Blogit

Ohjus – Netflix

Tulipahan tämäkin leffa sitten vihdoin katsottua. Sanotaanko heti tähän alkuun, että jos kotimaisen leffan nimi on ohjus, niin leffan voi yleensä jättää siltä istumalta katsomatta, mutta tällä kertaa kyseessä onkin tarina ihan oikeasta ohjuksesta, tai ainakin siihen liittyen. Eli leffan idea perustuu vuonna 1984 Suomeen osuneesta Venäläisestä ohjuksesta, joka tipahti ”vahingossa” pohjoiseen Suomeen. Kuinka suuri vahinko se sitten lopulta oli niin siihen en ota kantaa, enkä jaksa asiaa alkaa nyt sen suuremmin myöskään tutkia. Joka tapauksessa itse en tälläisestä ollut koskaan edes kuullutkaan, mikä osaltaan varmasti myös liittyy elokuvaan, joten jotain uutta taas tuli historiasta opittua.

Vaikka en ollut tätä aikaisemmin nähnyt ja ihan hirveästi en leffasta muutenkaan tiennyt, niin silti leffa pääsi hieman yllättämään. Odotin leffan enemmän liittyvän nimenomaan tähän ohjukseen, ja vaikka se ohjus siinä koko ajan olikin läsnä, niin kyllähän tämä silti lopulta enemmän oli parisuhde (väkivaltaa), rakkautta ja muutenkin ihmissuhteita käsittelevä leffa. Se mitä itse asiassa ehkä odotin, oli että vaikka leffassa aiheena onkin ohjus, niin tarina olisi kirjoitettu enemmän siitä kertovan toimittajan eli Oona Airolan esittämän Niinan toimittajan uralla nousuun, mutta se jäi lopulta enemmän ja enemmän sivujuonteeksi. Jotenkin ehkä tulee väkisin mieleen Lapua-elokuva, joka myöskin perustuu tapahtumana tositarinaan, mutta päätyy lopulta sivujuonteeksi ihmissuhteiden käsittelyssä.

Miia Tervo on kuitenkin kasannut näistä palikoista varsin hyvin kasassa pysyvän kokonaisuuden, jossa Oona Airolan rooli on loistava. Hieman reppana yksinhuoltaja, joka on valmis ottamaan vastaan kaiken mitä maailma antaa. Niina joutuu kuitenkin väkisinkin kasvamaan ihmisenä, joka lopulta johtaa ikävään loppu tulemaan. Tosielämästä tutut lauseet pahoinpitelijä ei koskaan muutu ja älä luota siihen toistuu uudelleen ja uudelleen, mutta ihan niin kuin oikeassakin elämässä, asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia, etenkin kun puhutaan tunteista ja lapsista. Tervolla on tässä ihan selkä viesti, joka ei näyttäydy kauniina, mutta onko loppu silti onnellinen, se ei ihan täysin tässä katsojalle selviä. Se miten Niina tässä leffan aikana kuitenkin kasvaa ihmisenä, on hieno tarina.

Sitä ohjusta tässä kuvaillaan varmasti hyvinkin sen tyyppisesti, miten asiat tuolloin ovat menneet. On varmasti ollut ihmisiä molemmin puolin, niitä jotka oikeasti ovat huolissaan ja niitä, joiden mielestä yksi ohjus suomen maaperällä on ihan ok. Se miten tälläisissä asioissa on käsitelty esimerkiksi naisia ei yllätä yhtään. Se mikä itselleni on hieman ehkä yllättävää tai outoa on lehdistön toiminta, tai se miten sitä tässä kuvataan. Ymmärrän, että suomalaisen pikkukylän lehdistö ei ole kovinkaan merkittävä, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, että kotimainen lehdistö sai tässä aika olemattoman kuvan, paikalla oli suuria medioita ympäri maailmaa, mutta kirjoittiko tuo paikallinen media sitten lopulta aiheesta yhtään mitään jäi hieman epäselväksi. Oma oletus leffasta siis oli nimenomaan, että leffassa on kyse siitä, kuinka Niina nousee valtakunnan merkittävimmäksi toimittajaksi tuoden tälläisen valtavan uutisen maailman luokan uutiseksi. No, ehkä sellaisenkin leffan joku tekee sitten jollain toisella kerralla. Muutenhan tuo Ohjuskin saa kyllä leffassa paljon huomiota, ja tuohan leffa ihan hyvin sitäkin puolta esiin. Se kuinka hyvin se osuus vastaa sitten totuutta tai todellisia tapahtumia, sitä en osaa sanoa.

Muuten leffa näyttää varmaankin juuri siltä kuin pitääkin. Leffa on rakeinen, ainakin Netflixissä, jossa itse sitä katsoin, ja äänetkin ovat vain 5.1 tasoa, mikä nyt kotimaiselle leffalle on aika normaalia. Sen vuoksi tämä leffa tulikin katsottua myöhäisillan hiljaisena leffana, johon tämä sopi loistavasti. Pakko muuten sanoa, hienoa että näitä kotimaisia on alkanut tullut Netflixiin, aikaisemminhan olen näitä katsellut vain Itunesin kautta. Kotimaisissa leffoissa niiden viiden käytössä olevan kanavan käyttö toimii yleensä aika hyvin, niin tässäkin. Kun tapahtumia on kuvan oikeassa reunassa on ääni pannattu hyvin sinne, myös surroundeja käytetään tässä ihan kivasti, vaikkakin nyt toki itse upskeilaan kaikki Dolby Surroundin kanssa kaikki olemassa oleviin kanaviin. Leffa oli muuten tehty erittäin vanhaksi, eli hyvin ajalle josta se kertoo. Björklundin rooli ei millään pääse ihan Lapuan tasolle, mutta edelleen vaikuttavaa työtä suosikkinäyttelijältäni. Noista hiuksista en oikein osaa sanoa, voisin sanoa että se kotimaisen leffan pakollinen ylilyönti, mutta toisaalta voin myös kuvitella, että tyypille voisi olla ihan oikeakin roolimalli historiassa.

Ohjus ei kotimaisten leffojen loistavassa vuodessa millään nouse Myrskyluodon Maijan tai Lapuan tasolle, mutta seuraa kyllä hyvin perässä. Ei missään tapauksessa huono elokuva, mutta ei ehkä myöskään sellainen joka tulee uudelleen katsottua. Voin kuitenkin hyvillä mielin suositella tätäkin leffaa kaikille katsottavaksi. Niin, ja leffahan on siis sikälikin hyvin mielenkiintoinen, että aiheena se se ei ole kovinkaan kaukana siitä, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. Niin, onhan sitä spekuloitu, että jos Venäjä haluaisi aloittaa sotilaallisen eskalaation Suomeen, voisi se hyvinkin olla jokin tälläinen vahingonlaukaus jonnekin asumattomalle seudulle Lappiin. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että tämä leffa ei ole syntynyt Ukrainan tapahtumien innoittamana, vaan leffa on ollut työn alla jo ennen täysmittaisen sodan alkua.

Lähde: Leffafriikki.com

 

Leffafriikki

Leffateatteriharrastukseen keskittyvät blogi, ei vain perinteisiä leffa-arvosteluja, vaan enemmänkin rakenteluun, ääniin, kuvaan, ja muuhunkin liittyvää asiaa!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button