Paljon on tullut blogissa puhuttua siitä kuinka hienoa on kun vanhoja suosikkileffoja tulee nyt todella hyvää vauhtia restoroituina versioina 4K-levyille, mutta kyllä vähintään yhtä hienoa on löytää täysin uusia vanhoja leffoja, jotka osoittautuvat loistaviksi leffoiksi ja lähinnä vain harmitusta aiheuttaa, että niitä ei ole tullut aikaisemmin löydettyä. Panic Room on hyvä esimerkki tälläisestä leffasta. En tiedä olinko Panic Roomista ennen tämän julkaisua edes kuullut, mutta aika varma näin jälkikäteen joka tapauksessa olen, että ainakaan sitä en ole aikaisemmin nähnyt. Yksi syy varmasti tähän osaltaan on se, että leffaa ei ilmeisesti ole koskaan tuotu edes Bluray-versiona katsottavaksi, vaan ainoastaan DVD:lle.
Panic Room on samoin kuin juuri katsomani Seven David Fincherin käsialaa, ja jos oli Seven todellinen jännityksen ja jopa kevyen kauhun mestariteos, niin ei tässä kovinkaan paljon siitä jäädä. Leffa, jossa juoni itsessään on suhteellisen yksinkertainen ja tapahtumapaikkana vain yksi talo, on juonenkäänteillä parsittu kokoon todella vakuuttava kokonaisuus, josta ei jännitystä puutu. Jännitystä, jota ei ole tehty monstereilla tai järjettömällä määrällä verta, vaan todellisena uhkana toimii oikeat ihmiset ja heidän toimintansa. Tämä on edelleen aika kuvaavaa, että kun tämä leffa tuli teattereihin vuonna 2002, elettiin mielestäni juuri tuota oman elämäni kulta-aikaa leffojen osalta. Tuolta ajalta on varmasti edelleen suurin osa omista suosikkileffoista tehty vielä tänäkin päivänä, jolloin ruudun ovat vallanneet mosterit ja jatko-osat.
Se mikä tästä upeasta Steelbookista tekee vielä paljon arvokkaamman kuin pelkkä hieno ulkokuori, on puolestaan se miten upealta tämä leffa näyttää. Restaurointi on tässäkin onnistunut todella hienosti leffa näyttää todella sharpilta ja hyvältä ruudulla. Sen lisäksi kun itse leffa on kuvaukseltaan parhaita leffoja joita olen koskaan nähnyt, ei voi muuta kuin hymyillä. Leffassa on todella hienoja kamera-ajoja yksi toisensa jälkeen ja kaikki mitä tapahtuu tuntuu olevan hyvinkin tarkkaan suunniteltua. Etenkin juuri se, miten näillä ajoilla luodaan tunnelmaa on maagista elokuvan tekoa parhaimmillaan. Äänien osalta en aivan niin vakuuttunut ollut, johtuen siitä samasta dilemmasta, joka toistuu niin usein. Joo, onhan tässä alkuperäisenä todella hyvä 7.1 raita, joka kyllä tukee leffaa erittäin hyvin ja luo hienosti tunnelmaa. Mutta, jos leffaan on kerran tehty Atmos-raita ja sitä mainostetaan niin, niin olisihan se silti edelleen hienoa, että sen uuden tekniikan mahdollisuuksia käytettäisiin myös oikeasti hyväksi. Tässäkin siis käytössä vain kaksi kanavaa katossa, jotka antavat vain jatkuvaa ambient ääntä, eikä objekteja leffassa ole lainkaan. Sanoisin siis, että aika pitkälti alkuperäisellä raidalla tässä mennään. Mukana pari todella upeaa kohtausta äänien osalta, mutta voisin kuvitella, että kunnon Atmoksella tästä olisi voitu saada vielä todella paljon lisää irti. Mainittakoon nyt erityisesti kaasuräjähdys, joka on sekä audion että visuaalisuuden puolesta todella hieno näin vanhaan leffaan. Ehdottomasti kuitenkin siis leffa, jota voi hyvällä syyllä suositella ja omasi voit sinäkin käydä noukkimassa Mymovies.fi verkkokaupasta tai Helsingin kivijalasta!
Lähde: Leffafriikki.com
