Viikonlopun leffateatteri saaga sai jatkoa eilen, eli päädyinpä sitten lauantai-illan ratoksi sitten kuitenkin leffateatteriin. Tällä kertaa kuitenkin paikalliseen Biorexiin, sillä lipoun hinta leffaan oli 15 euroa ja kun sinne pääsee vielä työpaikan tukemana kymmenellä eurolla, niin homma muuttuu radikaalisti. Tuollainen 15-18 euroa on vielä varsin siedettävissä lukemissa minulle käydä leffassa, mutta 25 euroa on vaan yksinkertaisesti aivan liikaa. Sattumalta muuten seuraajani Instagramin puolella myös hyvin vahvasti samaa mieltä.
Mutta, muutenkin oli aika harvinainen leffakerta tällä kertaa, nimittäin hyvin hyvin harvoin nykyään menen enää mitään leffaa katsomaan ns. normisaliin, ja jos menen, niin silloin syynä yleensä on aina se, että olen menossa leffaan jonkun muun kanssa. Tällä kertaa kuitenkin ihan yksin ja siitä huolimatta pienessä salissa. Tämänkertaisessa leffassa ei kuitenkaan äänillä ollut oletettavasti mitään merkitystä, mutta leffa kiinnosti sen verran paljon, että kyllä tämä leffa piti päästä heti katsomaan.
Itse en ole kova Nike-fani ollut enää moneen vuoteen, mutta kyllähän sitä itsekin tuli Niken kengillä monta vuotta pelattua. Koriskengät on tosiaan hieman sellainen juttu, että niitä ei osteta ihan vaan sillä perusteella mitä kaupasta sattuu löytymään, vaan kyllä pelaajat usein ovat hyvin uskollisia sille merkille millä pelaavat. Itse pelasin nuorempana Nikellä, ja joku pari jordaneitakin on tullut jalassa pidettyä. Ja kyllä, herra Michael Jordan oli myös Suomessa varmasti suurin syy tähän. Tarina, jonka leffa kertoo ei todellakaan oli kovinkaan vähäpätöinen. On silti tullut testattua kyllä muitakin, yhdet parhaista kengistä millä olen ikinä pelannut oli Converset, jotka muista Helsingin kisahallin vierestä joskus nuorena ostaneeni. Harmi kun niitä samoja kenkiä ei enää sen jälkeen koskaan saanut uusia. Kynnys siirtyä Adidakselle olikin sitten aika suuri, mutta koska yliopistossa oli Adidaksen soppari, niin ei muu auttanut. Onneksi sieltäkin kuitenkin löytyi todella hyviä malleja, ja vielä kun maajoukkueessakin tuolloin pelattiin Adidaksilla, niin niitä sitten tuli koko loppu ura pidettyä. Kuten varmasti jo tässä vaiheessa huomaatte, leffan aihe siis itselle enemmän kuin kiinnostava.
Se mikä leffan aikana itseäni alkoi kaikista eniten mietityttämään tässäkin, että kuinka tarkasti tämä uskollinen todellisille tapahtumille. Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, niin kyllähän todelliset tapahtumat ovat niin usein tarua ihmeellisempi. Se mikä tässäkin tarinassa kiehtoo paljon, että jotenkin sitä itse aina ajatellut sokeana, että Jordan on vain yksi pelaaja muiden joukossa, jonka kanssa iso firma on tehnyt mainossopimuksen.No, totuus onkin sitten todellisuudessa ollut aivan päin vastainen, tässäkin asiassa, Jordan oli se, joka muutti maailmaa. Ja se kuinka paljon Michael Jordan on maailmaa muuttanut, ei ole takuulla verrannollinen yhdenkään muun urheilijan saavutuksiin.
Niken tarina pohjalta on uskomaton, mutta leffana Air on loistava. Matt Damon on kerta toisensa jälkeen aivan jäätävän hyvä, toisin kuin olen paljon puhunut Prat Pittistä, Matt Damon on uskottava roolista toiseen siinä missä Pitt tuntuu mukahauskalta ja epäuskottavalta. Ben Affleck on ollut kuvioissa pitkään, mutta hänenkin osalta tuntuu, että mitä vanhemmaksi herra tulee, sitä paremmin homma toimii. Rooli on loistava, ja jos esikuva rooliin on tosiaan ollut se mitä mies tässä esittää, niin ompa kyllä ollut aikamoisia aikoja fiman johdossa. Ja miksi ei olisi, tuntuu, että leffa on kyllä aika uskollinen historialle, vielä kun Jordankin on ollut leffan tapahtumia kertomassa, vaikka virallista roolia ei elokuvassa olekaan.
Vaikka voin olla hieman puolueellinen koska aihe on niin lähellä omaa historiaani, niin kyllähän tämä oli loistava elokuva ja voin lämpimästi suositella. Juoni, on jäätävän hyvä, kuten tarina oikeasssa elämässä osoittaa. Siihen kun lisätään loistavat näyttelijät, aikakauteen kuuluvat musiikki ja hauskuus, tästä tuli kasaan loistava paketti. Ainoa negatiivinen asia tähän liittyen on sama, mistä olen aikaisemminkin puhunut, miksi ihmeessä yhtään elokuvaa näytetään leffateatterissa 3:4 muodossa? Miksi kukaan haluaa mennä leffaan katsomaan mustia raitoja leffan sivuissa? Miksi ihmeessä kukaan haluaa mennä leffaan katsomaan iso telkkaria, jota voi katsoa myös kotona. Olisiko leffateatterien aika hommata vaikka MadVR skaalaamaan kuvakoko koko ruudulle, siksihän leffassa käydään!
Lähde: Leffafriikki.com
