Maria leffa, ei siis sama jonka juuri katsoin Netflixistä vaan Maria Callaksesta kertova tositapahtumiin perustuva elokuva, josta ollaan kohuttu jo pidemmän aikaa. Jos et tiedä kuka on Maria Callas, niin älä huolestu, en ollut minäkään kuullut ennen kuin tästä leffasta alkoi puhetta tulla. Sen jälkeen itsenikin piti tarkastaa, että kyseessä tosiaan on maailmaan suurimmaksi oopperalaulajaksi tituleerattu Yhdysvaltalais-Kreikkalainen laulaja, joka kuoli Pariisissa vuonna 1977. Tämä leffa kertookin siis pääosin tuosta kuolemasta, tai paremminkin ehkä hänen elämänsä viimeisestä viikosta ennen kuolemaansa.
Olin aika hämmentynyt kun mentiin tällä kertaa leffaan, ja siis tällä kertaa monikossa, koska sain matkaan mukaan myös houkuteltua tällä kertaa tuon paremman puoliskon. Näytös oli viikonloppuna puolen päivän jälkeen, mutta silti oikeastaan ainoat vapaat paikat olivat etummaisessa rivissä. Näytös oli viikonlopun ainoa Mariassa, mutta siitä huolimatta leffa on kuitenkin pyörinyt leffateattereissa jo jonkin aikaa. No, siinä määrin leffa oli kyllä muutenkin hieman erilainen, että katsomossa tuntui olevan tällä kertaa aika paljon vanhempaa väkeä, joille leffan parin tunnin kestokin tuntui olevan hieman liikaa. En muista koska noin moni olisi oikeasti poistunut leffasta kesken kaiken, osa ihan kokonaan, lieko sitten kertoo jotain leffasta tai ei, mutta osa tuli vielä takaisinkin, eli ilmeisesti vain vessatauon tarpeessa. No sanottakoon omista filliksistä jo tässä vaiheessa sen verran, että eihän tämä ollut missään mielessä huono leffa, mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että sisällön olisi tässä kyllä saanut helposti puristettua pienenpäänkin kestoon.
Mutta leffaa tuli siis tällä kertaa katsoa hyvin läheltä ja hyvin pienessä salissa. Siitä huolimatta oli alusta lähtien selvää, että kyseessä on ollut enemmän kuin tavallinen laulaja. En ole koskaan ollut oopperassa enkä ole koskaan ollut opperasta myöskään yhtään kiinnostunut, mutta menestystarinat toki aina kiinnostaa. Vaikka nyt ei puhutakaan niin kauniista tarinasta (kuolema), niin jonkin verran tässä mennään myös historiaa, vaikkakin lähinnä muistelmissa, ei niinkään niin että historiaa ja sen tapahtumia olisi sen tarkemmin tässä ainakaan kronologisessa järjestyksessä avattu. Callaksen viimeiset viikot elokuvassa kuvaavat hyvin sitä tuskaista elämää, jonka hän eli. Ja vaikka loppu on tässä kuvattukkin erityisen kauniiksi, niin ihan niin se ei tainnut kuitenkaan mennä, vaan maailman suurimman divan kerrotaan kuolleen sydänkohtaukseen omassa sängyssään. Joka tapauksessa päällimmäinen fiilis tässä kutenkin itselläni on, että tämä olisi varmasti hyvä nähdä vielä kotona rauhassa uudelleen ja tarina varmasti aukeaisi vielä paremmin. Ei ollut ehkä helpoin leffa seurata, vaikka hitaasti etenikin. Tuntui jotenkin, että liikutaan aika monella tasolla ja aina ei tiennyt mikä on houretta, mikä mennyttä ja milloin eletään nykyhetkeä. Ehkä siis voisi sanoa että aavistuksen taiteellinen elokuva.
Leffassa kuitenkin ylivoimaisesti parasta on Angelina Jolie, joka ihan oikeasti tekee tässä sellaisen roolisuorituksen jota ei voi kuin ihailla. Jolie varmasti sopii monella tapaa ulkoisesti tähän rooliin loistavasti, mutta kyllä ammattitaito ja uppoutuminen rooliin on upeaa. Tuntematta esikuvaa ennestään, muutamaa videota Youtubesta jälkikäteen katsoneena voi tuon yhdennäköisyyden nähdä hyvin selvästi. Jolie oli myös tehnyt valtavasti työtä ja opetellut roolityötä varten oopperalaulua, täysin hän ei kuitenkaan ilman apuja roolistaan selvinnyt, vaan Callaksen todellista laulua on paljon mukana. Viimeisessä kohtauksessa päästään kuitenkin kuulemaan myös Jolien omaa laulua, joka sekään ei kuulosta yhtään hassummalta.
Oli yhteenvetona hieno leffa, josta varmasti kuullaan vielä useammassakin palkintogaalassa. Itselle tämä varmasti tulee jossain vaiheessa hankittua ja kotona katsottua uudelleen, mutta ei ehkä ihan uutuuden hinnalla. Uskoisin jotenkin, että tuo oopperalaulu omassakin huoneessa kuulostaisi aika kivalta, joten pakkohan se on laittaa testiin.
Lähde: Leffafriikki.com
