Viime viikolla tosiaan postilaatikkoon saapui jälleen paljon uutta katsottavaa, kun tällä kertaa saapui peräti kolme leffaa arvosteltavaksi. Järjestin Instassa kyselyn minkä te katsoisitte näistä ensimmäiseksi ja voittajaksi päätyi selkeällä erolla leffa nimeltä Duel. Itselleni leffa ei etukäteen kauheasti kertonut, mutta pelkästään jo tieto siitä, että kyseessä on Steven Spielbergin ensimmäinen leffa herätti mielenkiinnon. Eli erittäin avoimin mielin tämän leffan pariin.
Monta kertaa leffoja katsellessa on rehellisesti tullut hieman ikävä menneitä vuosia. Tässä leffassa eletään vuotta 1971, eli siis leffa on vuodelta 1971 ja päällimmäinen fiilis joka leffasta jäi oli, että yksikertainenkin voi olla kaunista. Leffa on hyvin simppeli, niin äänien, maisemien, juonen kuin näyttelijöidenkin osalta. Leffassa on käytännössä yksi näyttelijä, Dennis Weaver, joka näyttää 1971 luvulta, mutta on roolissaan aivan jäätävän hyvä. Vihollinen on käytännössä näkymätön, mutta miten ihmeessä näin yksinkertaisesta asiasta kun yhdestä hullusta maanteiden ritarista tankkiautollaan jahtaamassa tavallista bisbemiestä läpi aavikon voidaan saada näin jäätävän mielenkiintoinen leffa aikaiseksi. Tässä leffassa ei hetkeksikään tehnyt mieli selata kännykkää ja jännitys oli käsinkosketeltava jokaisena sellaisenakin hetkenä kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Ei ole ihan sattumaan, että Spielberg on tämänkin jälkeen muutaman leffan saanut tehdä.
Kuvanlaatu oli leffassa jälleen saatu restoroitua aivan älyttömän upealle tasolla. Näissä vanhoissa leffoissa mikään muu ei erota kuvaa vuoden 2023 leffoista kuin maisemat ja vanhoilta näyttävät ihmiset. Niitä on aika vaikea alkaa muuttamaan mihinkään, mutta kuvanlaatu on kivaa katseltavaa läpi leffan. Vielä kun tässä oli äänienkin osalta nähny sen verran vaivaa, että raidaksi oli tehty uutta Atmosta, joten nyt oli palikat vanhassa leffassa aika kohdillaan. Äänien osalta jotain kuitenkin oli pahasti pielessä ja meni todella paljon aikaa löytää ratkaisu. Mietin pitkän aikaa miksi Trinnov näyttää vain Dolby Digital raitaa, vaikka kaikki tulopuolen kanavat ovat aktiivisia ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Lopulta vasta Panasonicin palauttaminen menu sivulle palautti Atmoksen ruutuun. En oikein tiedä mitä tuossa tapahtui aikaisemmin, kaikki kuulosti kyllä hyvältä, mutta jotain kuitenkin puuttui. Soittimenkin info kuitenkin kertoi raidan olevan Atmosta, joten en nyt oikein ymmärrä mistä tuo johtui.
Sen jälkeen kun äänet oli saatu Trinnovissa näkymään Atmoksena, parani kyllä leffan äänet huomattavasti. Leffan äänet olivat kokonaisuutena erittäin tarkat ja hienot, mutta nekin kuitenkin tavallaan hyvinkin simppelit. Auton ääniä ruudussa pyöriteltiin repeatilla, en tiedä rehellisesti kuinka paljon siinä oli edes käytetty ns. uusia raitoja vai oliko samat äänet todellisuudessa useassa kohtauksessa. Yksinkertainen oli kuitenkin tässäkin kaunista, eli äänet kyllä toimivat loistavasti ja tukivat leffan jatkuvaa jännitystä koko matkan ajan. Myöskään loppuratkaisu ei sinällään ole mikään yllätys, tässäkin yksinkertainen oli todella kaunista. Räjähdykset kuitenkin kuulostavat hienolta ja uskottavalta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Eli jälleen yksi uusi loistava leffakokemus listaan, tätäkään en ehkä olisi tullut muuten näkemään, joka olisi ollut todella sääli. Loistava leffa ja osa elokuvahistoriaa, joten taas sitä voi pitää itseään asteen viisaampana. Tässä taas ehdottomasti yksi hyvä leffa jota voin lämpimästi suositella!
Lähde: Leffafriikki.com
