytyä ja alkaa keksimään jotain ihan uutta.
Lähde: Leffafriikki.com
