Luther ja Netflix

Jaahas, ja sitä on sitten taas Netflix auki, joten vaatii varmaan hieman selityksiä miten tähän on päädytty. Kaikki pidempään seuranneet varmasti tietävät, että Netflix on ollut aika pitkään boikotissa, enkä nyt varsinaisesti ole kyllä vieläkään kelkkaani kääntänyt. Boikottiin on selkeä syy, eikä se syy ole varsinaisesti vieläkään mihinkään poistunut. Syy miksi Netflixiä olen boikotoinut, johtuu siis siitä, että kaikki muut striimauspalvelut tarjoavat kaikille katsojille yhtä ja samaa hintaa, joka pitää sisällään parhaan mahdollisen kuvan ja äänenlaadun, olis se sitten mikä tahansa. Ymmärrän Netflixin hinnoittelua siltä osin, että Perhetilaus voi maksaa huoletta enemmän, jos ajatuksena on, että samalla hinnalla sitten Netflixiä katselee perheessä useampi. Mutta miksi perhe-tilaukseen on liitetty 4k laatuinen kuva ja dolby Atmos tason äänet. Miksi yksittäinen ihminen joka tilaa palvelun ja saa täysin saman sisällöin kuin muut ei voi saada sitä parhaalla kuvan ja äänen laadulla, jos hänellä on siihen käyvät laitteet. Niitä jotka oikeasti näitä tarvitsevat, ei varmasti ole hirveän isoa osaa katsojista, joten en vaan pysty ymmärtämään. Muinaisjäänne väittäisin minä tuollaisesta hinnoitteluista, mutta palvelut ovat jo menneet ohi.

Mutta miksi sitten rikoin boikotin, enkä jatka yhdenmiehen taistelua. Se johtuu puhtaasti siitä, että jouduin juuri päivittämään kaikki perheen puhelinliittymät, ja samalla sain DNA:lta kolmen euron alennuksen tuohon perhetilaukseen. Se ei missään nimessä ole vieläkään edullinen verrattuna muihin, mutta koska sain sen sovittua toistaiseksi voimassaolevaksi, niin katselen tuolla hinnalla nyt ainakin eniten kiinnostavat leffat ja lopetan sen sitten kun ei enää kiinnosta maksaa. Alku muutenkin oli hieman pettymys, oli odotuksena vähän että nyt sitten Netflixissä on tuhat leffaa odottamassa ja kova kiire alkaa niitä purkamaan. Paljon varmaan katsottavaa on, mutta suoraan ruudulle ne eivät tälläkään kertaa kyllä putkahtaneet. Löysin kuitenkin yhden mistä aloittaa, ja sen nimi oli Luther, Indris Elban uusi leffa.

En osaa sanoa olenko nähnyt näitä ennen, mutta ensimmäinen Luther tämä ei ilmeisesti ollut. Vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta, ja kyllähän minulle Elban leffat on aina aika kivasti uponnut. Leffa olikin ihan ok, ei mikään aivan top-tason leffa, mutta hyvin mukiin menevä. Toki leffassa oli niin uskomattomia käänteitä, ja ei se juoni muutenkaan ihan mikään uniikki ollut, että parannettavaakin jäi varmasti paljon. Äänien puolestakin leffa oli ok, mutta valitettavasti tällä kertaa äänet kyllä jäivät kovuudeltaan todella alhaisiksi, koska yläkerrassa perheen uusi asukas, kahdeksan viikkoinen Kääpiövillakoira piti yksin jäädessään sen verran kovan metelin, että oli se pakko ottaa sieltä mukaan leffaa katsomaan. Netflix kokeilut siis jatkuu vielä.
Lähde: Leffafriikki.com