Onpahan ollut taas kaikenlaista viime päivinä, ja vihdoin, myös uutisia uudesta prossusta. Prossun vaihdoin suhteen oli jotain sen suuntaisia ajatuksia, että viimeisenä leffana pitäisi katsoa jotain todella loistavaa leffaa huippuäänien kanssa ja sitten uusi prossu sisään ja sama uusiksi, mutta tämä ei nyt taas tälläkään kertaa mennyt suunnitelmien mukaan, vaan Arcamin viimeiseksi leffaksi tässä huoneessa jäi Netflixistä sellainen leffa kuin Puolitoista päivää. Eikä sikäli että kyseessä olisi mikään kovinkaan huono valinta, sillä kyseessä on ruotsalainen leffa, jonka toisessa pääosassa loistaa suomalainen Alma Pöysti.
Leffa oli todella mielenkiintoinen, suht lyhyt, mutta vaikka leffa keskittyi lähinnä vain kolmeen henkilöön, niin leffa oli silti aika suoraviivainen ja kaiken aikaa mielenkiinnon hienosti ylläpitävä. Leffan ideana siis parisuhdekriisi, joka lopulta vanhingossa tai tarkoituksella päätyy tilanteeseen, jossa Artan (Alexej Manvelov) kidnappaa aseella uhaten Alma Pöystin näyttelemän Louisen matkalle, joka lopulta nostaakin tämän elokuvan arvoa aika isolla kädellä. Leffa nimittäin tuntuu alussa jotenkin hieman kevyeltä ja tyhjältä, mutta kun vauhtiin päästään, alkaakin leffasta nousemaan aivan uusia puolia esiin. Jotenkin tuntuu, että tuo puolitoista päivää voisi olla hyvinkin tylsä matka ja jää pahasti piippuun, mutta lopulta leffa herätti aivan hirvittävästi ajatuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Kuka oikeastaan tässä on uhri ja kuka syyllinen? Niin ja kuka siis on syyllinen mihin? Onko tässä leffassa syyllisiä vai ainoastaan kohtaloita? Kuka lopulta pidätetään ja miksi? Vai mitä ihmettä tässä oikein lopulta tapahtuu, loistava käsikirjoitus!
Kaikki kolme pääosissa olevaa onnistuvat rooleissaan loistavasti. Fares Fares, joka leffan myös ensityönään ohjannut on todella vakuuttava ja uskottava Lukasina, eikä todellisuudessa kyllä Manvelovkaan yhtään sen huonommaksi tässä jää. Leffan tähti on kuitenkin suomalainen Alma Pöysti, joka tässä hyvin rankassa ja vastentahoiselle matkalle päätyneellä matkalla ottaa itselleen roolin, johon varmasti todella moni voi jos ei nyt samaistua, niin ainakin elää täysin mukana. Rooli on koskettava, täynnä suurta tuskaa, kuitenkin rakkautta ja toivoa antava. En tiedä miten tuollaisessa tilanteessa voisi oikeasti käydä, mutta ainakin tässä leffassa Alma ja Alman Louise tekevät kaiken täydellisesti.
Kuten jo alussa totesin, tässä ei nyt haettu mitään suurta kokemusta äänien osalta, eikä tämä leffa nyt kyllä mitään kovin ihmeellistä tarjonnutkaan. Tosin, leffassa on yksi kohtaus, josta tämä leffa jää varmasti mieleen ikuisesti, en ole nimittäin ehkä ikinä pelästynyt leffassa niin paljon kuin tässä. Tai no, kerran olen, enkä tiedä olenko siitä koskaan blogissa kertonut, joten kerronpa pikaisesti tähän väliin. Olin nimittäin kerran jenkeissä katsomassa uusinta Texas Chainsaw Massacre leffaa. Sali oli aivan täyteen myyty, ja lisäksi siellä oli paljon sellaisia, jotka sinne eivät kuuluneet. Leffan alussa henkilöt ajavat autolla kun joka ampuu takapenkillä istuvan pään haulikolla palasiksiksi auton takalasiin. Kuin tilauksesta, samalla kun ase laukeaa ja veret lentävät ruutuun, henkilökunta nappaa saliin kaikki valot päälle. En ole rehellisesti ikinä pelästynyt niin pahasti, mutta tässä leffassa on aika vastaava kohtaus, jossa heikommalla sydämellä sydänkohtaus olisi ollut lähellä. Jälleen yksi hieno leffahetki muistoihin.
Monta viikkoa on tässä blogissa vihjailtu uuden prossun saapumista ja moni on varmaan jo leimannut koko jutun pelkäksi puheiksi. Nyt se on kuitenkin vihdoin totta, nimittäin eilen sain käydä Helsingistä ja Mareksoundin uudesta myymälästä Munkkiniemestä noutamassa Prossun, joka Suomessa ei ehkä kaikille kerro mitään, mutta leffaharrastajien keskuudessa jokainen varmasti tietää, että kyseessä on aivan ehdottomasti paras leffaäänen käsittelyyn kehitetty laite mitä maailmasta löytyy, eli kyseessä on tietysti Trinnov Altitude, ja tässä tapauksessa siitä Altitude 32 versio. 32 ei tässä tapauksessa kuitenkaan kerro todellisten kanavien määrää vaan tässä laitteessa kanavia on yhteensä 16 ja lisäksi Trinnovin uuden ominaisuuden vuoksi vielä neljä lisäkanavaa. Todettakoon, että myös Trinnovin uusimassa laitteessa eli Altitude 16 laitteessa on siis yhteensä 20 kanavaa vaikka laite onkin nimeltään Altitude 16. Samalla Altitude 32 tarkoittaa siis myös Trinnovin vanhempaa mallia, tämä laite on vuodelta 2017 eli kuusi vuotta vanha, ja sanomattakin on selvää, että kyseessä siis käytetty laite, uuteen laitteeseen ei tällä blogistilla olisi ikinä ollut todellakaan varaa.
Mutta mistä tämä kaikki sitten saikaan alkunsa. Jos olet blogia pidempään seurannut, muistat ehkä kun olin Mareksoundin ja Genelecin järjestämässä leffaillassa katsomassa Elvistä? Tässä linkki jos et ole aikaisemmin lukenut. Keskusteltiin tuossa tapahtumassa Marekin kanssa huoneeni tilanteesta ja lähinnä yhdestä 4K- tykistä ja siitä, että olisiko sen päivityksessä mitään järkeä. Lopulta keskuteluun nousi myös unelma omasta Trinnovista. Kuten tuossa jutussakin kerron, sellaisesta on aina kiva haaveilla, mutta rahaa sellaisen hankintaan tuskin tulee koskaan olemaan ja olen muutenkin ollut erittäin tyytyväinen Arcamiin. Marek mainitsi tuolloin, että heille saattaisi yksi käytetty jossain vaiheessa olla tulossa, mutta ei osaa siitä vielä sanoa mitään enempää. Tuossa vaiheessa juttu pitkäksi aikaa hieman jopa unohtui, Marekista ei kuulunut ja rehellisesti sanottuna en edelleenkään uskonut, että se voisi koskaan olla mahdollista.
Aikaa kului, ja jossain vaiheessa keväällä sitten tuli tieto, että Mareksound on avaamassa uudet tilat ja sehän yleensä tarkoittaa poistomyyntiä. Mietin asiaa hetken aikaan ja sitten ajattelin ihan piruuttani koittaa kepillä jäätä ja laitoin Marekille viestiä, että sattuisikohan poistomyynnistä löytyä yhtään Trinnovia. Tässä vaiheessa iso pyörä sitten pyörähti, yksi potentiaalinen laite löytyikin, se tosin piti lähettää ensimmäiseksi tehtaalle huollettavaksi, ja loppu onkin sitten historiaa.
Tässä tarinassa on kuitenkin monta opetusta. Ensinnäkin, on haaveita, ja sitten on unelmia. Haaveilu on kivaa, mutta jos haluaa oikeasti elämässä jotain saavuttaa, pitää unelmoida ja sen jälkeen tehdä töitä niiden unelmien eteen. Unelmien toteutumiseen tarvitaan usein myös paljon onnea, sattumia, haasteita, ja ennen kaikkea mikään unelma ei tapahdu yleensä yksin. Tässäkin tapauksessa mitään ei olisi tapahtunut ilman Mareksoundia ja heidän uskomattoman hyvää palvelua. Ei ehkä ole ihan sattumaa, että kun Mareksound perustettiin vuonna 2006, vuotta myöhemmin ovesta astui eräs harrastuksen alkutaipaleella ollut nuorimies, ja unelmia toteutetaan yhdessä vielä seitsemäntoista vuotta myöhemmin.
On siis totta, että yhteistyö Mareksoundin kanssa on kestänyt jo todella pitkään, eikä mikään tälläinen olisi ollut mahdollista ilman sitä. On myös totta, että molemmat ovat näiden vuosien aikana kasvaneet huimasti. Sain eilen samalla kun kävin noutamassa Trinnovin tutustua Mareksoundin uusiin, vielä tosin pahasti keskeneräisiin tiloihin, Munkkiniemessä ja nyt on vaan pakko todeta, että Suomeen on tulossa jotain aika ainutlaatuista, jota todellakaan ei ole ennen nähty tai tehty. Tilat näyttävät jo heti sisään astuessa todella ainutlaatuisen laadukkailta, ei vain tiloilta, joissa on paljon kalliita laitteita hyllyillä, vaan tilalta, johon on todella laitettu paljon aikaa, rahaa ja sydäntä. Olo ensi askelmasta lähtien oli erittäin kodikas, tuollaiseen tilaan voisin itse helposti muuttaa vaikka asumaan, kaikki värit, kalusteet, lattiat puhuttelevat tummaa Leffafriikkiä. Sen lisäksi kun otetaan huomioon, että tiloista jää heti fiilis, että ne on oikeasti suunniteltu käytäntö mielessä, voi tilasta odottaa todellista menestystarinaa ja pyhiinvaelluspaikkaa Hifi ja leffaharrastajille tulevaisuudessa.
Paljon on siis vuosin saatossa tapahtunut ja matka jatkuu. Nyt on Trinnov saatu ladattua räkkiin ja johdotkin suurin piirtein paikoilleen. Laitteeseen on myös tullut otettua ensituntumaa, ja vaikka ilman mikkiä ei laitteesta vielä juurikaan kuvaa saa, niin asetuksia on ainakin riittämiin. Oma mikki on hankinnassa, siitä yksinkertaisesta syystä, että ensinnäkin haluan oikeasti oppia tuota laitetta itse käyttämään ja toisaalta, vaikka huone on nyt ”valmis”, niin tosiasiahan on se, että tässä harrastuksessa huone ei ikinä ole valmis ja siksi kalibrointia tulee varmasti tehtyä säännöllisesti uudelleen. Näitähän siis usein myydään ilman mikkiä ja liike käy vain kalibroimassa valmiin huoneen, johon ei sitten juurikaan mitään muutoksia enää koskaan tehdä. Niin, onhan siellä esim juuri tänä viikonloppuna esitelty taas uusi Waveformin teknologia Trinnoviin, joten viimeistään ensivuoden alussa laitteita päivitellään taas (softaa). Ja jos joku nyt siis miettii, että miten kenelläkään on ikinä varaa tälläistä laitetta hankkia, niin kyllä suurin syy tähän sijoitukseen on varmasti se, että laitetta voi aina päivittää ja kaiken lisäksi se on Trinnovilla luvattu tehdä aina ilmaiseksi. Halvemmaksi se siis tulee kerralla ostaa laite, jota voi päivittää kuin ostaa muutaman vuoden välein uusia. Huomatkaa siis, että vaikka laite on vuodelta 2017, on se edelleen 100% yhtä hyvä ja ajantasainen kuin vuoden 2023 malli!
Seuraavaksi siis odotellaan mikkiä ja sen jälkeen koitetaan saada huone kalibroitua mahdollisimman hyväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita täydellistä taukoa, vaan leffoja voi Trinnovilla katsoa vaikka heti. Ensi viikolla tiedossa olisi mm. Hifimessuja, joten matka jatkuu kohti seuraavia unelmia.
Lähde: Leffafriikki.com
