Blogit

Players – Netflix

Todella pitkästä aikaa oli aika taas perjantai-illan hiljaiselle katselulle, ja sehän yleensä tietää jotain vähän rauhallisempaa ja ehkä romanttisempaa leffaa. Tälle illalle leffaksi valikoitui aika nopeasti Netflixistä sellainen leffa kuin Players ja kyseessä siis jonkin sortin romanttinen komedia. Gina Rodriguez Mackin roolissa on playeri, joka pyörittää miehiä naapureista kadunmiehiin, mutta nyt olisi vihdoin aika aikuistua ja löytää jotain pysyvämpää. Apunaan tietysti hillitön kaveriporukka, joka tekee kaikkensa auttaakseen. Tästä sitten alkaa hyvin hauska kommellusten sarja, joka kylläkin tekee tällä kertaa leffasta enemmän draamaa kuin komediaa, mikä tässä tapauksessa toimii hyvin juuri näin.

Leffa on aikas hyvä, ja tämän illan tarpeeseen loistava. Leffa ei missään vaiheessa vedä mitenkään yli vaan koko homma pysyy hyvin käsissä, mikä on tietysti loistavaa. Sen lisäksi leffa vaikuttaa muutenkin erittäin laadukkaalta ja hyvin tehdyltä, joka tietysti on aina pelkää plussaa. Muutenkin juonen osalta on sanottava, että vihdoin taas jotain hieman erinäköistä ja uutta. Juoni ei ollut mitenkään ennalta-arvattava tai kliseisiin nojaava, vaan ihan aidoisti yritettiin tehdä vaihteeksi jotain ihan uutta, joka oli tässä leffassa ihan sitä parasta. Kun vielä otetaan huomioon, että castin oli myös varsin hyvää, eikä ainakaan omalta kohdaltani edes yritetty ratsastaa niin kovimmilla nimillä, niin lopputulos oli erittäin onnistunut.

Leffa oli itse asiassa niin hyvä, että en näemmä edes muistanut ottaa yhtään kuvaa koko leffasta. No, ihan niin hyvin en kuitenkaan jaksanut leffaa keskittyä, ettenkö olisi puuhannut hieman jotain muutakin samalla, ja tällä kertaa se oli äänien optimointia ja ennen kaikkea Waveformingin osalta. Koittelin erilaisia asetuksia ja miten ne vaikuttavat lopputulokseen, ja kyllähän ne vaan taas vaikuttivat. Nyt oli hyvin aikaa kokeilla kaikenlaisia juttuja ja tulosta syntyi. Waveforming jaksaa päivä päivältä ällistyttää enemmän ja enemmän, vai miltä kuulostaa seat to seat vaihtelu bassojen osalta tuolilta toiselle, joka nyt on parhaimmillaan ollut ihan käsittämätön 0.8db. Eli tässä huoneessa ei sitä anopin paikkaa enää ole lainkaan, vaan kaikilla kolmella paikalla voin ihan aidoisti sanoa olevan täysin identtiset äänet, ainakin 10hz – 120hz. Loppu sitten onkin enemmän kiinni siitä kuinka monelle paikalle kalibroinnin haluaa tehdä, itsellä se on vahvasti yhdelle paikalle, koska siinä se ainoa katsoja kuitenkin istuu suurimaksi osaksi.

No, mutta ihan älyttömän mielenkiintoinen viikko on taas edessä, enkä kerro nyt vielä yhtään sen enempää, katsotaan meneekö asiat maaliin ja mitä se sitten tuo tullessaan. Syksy on kuitenkin jo pitkällä, ja se tietää pimeneviä iltoja ja paljon hyvää musiikkia myös olohuoneen puolella. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Lähde: Leffafriikki.com

 

Leffafriikki

Leffateatteriharrastukseen keskittyvät blogi, ei vain perinteisiä leffa-arvosteluja, vaan enemmänkin rakenteluun, ääniin, kuvaan, ja muuhunkin liittyvää asiaa!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button