Onpas ollut aikamoisen ”rankka” viikonloppu kun ei ole leffojen pariin ehtinyt lainkaan, vaikka katsottavaa olisi vaikka kuinka ja paljon. No, mutta viikonloppu oli reissuviikonloppu ja siellä reissussa tuli juostua puolikas maratonia. Kohteena oli Tallinna ja siellä oli myös hieman ajatuksena mennä myöskin leffaan ja tuolla Instagramissa kyselinkin hieman vinkkejä minne sitä kannattaisi suunnata. Lopulta yhtään hyvää ehdotusta ei kuitenkaan tullut ja lopulta väsy vei voiton, eikä sitä sitten tullut leffaan päädyttyä tällä kertaa lainkaan. Joku päivä vielä Tallinnan leffatarjontaakin täytyy käydä katsastamassa, mutta sen aika ei ollut vielä tällä reissulla. Leffahuone tosin ei viikonloppuna hiljentynyt, vaan koiravahtina olleet vieraat olivat viihtyneet leffahuoneessa senkin edestä. Leffoja oli mahtunut viikonloppuun toistakymmentä tuntia, mikä lämmittää aina Leffafriikin mieltä.
Yleensähän sitä kyllä yhden viikonlopun ilman leffoja selviää hyvinkin, etenkin jos vielä on jotain reissua tiedossa. Nyt kuitenkin odotusta leffahuoneen syövereihin oli enemmän kuin normaalisti. Ensinnäkin loppuviikosta postilaatikkoon tipahti arviointikappale sellaisesta leffasta kuin Bad Boys – Ride or Die. En tiedä onko kesän jäljiltä ollut mitään leffaa mitä olisin enemmän kotiin odottanut, etenkin kun leffassa nähtynä leffa oli todella hyvä ja kovista odotuksista huolimatta positiivinen yllätys. Niin, ja kun se vielä tuli nähtyä Imaxissa, niin odotukset kotona katsottavaksi ovat aika korkealla. Nyt sitä ei vielä kuitenkaan ehtinyt ennen reissua katsoa.
Sen lisäksi katsottavaa odotti vielä postissa hieman lisää. Jokin aika nimittäin tilasin WOWHD:ta muutama sellaisen leffan, joka on odotellut pitkään listalla, mutta Suomeen näitä ei sitten kaikkia ole edes tulossa, tai sitten hinta on jotain aivan liian suurta. Ulkomailta en ole juurikaan mitään pitkään aikaa tilannutkaan, vaan suosinut enemmänkin kotimaista kivijalkaa. Nyt kuitenkin oli rahatilanne sellainen, että tuli paikka investoida muutamaan hieman arvokkaanpaan yksilöön, jotka ihan todella oli halusin hyllyyn. Paketissa tällä kertaa oli Civil War, Ungentemantly Warfare, Twister ja kirsikkana kakun päällä Guillermo del Toron Pinoccio. Kaikki nämä siis tietysti 4K-formaatissa. En tiedä voisiko mitään leffaa tällä hetkellä odottaa enempää kuin näitä viittä.
Eikä vielä riitä tämäkään, vieläkin enemmän odotusta nimittäin oli ilmassa. Maanataina nimittäin postiin saapui vieläkin isompi paketti, tällä kertaa lahtöpaikkana oli Oulu ja siellä tarkemmin sanottuna Audiokauppa. Jos olet blogiani aikaisemmin lukenut niin olet tästä aiheesta varmasti kuullut aikaisemminkin. Huoneessahan oli aikaisemmin kolme päätevahvistinta, kaksi Rotelia ja yksi NHT. Nämä kaikki kolme olivat todella loistavia kapistuksia ja palvelivat tarkoituksissaan täydellisesti. Kun vuosi sitten huoneeseen kuitenkin saapui tuo Trinnov, toi se mukanaan pienen haasteen. Trinnov nimittäin ei oikein tykkää RCA-liitännöistä, käsittääksi erilaisen jännitetason vuoksi. Kaikista kaiuttimista siis kuului sellainen pieni humina, joka ei varmasti normaalissa kaksikanavatoistossa olisi haitannut mitenkään, mutta kun tuon huminan kertoo viidellätoista, alkaa se kyllä jossain vaiheessa jo ärsyttämään. Vuodenvaihteessa toinen Rotel ja NHT sitten jatkoi matkaa seuraaalle, ja tilalle tuli Tonewinner. Tonewinner ollut loistava hankinta, ja 11-kanavasta tuo ongelma poistui sen siliän tien.
Mietityttämään on kuitenkin jäänyt lopulta viisi kanavaa, joista edelleen tuo häiritsevä surina kuului edelleen. Kun vielä Tonewinner vahvisti ongelman syyn, on ollut selvää, että jossain vaiheessa myös tuo yksi Rotel saa etsiä uuden omistajan, ja tilalle tarvitaan laite, jossa myös XLR-liittimet löytyy. Ongelmana kuitenkin on ollut hieman se, että noita laitteita ei vaan yksinkertaisesti ole ollut käytettynä juurikaan tarjolla ja jos on ollut, niin hinta on ollut aivan liian korkea. Nyt kuitenkin yksi sellainen oli Toriin tullut, ja teinkin siitä alustavan varauksen ja lähdin selvittämään asiaa. Lopulta tuo ei kuitenkaan tähän huoneeseen saapunut, nimittäin Marekin suosituksesta olin yhteydessä Audiokauppaan, jossa saattaisi olla tarjolla parempi ja kaipaamani käytetty pääte. Se pääte mikä tuolta Oulun Audiokaupasta sitten löytyi oli Marantzin mallia 8807, eli seitsenkanavainen laatuyksilö, ja tietysti siis niillä XLR sisäänmenoilla. Hieman kävi mielessä jopa toisen Tonewinnerin hankinta, mutta toinen yksitoistakanavainen tässä tilanteessa kun kanavia Trinnovissa käytössä kuitenkin vain kuusitoista, kuulosti hieman yliampuvalta. Tonewinnerin viisikanavaisen olisin ostanut jo kauan sitten, mutta sellaista ei ole XLR-ulostuloilla saatavilla lainkaan.
Eli nyt sitten viisikanavaisen Rotelin tilalle tuli seitsemän kanavainen Marantz, jonka päätin siirtää kokonaisuudessaan ohjaamaan seitsemää kattokaiutinta. Tonewinner saa hoitaa jatkossa yhdeksää alatason kaiutinta, kaksi kanavaa jää sitten säästöön, tiedä vaikka Trinnov vielä joku päivä yllättää parilla lisäkanavalla, kuten teki pari vuotta sitten neljällä. Samalla tuli tehtyä myös hieman muita järjestelyjä kanavien suhteen. Trinnovissa kanavien ulostulot voi ohjata aivan miten itse haluaa, mutta kun kalibroinnin aloittaa, ovat ne tietyssä vakiojärjestyksessä. Jossain välissä tuo järjestys oli jo automaattisesti oikein, mutta jossain vaiheessa asennus tuli tehtyä niin, että jokaisen kalibroinnin alussa kanavat piti ensin järjestellä oikeaan järjestykseen. pieni juttu, mutta iso vaiva etenkin kun tuon beta-testauksen aikana näitä kaliborinteja tuli useita kertoja tehtyä. Nyt kun kalibroinnin aloittaa, ovat kaikki kanavat jälleen oikeassa järjestyksessä valmiina.
Eli ei muuta kuin kalbroinnit taas käyntiin, ja huone toimintakuntoon. Askelmerkit olivat tällä kertaa jo hyvinkin selvillä, joten eipä siinä nyt enää ihan kovinkaan kauaa mennyt. Ja kun aikaa ei niin kauaa mennyt, ehti sitä vielä laittamaan leffankin käyntiin. Näihin viiteen kovasti odotettuun leffaan ei kuitenkaan vielä päästy, nimittäin myöskin Netflixissä oli uutuuksia tarjolla. Etenkin olin jostain kuullut sellaisesta leffasta kuin Rebel Ridge, josta puhuttiin netin syövereissä jopa vuoden parhaana leffana. Eikä muuten ollut pahasti väärässä, oli nimittäin erityisen hyvä leffa, ja nimenomaan leffana. Leffasta tuli vaihteeksi taas sellainen fiilis, että nyt ollaan jonkin aivan uuden äärellä. Leffaan joutui keskittymään kunnolla, ja samalla ihan oikeasti ja aidosti halusi jokaisen hetken nähdä, jotta pysyi kärryillä.
Aaron Pierre oli itselleni aika uusi tuttavuus, vaikka olikin ollut juuri näkemässäni OLD-leffassa. Mutta kylläpä oli herra vakuuttava. En tiedä oikein miten tuon roolin olisi kukaan voinut vakuuttavammin tehdä, hieman tuli sellaisen nuoren Will Smithin fiilis, mutta vielä huomattavasti uskottavammin. AnnaSofia Robb, oli ihan ok, mutta jotenkin rooli jäi hieman sellaisen epävarman oloiseksi, se varmaan oli tarkoituskin. Muuten sitten roolit olivatkin osuuneet täysin nappiin, ja vaikka tuntui että leffaan tuotiin jatkuvasti uusia kasvoja, oli jokaisella täydellinen tarkoitus leffalle. Muutenkin leffa vaikutti erittäin hyvin tehdyltä, todella laadukkaalta tekeleeltä, vaikka kuvanlaatu ei nyt jostain syystä ihan leffan tasolle yltänytkään. Liekö syynä sitten striimi tai joku muu, mutta siihen olisi toivonut hieman lisää tarkkuutta.
Samaa voisi sanoa äänistä. Leffan äänet olivat hyvät, mutta aavistuksen jäi jotenkin vajaaksi. Objekteja leffassa ei käytetty lainkaan, ja muutenkin 9.1.6 kanavaisesta miksauksesta kaksi atmosta tuntui jääneen täysin paitsioon. Harmi sinällään, kun nimenomaan kattokajareita olisi nyt halunnut kuulla ja testata. Leffassa oli ihan hyvin ääniä ja vaikka leffa nyt ei mikään varsinainen action leffa ollutkaan, niin äänet olivat muuten kyllä kohdillaan. Bassoa löytyi kivasti, ja tämän leffan perusteella kalibrointi oli taas varsin hyvin onnistunut. vaikka lopullista säätöä varmasti vielä tulen tekemään lisää. Kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa katseluun!
Lähde: Leffafriikki.com
