Keanu Reevesin vuonna 2005 ilmestynyt Constantine on mielenkiintoinen ilmestys 4K markkinoille. Leffan nimi on todella tuttu ja jotenkin olin aivan varma, että olen leffan nuoruudessa nähnyt useaankin kertaan, mutta nyt kun se tuli katsottua uudelleen, en olekaan enää yhtään niin varma. Oli jotenkin sellainen fiilis, että tämä on niin hyvä ja klassikko leffa, että heti kun tämän näin ilmestyneen Mymovies.fi kauppaan, oli se pakko saada itsellekin. Etenkin, kun leffa oli vielä kaiken lisäksi Steelbook versiona ja mikä parasta, erittäin tyylikkään näköisenä sellaisena. Tämä on sinällään aika hauskaa, että nämä Steelbookit ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän etenkin juuri ulkonäön vuoksi, vaikka toki itse leffankin pitää kiinnostaa, että näihin viitsii rahaa sijoittaa.
No, enpä sitten tosiaan tätä ollut aikaisemmin nähnyt tai ainakaan siitä mitään muistanut, mutta hyvä niin, sillä leffa-illasta tuli näin paljon parempi. Leffa nimittäin oli varsin mukiinmenevä, ja vaikka kyseessä on suhteellisen vanha leffa, jossa paljon juttuja jotka tänä päivänä tehtynä olisi saattanut näyttää ja kuulostaa hieman erilaiselta, niin olihan tämä silti näyttävä leffa ja hyvä restaurointi. Nooh, eipä tarvitse kauaa enää odotella niin saadaan vastaus myös siihen miltä Constantine näyttäisi vuonna 2025, sillä jatko-osa yllätys yllätys on tällekin tulossa pian. Ekan leffan nähtyään voidaan taas miettiä tarvittaisiinko sitä, aika näyttää mutta ei tämä nyt mitenkään siltä tuntunut että sitä mitenkään erityisesti odottaisi. Hyvä leffa, ihan ok juoni tälläiseen leffaan, mutta muuten hyvin tyypillistä ajankuvan leffaa, jonka jälkeen tälläiset yliluonnolliset leffat ovat saaneet paljon uutta tuulta alleen. Tosin, onko nämä sitten kuitenkin nykypäivänä jo hieman harventuneet, tai sitten vaan jääneet sattuneista syistä itseltä väliin. Niin tai näin, kyllä mä tästä tykkäsin.
Ja vaikka tässä olikin kyseessä ihan hyvä leffa niin tiesin kyllä hyvin jo etukäteen, että ei tämä kuitenkaan ole se päällimmäisin syy tämän leffan hankintaan, vaan jälleen kerran se audiovisuaalinen toteutus, joka tässä todellakin oli aika hieno jos otetaan huomioon että kyseessä on 20-vuotta vanha leffa. Toki kun kyseessä on tämän tyyppinen leffa, niin ihan 2025 vuoden kuvanlaatua ja äänentasoa ei voinut kaikessa odottaakaan. Silti tähän tehty uusi 7.1.4 Atmosraita toimi erittäin hyvin ja nimenomaan hienoa, että aktiivisia kattokanaviakin oli käytössä edes se neljä eikä kahta, joka usein näissä restauroiduissa tuntuu olevan trendinä. Sen lisäksi ääniraita oli oikein mallikas, ja siitä löytyi paljonkin hienoja highlighteja, vaikka objekteja ei tässäkään liikuteltu. Se mikä aika tyypillistä taas on vanhoille leffoille, niin tässäkin kaikkia kaiuttimia käytettiin todella hienosti ja sai oikeasti nauttia äänistä, jotka oli pannattu sinne minne pitää ja loi aivan mahtavan ja laaja äänikentän. Muutenkin kaikki tilat oli otettu hienosti esiin ja leffassa oli paljon sellaisia hienoja avaria ja omanlaatuisia tiloja, joissa ääniin oli oikeasti panostettu. Ainoa mikä varsinaisesti jäi jostain syystä hieman laimeaksi oli basso, joka korostui etenkin parissa klubikohtauksessa, joissa nykyään yleensä on todella vakuuttavat ja alas menevät bassot, ihan kuin klubeilla yleensäkin.
Myös kuva oli restauroiduksi 4K-elokuvaksi erittäin laadukas ja hyvin tehty. Leffa sisältää paljon kirkkaita välähdyksiä ja räjähdyksiä jotka eivät tietenkään näytä ihan niin tarkoilta ja tyylikkäiltä kuin uusissa leffoissa, mutta ehdottomasti kyllä hyvältä. Jos vertaa esimerkiksi Panic Roomin kaasuräjähdykseen, niin kyllä tässä jotenkin oltiin vielä asteen tarkempia kuin siinä, vaikka toki leffan ikä näissä molemmissa väkisinkin näkyy. Kaikki mikä sitten tulee esimerkiksi ihmisten kasvoihin ja muuhun, niin onhan tässä taas yksi loistava 4K-restaurointi lisää.
Muuten viikko on ollut aika kiireettä. Nyt vihdoin alkaa valmennuskaudet päättymään ja alkaa olla aikaa taas leffoille ihan eri tavalla ja onhan niitä varastoon jo kertynyt odottamaan aika paljon. Tuli myös hankittua hieman lisää koristetta huoneeseen, lähinnä tuota Youtubea silmällä pitäen, joka onkin lähtenyt oikeinkin hyvin käyntiin. Seuraajia on jo ensimmäisen viikkojen aikaa kertynyt pitkälti toista sataa, joten hyvä alku ainakin. Tilasin siis jokin aikaa sitten Etsy:stä tuollaisen metallisen Leffafriikki Cinema plakaatin, joka löytyy huoneen ovesta. Nyt kuitenkin tilasin samasta paikasta toisen, paljon isomman, joka olisi tarkoitus saada loistamaan taustalla kun noita videoita teen, saa nähdä miltä se sitten todellisuudessa tulee näyttämään. Siinä on myös RGB-valot, jotka kyllä näyttää tosi hienolta tuota kiviseinää vasten. Muuten rakentelupuolella aika hiljaista. Yksi subbarin laatikko olisi vielä autotallissa houkuttelemassa. Tilaa sille ei huoneessa oikein ole eikä kanavia Trinnovissa, mutta se mikä ennen kaikkea houkuttelee olisi ostaa tuohon yksi 21″ elementti ja testata mitä uutta se toisi huoneen bassoon. Ehkä ei mitään, mutta ihan vaan testimielessä olisi kiva testailla. Tykki myös pitäisi jossain vaiheessa kalibroida Marekin Mikan toimesta, mutta katsotaan milloin saadaan se sitten aikaiseksi. Ai niin, ja näinä päivinä kauppoihin ilmestyy myös Hifimaailma-lehden versio, jossa huoneen tarinaa esillä. Aika siistiä ja ennen kaikkea se, että tuosta tulee todella ainutlaatuinen muisto huoneesta ajalle, kun tämä harrastus ehkä joskus päättyy.
Lähde: Leffafriikki.com
