Täytyypä todeta heti kärkeen, että olipa sitten ihan harvinaisen tapahtumarikas viikonloppu takana, joten koitetaan nyt tämä kirjoitus saada jollain tapaa pysymään järkevän pituisena. Lähdetään ensimmäiseksi liikkeelle vaikka siitä, että nyt kun tuo viimeinenkin päätevahvistin on vaihdettu ja sitä kautta saatu taustaäänet minimoitua huoneesta, niin sitäkin pienemmät äänet saattavat häiritä. Olen oikeastaan koko ajan kyllä ollut siinä ajatuksessa, että tuohon huoneiden väliin olisi ihan hyvä saada lasi, jolla saisi tuon ilmasillan katkaistua huoneiden välillä. Varastosta kuitenkin sen verran tulee ääntä tykistä ja ennen kaikkea tuosta varsin äänekkäästä NAS:sista, että kyllähän tuota lasia pitää vähintäänkin testata. Kyselin siis paikallisesta Xglass liikkestä minkälaista lasia heillä olisi tarjolla, ja kysymykseen tarjottiin vaihtoehtoina kymmenen euron tavallista lasia ja 40 euron museolasia. Nopealla googletuksella selvisi, että museolasi tarkoittaa sitä, että lasi heijasta lankaan valoa eikä vääristä optiikkaa, joten tuohan oli sitten tuolla hinnalla lopulta selkeä valinta. Tuo lasi tuli sitten työpäivän päätteksi perjantaina haettua ensimmäiseksi.
Sen jälkeen matka sitten jatkuikin pääkaupunkiin ja siellä tarkemmin ottaen Munkkiniemeen ja Mareksoundin uuteen myymälään, tai onko tuo nyt enää sitten niin uusi, mutta hieno se kyllä on edelleen. Siellä tuli taas isännän kanssa jonkin aikaa rupateltua, puhuttiin mm. Wiim Ultrasta, jota edelleen odottelen saapuvaksi ja kuunneltiin uusia hyvin mielenkiintoisen näköisiä torvia, joiden mallia en tässä nyt muista ulkoa, mutta hyvältähän ne kyllä kieltämättä kuulostivat. Kuuntelu ei tällä kertaa kuitenkaan ollut retken tarkoitus, eikä edes JVC:n uudet tykit jotka jo näytillä liikkeessä ovat, vaan matkan tarkoituksena oli noutaa huoneeseen uusi uljas tykki, joka kantaa tällä kertaa mallinimeä Sony VPL-WX7000ES. Tykkejä on tullut vaihdettua huoneeseen noin kuuden seitsemän vuoden välein, joten ehkä tämän uuden tykin aika oli nyt, ja kun kyseessä on tykki mallia laser, niin tätä tykkiä ei pitäisi ihan hetkeen sitten tarvitakaan vaihtaa. Niin, ja ominaisuuksiltaanhan tämä on sitten jo sen luokan tykki, että senkään puolesta vaihtamiseen ihan hetkeen ole tarvetta, vaikka ei sitä varsinaisesti ollut nytkään. Tilaisuus tälläisen Demo-tykin hankintaan nyt kuitenkin tuli yllättäen, niin välillä asioihin vaan pitää reagoida nopeasti.
Niin ja myyntinhän tämä tykki siis jouti sitä varten, että käytännössä kaikki isot valmistajat ovat jälleen tuoneet uusia tykkejä markkinoille, niistä sanon vaan sen verran, että ihmetyttää kyllä suuresti miten kenelläkään on enää uusia tykkejä varaa päivittää kun tuntuu että kaikilta suurimmilta valmistajilta jo ns entry level tykit alkaa olla pitkälti viisinumeroisissa summissa. Onneksi kuitenkin niitä halvempiakin malleja löytyy, taitaa nyt vaan olla, että jokainen julkaisi tällä kertaa ensin ne lippulaivat, ja halvemmat mallit päivitellään sitten myöhemmin. Uuden tykin hankintaa miettiville joulu on kuitenkin nyt, sen verran käytettyjä alkaa saapua markkinoille samalla kun ihmiset päivittelevät uusi tykkejä, ja kyllähän tuolla uusien rivissäkin hyvin mielenkiintoisia vaihtoehtoja on taas ihan riittämiin. Kiva päästä niitä Mareksoundiin taas hieman vertailemaan kun kaikki uutuudet ovat samassa rivissä testattavissa.
Eli tykki kyytiin ja matka jatkuu, tällä kertaa kohtia Länsi-Suomea ja tarkemmin ottaen Saloa. Siellä piti ensimmäisenä käydä tsekkaamassa POP Shop divari, josta sain vinkkiä Leffahullun Youtubesta, mutta valitettavasti kauppa oli mennyt kiinnit jo viidelta, oma kello näytti Saloon saapuessa kymmentä yli, joten se jäi tällä kertaa näkemättä. Salossa tuli kuitenkin syötyä kebabit ja käytyä katsomassa huippukorista, mutta sekään ei tällä kertaa ollut matkan tarkoitus, vaan tarkoituksena oli toimittaa oma vanha tykki seuraavalla onnelliselle omistajalle. Tuosta tykistä olisi siis valmiiksi jo kaupat sovittuna, ja se toki avitti oleellisesti tuon ostopäätöksen tekemistä. Tykki on nyt uusissa käsissä ja vähemmän yllättäen palautetta on kuulunut tykistä varsin ylistävään sävyyn. Toki jo itsessään HD:sta vaihto natiiviin 4K:hon on valtava, mutta kyllähän tuo tykki muutenkin oli aivan älyttömän hyvä yksilö. Harmittaa siitä luopua, mutta välillä on aika vaihtaa hyvää parempaan.
Siitä sitten ajeltiin pelin jälkeen vielä Forssaan ja siellä hieman aikaa kotiseudulla ennen suuntaamista seuraavana aamuna taas innokkaana kohti kotia. Kohteita kuitenkin oli vielä paluumatkallakin jäljellä ja matka suuntautui mm. Jumbon Prismaan, josta olin saanut vinkkiä, että siellä olisi 4K levyä poistomyynnissä. Ja kyllähän sieltä muutama levy erittäin edulliseen hintaan löytyikin, nimittäin Angry Birds 1 ja yksi Huntsman leffoista, jotka vielä hyllystä puuttuivat lähtivät kahdeksan euron hinnalla mukaan. Muitakin olisi ollut, mutta ne hyllystä jo kaikki löytyivät. Sen sijaan mukaan lähti vielä yksi edullinen Bluray, nimittäin kaiken aikaa Bob Marley leffa on ollut ajatuksissa katsoa, mutta 4K:na sitä en ole niin paljon kaivannut, että olisin sitä ostamaan lähtenyt. Hyvä saalis siis tällä kertaa mukaan lähti.
Mutta sitten vihdoin seuraavan kohteena koti ja pääsi vihdoin tykkiä asentamaan. Siinähän ei sinällään ollut nyt mitään ihmeellistä, tykki kaapin päälle, korkeus ja muut speksit tuntuivat olevan aika samalla kohdalla kuin vanhassa, ja vaikka iso laatikko olikin, niin eipä tuo tykki paljon vanhaan isompi ollut, aika samaa kokoa sanoisin. Eli tykki paikoilleen, johdot kiinni ja tykki päälle. Johdon muuten päätin vaihtaa vanhaan verrattuna, nimittäin hyllyssä oli yksi Mareksoundin avajaisista saatu 48GB laadukas Audioquest kaapeli, joka nyt sitten sai arvoisensaa käyttöä, kun HDMI-vedoksi tosiaan tuo puolitoista metriä on aivan riittävä. Edes Harmonyä ei tarvinnut uudelleen säätää, sama vanha kaukosäädin siellä toimii tämänkin kanssa sujuvasti. Sitten vaan kuvakokoa säätämään ja asetuksia silmämääräisesti kohdilleen.
Mitään sen suurempaa en nyt siis tehnyt, nopeasti katsoin asetukset sinnepäin, ja laitoin kuvan ruudulla kohdilleen. Yhtenä isona eronahan tässä vanhaan on lens memory, joka aika kivaksi osoittautui jo tässä vaiheessa kun tuon scope scriikin kanssa leikkii. Tässäkin tapauksessa toki tarvitaan Madvr:n apua, mutta mitäpä se haittaa kun sellainen kerran on. Asensin muuten myös toisen HDMI:n Madvr:n ohi, mikäli sitäkin asiaa haluaa testailla. Madvr:n asetuksista vastaavasti totesin, että tykkihän siis asentuu sinne tietysti uutena, joten käytännössä paljon asetuksia pitää vielä säätää ja katsoa kohdilleen. Joka tapauksessa jo tässä vaiheessa ilman kalibrointeja voin sanoa, että ero kuvassa on huomattava. Vähän niin kuin äänen kanssa, liikkeessä ja messuilla asioita voi testailla, mutta vasta kotona omassa ympäristössä sen todellisen sopivuuden sitten vasta huomaa.
Uutta olen kuitenkin taas oppinut, nimittäin jotenkin oma pelko oli. että kirkkaammalla tykillä huoneen valoisuus tavallaan lisääntyy, niin kuin televisio tekee, mutta eihän tässä niin käynytkään. Kuva on toki kirkkaampi, mutta valkokangas ei sillä tavalla heijasta valoa kuin TV tekee, eli kuva on edelleen hyvin elokuvamainen, etenkin kun itsellänihän edelleen tuossa on harmaansävyinen kangas. Kaksi asiaa jossa eron kuitenkin näkee todella selvästi, eli kuva on todella paljon tarkempi ja ikäänkuin jokainen väri on todella paljon teärävämpi, kirkkaampi ja laadukkaampi. Toinen asia missä sitten todellinen ero vasta tuleekin esille on HDR, esimerkiksi kun testailin Super Mario leffaa, räjähdykset alussa ovat todella todella vakuuttavia. Ensivaikutelma siis on todella huikea!
Sen enempää tosiaan ei jaksanut nyt keskittyä asenteluun vaan veri veti väkisinkin leffan pariin, etenkin kun tiesin, että tälläinen uutuus kuin Wolfs oli tullut Apple TV plussaan, jonka tilaus taitaa muuten olla juuri muutenkin loppumassa. Mistä leffassa siis on kyse? Leffan pääosissa yhteen palaa jälleen kaksi leffamaailman kovimpia tekijöitä, George Clooney ja Brad Pitt. Niin, siis samat herrat jotka tähdittivät erittäin menestyksekkäästi myös juuri katsomaani Oceans 11 leffaa, josta kuulin muuten myös eilen huhua, että uuttakin siihen liittyvää olisi tulossa. Prad Pittiä olen viimeaikoina kritisoinut monesta leffasta tai en ole tykännyt hänen rooleistaan, mutta nyt taas kaikki toimii loistavasti ja tälläisestä Pittistä nimenomaan tykkään. Clooney on loistava, ja tästä parivaljakosta se vieläkin vakuuttavampi, mutta toisaalta yhdessä tämä tandemi toimii loistavasti. Muutenkin leffassa kaikki toimii hyvin, tälläinen keskenäinen jatkuva nahistelu ei aina toimi, mutta tässä sekin kuulostaa hyvältä läpi leffan. Juoni on aika mielenkiintoinen ja ei ennalta arvattava, eli hyvinkin nautinnollinen oli tämä leffa kokonaisuuteena. Ja mainittakoon vielä, että erittäin erittäin laadukast tekele, kuten Apple TV tuppaa olemaan. Nyt ei ratsastettu vain kahdella suurella nimellä, leffa toimii muutenkin.
Jos nyt pääsit tähän asti, niin varmasti kaikkia sitten kiinnostaa se kuva. Ja kyllä, tämä leffa olis kaikessa tummuudessaan hyvä osoitus siitä, kuinka tumma sriimattu kuvakin voi näyttää projektorilla todella loistavalta. Kuva oli vanhaan verrattuna erityisen tarkka ja kirkas, tuntui että tummalla taustalla kaikki valo, esimerkiksi juuri sade, vesilätäköt ja muut näyttää ihan älyttömän hyvältä. Toki edelleen HDR on sitten ihan oma lukunsa, ja kyllähän kaikki värit hyppäävät kuvasta aivan eri tavalla esiin. Olen lopulta todella positiivisesti yllättynyt kuvanlaadun parannuksesta, tälläistä en edes uskaltanut haaveilla, vaikka tiesin, että aika monta porrasta nyt otetaan kerrallaan eteenpäin. Netissä paljon puhutaan sanoilla dimishing return, eli kuinka jossain vaiheessa rahaa voi laittaa loputtomasti, mutta muutosten määrä pienenee kaiken aikaa. Tässä tapauksessa voin vielä hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tämä hankinta antaa rahalle riittävästi vastinetta jotta asiaa ei tarvitse enempää miettiä.
Loppuun vielä pari sanaa äänistä, ihan vaan sen vuoksi, että tässä oli taas kyseessä todella hyvä leffa. Leffa oli hyvin pitälti 7.1.2 materiaalia, mutta sitten kun tarvittiin, äänikentästä kyllä löytyi kaikki 9.1.6 kanavaa. Ei kuitenkaan koko aikaa, vaan juuri tarkalleen silloin kuin sitä tarvittiin. Leffassa oli myös hyvin paljon erilaisia kohokohtia, etenkin juuri surroundeja ja pannusta tässä käytettiin todella hyvin. Objekteja ei tässä kovinkaan paljon liikkunut, mutta toisaalta eipä tässä äänien puolesta mitään ilotulitusta siinä mielessä ollutkaan tarjolla, että kyllä leffa lopulta suurimmaksi osaksi perustui dialogiin. Silti, ihan mahtava ääniraita, voisi harkita ihan jopa top-listalle asti.
Lähde: Leffafriikki.com
