Leffojen täyteinen viikonloppu sai jatkoa eilen kun yksi varmasti syksyn odotetuimmista ensi-illoista oli päässyt teattereihin. Yleensä en hirveästi lue leffoista arvioita etukäteen tai ainakaan ne eivät yleensä hirveästi vaikuta omaan haluun mennä leffaan tai katsoa jotain. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että itsekin tuli tuo hieman meteliä aikaan saanut Spede-arvio Helsingin Sanomista. Siinä leffa ei paljon kehuja saanut ja taisi tähtiäkin tulla vain pari. Ensimmäistä kertaa sellainen leffa, jonka ehdottomasti halusin nähdä sai hieman sellaisen varjon, että haluanko sittenkään mennä tätä katsomaan kun tarjolla on paljon muutakin. Laitoin siis aamulla pienen äänestyksen Instagramin puolella ja siellä kuitenkin todella moni suositteli leffan katsomista, leffaan siis muodostamaan omat mielipiteet.
Spede hahmona oli todella kiistelty tyyppi. Spedestä joko tykättiin tai ei tykätty, mutta lopulta kovalla työllä herra meni läpi kaikki kriitikoiden yhdeksi Suomen historia suurimmista viihdetaiteilijoista. Ehkä tämä leffa sitten tekee kunniaan maestrolle tällä tapaa, sillä itse leffa sitä ei valitettavasti tee. Niin paljon kuin olisin leffasta halunnut tykätä, niin iso pettymys tästä valitettavasti myös itselle tuli. Olen puhunut blogissani paljon leffojen pituuksista ja siitä kuinka niin monet leffat tänä päivänä alkavat olla lähellä kolmea tuntia ja osassa sille ei ole mitään perusteluita. Speden vuosikymmenien työlle oli nyt kuitenkin päätetty antaa aikaa ruudulla naurettavat tunti kaksikymmentä minuuttia, joka on lähinnä vain loukkaus Spedeä kohtaan. Ymmärrän, että kyseessä oli vain pieni palanen miehen elämää ja uraa, mutta valitettavasti hyvin tyhjäksi se fiiliksen jätti. En oikein edes osaa sanoa kuinka paljon elokuva perustui todellisuuteen, mutta ilmeisesti aika paljon. Siitäkin huolimatta leffa ei tuonut mitään sellaista esiin mitä haluan Spedestä tietää. Tässä pääosaan nousi vain ja ainoastaan työryhmän ja median vastakkainasettelu, Spedellä oli ideoita, kriitikot eivät tykänneet, mitä tässä oli uutta kenellekään?
Riku Niemistäkään ei voi tästä syyttää, mies selviää roolistaan ihan hyvin. Sanon ihan hyvin sen vuoksi, että leffan alku on todella hapuilevaa, eikä roolista oikein saa kiinni sellaista Spedeä, jonka itse television kautta opin tuntemaan. Loppua kohden meno kuitenkin parantuu selkeästi ja Niemisen Spede alkaa ihan todenteolla muistuttamaan esikuvaansa. Speden piirteitä on näkyvissä toki pitkin leffaa, mutta jotenkin nuotit alkavat loppua kohden loksahdella paikalleen. Mitähän kaikkea Nieminen olisi seuraavan tunnin aikana Spedestä saanutkaan irti. Yksi jännä yksityiskohta muuten leffasta, käsitin, että Spede oli saanut Spede-nimen Speedy Gonzales mukaan, mutta leffassa annettiin ensin vähän ymmärtää, että nimi olisi tullut tuosta tappelusta, ja nimeä käytettiin pitkin matkaa siellä ja täällä. Olisihan se ollut kiva leffassa oikeasti saada tietää mistä tuo nimi tulee. Niin paljon jäi leffassa kertomatta, että oikein harmittaa.
Aku Sippola sen sijaan tekee aivan loistavaa työtä Veskuna. On todella upeaa huomata, kun itselle tutumpaa on tietysti kaikki Veskun tuoreempi tuotanto tai sanotaanko ennemminkin niin, että Veskun oppi mediassa tuntemaan paremmin vasta miehen viimeisinä vuosina, ja Sippola vetää niin vakuuttavasti nuorta Veskua, että kaikki eleet ja ilmeet viittaavat aivan suoraan elämän loppupuolella olleeseen Veskuun. Tuntematta Veskua sen enempää nuoruudessa, niin koko ajan oli sellainen fiilis, että Vesku on ollut tasan tarkkaan juuri tuollainen ja ruudulla pyörii vain vanhoja aitoja videoita. Simo ja Ere jäivät leffassa sivuosaan, mutta sekin oli heidän roolinsa koko elämän ajan. Eren ja Speden kipuilua leffassa kuvattiin paljonkin, Joonas Nordman oli ihan hyvä, mutta ihan täysin en vakuuttavaa kuvaa kyllä saanut siitä Erestä joka omissa mielikuvissa oli. Mikko Töyssy on edelleen yksi Suomen parhaita näyttelijöitä roolista riippumatta. Minka Kuustonen oli varmaan ihan ok, hänen roolinsa oli lähinnä taulu seinällä, ehkä se oli sitä oikeassakin elämässä, mutta jotenkin ohueksi rooli jäi, johtuen varmasti osittain siitä, että oikean elämän Pirjo Pasasesta ei itsellä ole minkäänlaista kuvaa.
Kun puhutaan Spedestä niin kukaan ei voi olla puhumatta Uunosta. Uunosta ja Veskustakin on varmasti omat elokuvansa vielä joskus tulossa, mutta kylmäksi jätti leffa senkin osalta. Tuntui kuin lopussa olisi tullut jotenkin kova kiire lyödä piste elokuvalle ilman minkäänlaista ajatusta lopusta. Uunon tarina tuli aivan puskista, miksi edes sitä ei voinut avata kunnolla. Miten idea uunosta syntyi, miten se kehittyi, miten se päätyi elokuvaan. Joo kyllähän elokuvan oli varmasti tavallaan tarkoitus päättyä siihen kun uuno syntyy (toinen osa tulossa?), mutta eipä tästäkään saanut oikein mitään uskottavaa kuvaa. Iso pettymys oli kyllä tämä elokuva, pontentiaalia esikuvassa olisi varmasti ollut paljon enemmän. Kuten viikko sitten veikkasin, ihmisiä oli elokuviin löytänyt aika kivasti, joten ehkä tämä leffa onkin vain puhdasta Spedemäistä nerokkuutta saada ihmiset leffasaliin vaikka kriitikot eivät ymmärrä.
Lähde: Leffafriikki.com
