John Wick ja Trinnov Altitude 32

Tänään yksi matka sai päätöksensä, ja ainahan kun yksi matka päättyy niin se tarkoittaa jonkin uuden ajan alkua. Tämä viimeinen noin viisi kuukautta on pitänyt sisällään aivan uskomattomia tapahtumia, sattumuksia, tunteita aivan laidasta laitaan, mutta sitähän tämän harrastuksen pitääkin tuoda, eihän tässä muuten mitään järkeä olisikaan. Perjantaina kuitenkin starttasin auton heti työpäivän päätteeksi kohti Turkua, Trinnovin 3D mikrofoni oli viimein saapunut Suomeen, ja tällä kertaa en sen saapumista jaksanut enää yhtään pidempään odottaa. Ei vain siksi, että ensi viikolla on taas työviikko, mutta viikonloppuna muutenkin hyvää aikaa kalibrointi hommiin. Nyt sen voi kuitenkin sanoa ääneen, huoneen kolmas päivitys on vihdoin valmis.

Perjantaina tosiaan tuli mikrofoni noudettua. Valitettavasti saapuminen kotiin meni sen verran myöhään, että testailuja sillä ei enää perjantain puolella ehtinyt tehdä, sillä muksut olivat jo menossa nukkumaan ja toisaalta, maahantuojan piti vielä aktivoida mikki laitteeseen ennen sen käyttämistä. No mutta aamulla mikki sitten saatiin kuntoon ja sen jälkeen välittömästi kalibrointien kimppuun. Vaikka tilanteeseen oli kuinka etukäteen valmistautunut, silti pääsi taas yllätyksiäkin tulemaan eteen. Olen moneen kertaan testaillut millä saan tuon Plus 4 ominaisuuden toimimaan, vaihdellut Däkkejä, ostellut kaapeleita jne jne. Nyt kaiken piti vihdoin olla kohdillaan, sainhan kaikista subbarikanavista kuitenkin äänen jo ulos. Jostain kumman syystä kalibroinnin yhteydessä kun tein aivan saman mappingin, ääntä ei kuitenkaan tullut subbareista yhdestäkään, vaikka aivan kaiken mahdollisen koitin etsiä ja tutkia, vaihtaa johtoja, vaihtaa asetuksia jne. Koitin kysellä apua Marekilta, kaverilta Filippiineiltä joka asentaa näitä työkseen, sekä Trinnovin Facebookryhmästä, josta viimeistään on aina kaikki apu löytynyt. No, eipä sitä vastausta vaan mistään koko päivänä meinannut löytää, jonka jälkeen kun tarpeeksi on epätoivoisessa tilanteessa niin silloin tulee koitettua ihan kaikkea mahdollista. Ja sieltähän se hyvinkin looginen vastaus sitten lopulta löytyi, eikö se nyt ole päivän selvää, että Plus 4 ominaisuus alkaa toimimaan kun sen ottaa pois päältä. Kyllä, siis pois päältä, ei käynnistää uudestaan, vaan täppä pois, ja sen jälkeen kaikki lähti toimimaan. Nyt siis kaikki valmiina kalibrointiin.

Trinnovin kalibrointi itsessään ei ole kovinkaan vaikeaa, kaikki miljoonat mahdollisuudet hienosäätöön sitten vastaavasti vie taas juuri niin paljon aikaa kuin niinhin haluaa käyttää. Mutta se, että peruskalibroinnin saa tehtyä ja koneen tulille ei hirveästi vaadi, itse asiassa paljon helpompi juttu kuin Diracin kanssa. Siihen missä Diracin kanssa tarvitaan useita kalibrointipisteit, Trinnov hoitaa kaiken klohdilleen yhdellä. Jos siis puhutaan yhdestä kuuntelupisteestä. Vastaavasti taas minun Arcamissa oli muistipaikkoja vain yksi, joka kieltämättä hieman harmitti, mutta tässähän niitä on sitten senkin edestä, eli yhteensä peräti 29 presettiä. Tällä kertaa käytin siitä kaksi, toiseen tein itselleni täydellisen paikan keskelle huonetta, toisen kalibroinnin tein kolmella paikalla, niin että kaikilla kolmella tuolilla on nyt arvoa saman verran. Siitä on sitten helppoa valita katseleeko leffaa yksin vai isommalla porukalla.

Luulin kaiken olevan kunnossa jo lauantain puolella, mutta jälleen sitä oppi taas jotain uutta ja kaiken joutui vielä tekemään sunnuntainkin puolella uudelleen. Nyt kyseessä nimittäin pieni ongelma Däkkien kanssa. Näissä Dacmagic Plus Däkeissä nimittäin on rulla, josta säädetään äänenvoimakkuutta. Minulla Däkit toimivat niin, että niistä lähteen aina johdosta virta kun niitä ei tarvita, sillä muuten vaihtoehtoina olisi vain pitää ne päällä tai painaa napista päälle. Olin jo jostain lukenut aikaisemmin, että Däkit kuitenkin palauttavat äänevoimakkuuden aina samalle tasolle riippumatta mihin ne on säädetty. Ajattelin, että tuo taso olisi joku kiva keskitaso, mutta todellisuudessa se oli niin pieni, että saadakseni edes jonkin verran ääntä Martyille, piti Behringerien äänet vääntää täysille. Tämähän ei koskaan oli kovinkaan hyvä asia, koska silloin ei voi tietää, että onko prossulla tarvetta vääntää sitä lisää vai ei. Tästäkään huolimatta en niistä saanut tarpeeksi ääntä, eli kalibrointi oli erittäin haastavaa kun subbarien äänen kovuus ei riittänyt. Tuloksena bassojen osalta aika huono tulos.

Tässä vaiheessa alkoi taas hieman tuskahiki nousta pintaa, taasko sitten sitten ostetaan lisää laitteita ja uusia Däkkejä. Yksihän on jo varastossa ja muuten nämä olisivat kyllä loistavat, balansoituine tuloineen jne. Onneksi tällä kertaa kuitenkin Google pelasti jälleen, eli äänenvoimakkuuden säädön saa kuin saakin pois päältä, tähän toimi sellainen kikka, että virrat pois, nappipohjaan ja takaisin päälle. Nyt äänevoimakkuuden säätö ei toimi lainkaan, ja sitähän ei tarvita, eli hyvä näin. Nyt äänentaso on riittävä, Behringereitä ei tarvitse säätää täysille ja kalbrointiin saa saman 80db tasoin kuin muillekin kaiuttimille. Mahtavaa, ja ennen kaikkea, yhtään uutta laitetta tai johtoa ei tarvita. Valitettavasti itse kalibrointi meni taas seuraavaan päivää, sillä lapset nukkumaan ja itse hiljaisempiin puuhiin. Mietin vaan, että jos mikki olisi tullut vasta ensi viikolla niin aikaa kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseen ei olisi viikolla ollut., tämän vuoksi halusin päästä koko viikonlopun testailemaan. Mutta lopulta kaikki hyvin, kalibroinnit tehty ja eikun testailemaan.
Muutamia pätkiä tuli tietysti alkuun koitettua ja todettua, että kaikki toimii, mutta sitten itse main featuren pariin. Kaksi vaihtoehtoa, Fast X tai John Wick 4, tällä kertaa voiton vei jälkimmäinen. Miksi, ei oikeastaan sen kummempaa syytä, ehkä siksi että odottanut hyllyssä kauemmin. Itse leffan olen leffassa nähnyt ja siitä jäi ihan hyvät muistot. Eniten kuitenkin odotin alkukohtausta, jota on käytetty kesän mittaan lähes kaikissa demoissa, mistä maailmalta olen lukenut. Eikä muuten ole turhaan tuota kohtausta hehkutettu, aivan sairaan hyvät basson ja hetkeäkään sen jälkeen ei ollut epäselvää miksi uusi prossu on tullut taloon. Nyt Martyt on vihdoin täysin kohdillaan, basso on äärimmäisen hyvin balanssissa ja mikä parasta, osuu ja kovaa. Silti on mainittava, että vaikka bassot ja prossu olisivat kuinka hyviä, niin kyllä tuo muuten Buttkickerit edelleen jotain käsittämättömän kivaa lisää kokemukseen. Nyt sitäpaitsi tuntuu, että nekin ovat sen kun vain parantuneet, tuntuvat jotenkin pehmeämmiltä, silti tarkoilta ja ennen kaikkea tuovat leffaan ihan uuden ulottuvuuden. En ymmärrä miksi kukaan katselee leffoja ilman, niin pieni ja halpa päivitys, jonka tuotto kohtuuttoman korkea. Ainiin, ja miten nuo nyt sitten sain asennettua, niin laitoin ne Mareksoundilta löytyneellä XLR-haaroituksella yhdestä subbarin linjasta, kiinni, ja hyvin toimii.

Ja kyllähän se nyt vaan niin on, että Trinnov on tasan juuri niin hyvä kun sen on annettu ymmärtää. Äänet ovat aivan jäätävän tarkat, muutamia kohtia, jossa yksittäisen linnun kuuli lentävän taivaalla, voisin melkein varmasti väittää, että monella muulla laitteella sitä lintua ei olisi tullut kuultua. Bassot toimivat todella hyvin, jokainen laukaus, kolahdus ja isku osuu napakasti. Sikäli kuitenkin mikä uskomatonta sanoa, en edes usko, että loppupeleissä tämä neljäs John Wick on edes demo-leffana paras, vaikka paljon hyvää siinä tietysti on. Äänet kuitenkin leffassa John Wick-maiseen tapaan lähinnä ampumista ja muutama car-crash. Toki kyllähän tässä myös luodit lentelee paremmin kuin koskaan, mutta silti, enemmän suoraan sanottuna odotan esim tuota Fast X-leffaa.

Vaikka tänään äänet olivatkin tietysti pääseurannassa, niin unohtaa ei voi myöskään kuvaa. Muistan jo leffasta, että tässä neljännessä osassa liikuttiin hyvin punertavassa tunnelmassa, ja jos en olisi leffassa tätä nähnyt niin olisin voinut jopa epäillä laitteiden kalibroinnin olevan pahasti pielessä. Kalbrointi kuitenkin tuntui olevan varsin hyvin kohdillaan, ja punaisuudesta huolimatta Dolby Visionilla väritetty kuva näyttä aivan jäätävän hyvältä. Vaikka kesällä paljon asioita muuttui Trinnov edellä, niin kyllähän tässä kesän aikana on tullut myös kuvaan panostettua aika paljon ja se todella näkyy. Nyt koko huone on tasan niin hyvässä kunnossa kuin se vain voi olla, tällä hetkellä ei mitään muita tarpeita tai toiveita kun paljon leffoja. Pitkä matka taas tultu, nyt saa nauttia lopputuloksesta.

Itse sitten leffana John Wick oli aika pitkälti sitä mitä sen muistelinkin olevan. Leffa oli todella pitkä ja välillä oikeasti tuli jo fiilis, että aivan liian pitkä. Olihan tämä taas parempaa Wickiä parin laskusuuntaisen jälkeen, mutta olisi tämän voinut hieman lyhyempäänkin pakettiin saada, ja etenkin tuota jatkuvaa tappamista voisi oikeasti vähän tiivistää vaikka kuinka onkin leffan pointti. Edelleen samoja fiiliksiä kuin muuten, paras hahmo ammuttiin heti kärkeen, onniksi sentään hotellinjohtaja sai jatkuvasti isompaa roolia, mikä oli loistava juttu. Eikä tuossa pahiksessakaan mitään vikaa ollut, Keanu nyt oli mitä on totuttu näkemään. Hyvää viihdettä ja ennen kaikkea siis audiovisuaalisesti loistava leffa, mutta vähän pienempikin pituus olisi riittänyt.

Loppuun vielä valtavat kiitokset Mareksoundille kaiken tämän mahdollistamisesta ja asiantuntijuudesta. On kiva tehdä kauppaa kun tietää, että homma laitetaan aina lopulta toimimaan, vaatii se mitä vaan. Ja vaikka yhteistyö on kestänyt jo kohta 20-vuotta, niin matkahan on vasta alussa. Seuraavaksi odottelen Mareksoundin uuden myymälän leffahuoneen valmistumista, pääsee sitten taas vertailemaan missä oman huoneen kanssa mennään. Pikaisesti tuolla taas vierailin perjantaina kun ohi ajelin, ihan vielä ei ollut valmista, mutta kohta on ja sinne kannattaa muuten muidenkin sitten suunnata, on muuten aika makea huone tulossa.
Lähde: Leffafriikki.com