Blogit

Silent Running (Hiljainen Pako, 1972)

Vanhoissa käsintehdyissä tieteiselokuvissa on sellaista viehätystä, mikä puuttuu nykyleffoista. Koska keinot ovat olleet rajalliset, on pitänyt käyttää hurjasti mielikuvitusta, että on saatu luotua immersio avaruusseikkailusta. Varsinkin erilaisiin pienoismalleihin on käytetty tuhottomasti aikaa, vaivaa ja osaamista. Vielä kun lisää soppaan 70-luvun retroestetiikan, niin avot. Aina kun löydän yhden tällaisen jota en ole ennen nähnyt, on se melkein pakko hankkia käsiin. Yksi tällainen teos on ollut jo pidempään listalla ja nyt pääsin sen vihdoin katsomaan. Elokuvan on ohjannut tehostevelho Douglas Trumbull, jonka kädenjälkeä on voinut ihailla sellaisissa klassikoissa, kuten Blade Runner, 2001: A Space Odyssey, Kolmannen asteen yhteys ja Star Trek: The Movie. Kyseessä on ympäristöteemainen sci-fi-elokuva Silent Running (1972)

Silent Running (Hiljainen Pako, 1972)

Freeman Lowell (Dern) on avaruusmiehistön jäsen. Hän on ollut kahdeksan vuotta vastuussa viimeisistä luonnonmetsien rippeistä, jotka kulkevat aluksien mukana avaruudessa. Dystooppisella maapallolla ei enää metsiä ole lainkaan. Hänen esimiehensä komentavat miehistöä hylkäämään metsät räjäyttämällä ne avaruuteen, jolloin he voisivat palata takaisin kotiin.

Muu miehistö ei paljoa ymmärrä metsien perään, joten räjäyttely alkaa. Lowellin suojeluvietti syttyy viimeisiä luontokappaleita kohtaan niin vahvasti, että hän surmaa muun miehistön ja pelastaa viimeisen metsän, paeten aluksella avaruuteen. Hän jää keskelle loputonta yksinäisyyttä luonnonrippeiden ja kolmen huolto-robotin kanssa.

Elokuva on lopulta yhden miehen show ja showta pyörittää nykyisin The Hateful Eightistä (2015) ja Upon a Time in Hollywoodista (2019) tuttu Bruce Dern. Koska Dernin harteilla on tavallaan koko elokuvan hyvyys, niin täytyy sanoa, että mies oli minulle se heikoin lenkki tässä leffassa. Kaveri ylinäyttelee, repi naamaansa tahattoman koomisesti ja tuo mieleen huonolla tavalla Ben Stillerin. Siis jos Ben Stiller näyttelisi jotain 70-luvun parodiaa. Tämä voi olla vain henkilökohtainen ongelma, mutta minulle Dern oli aika “turnoff”. En myöskään välittänyt tästä kahjosta pätkääkään, joten hänen kohtalonsa ei ollut kovinkaan tunteisiin vetoavaa. Jotenkin olisin odottanut jotain sympaattisempaa hahmoa, jonka yksinäisyyden avaruudessa voi tuntea nahoissaan. Ehkä juuri tätä yritettiinkin, mutta allekirjoittaneeseen se ei nyt toiminut.  Moni voi olla erimieltä tästä metodinäyttelijän suorituksesta.

No ei muitakaan aluksen jäseniä voi pitää kovinkaan sympaattisina, vaan oikeastaan todella vasten mielisinä. Nuoren Sam Rockwellin mieleen tuova nuori Ron Rifkin jäi päällimäisenä mieleen, mutta ei tuokaan mikään mukava kaveri ollut. Silti miehistön kohtalo tuntui mielestäni väärältä, eikä oikeutetulta.

Parasta elokuvassa oli sen lavastus, puvustus ja pienoismallit. Kaikessa retroudessaan designit olivat erittäin tyylikkäitä. Alusten pienoismallit kyllä näyttivät selkeästi pienoismalleilta, mutta ne olivat huikean yksityiskohtaisia ja upeannäköisiä. Niitä olisi voinut tutkia pidempäänkin. Kun ottaa huomioon, että elokuva on ilmestynyt reippaasti ennen Star Warseja, sun muita on se aikaisekseen huikean näköinen.

Myös pienet droidit ovat hienosti saatu “eläviksi” ja oikeastaan näistä söpöistä roboteista välittää elokuvassa eniten. Näitä kolmea “Hupua, Tupua ja Lupua” esittää moniraaja-amputoidut näyttelijät, koneiden sijaan. Roboteista pisteet.

Hiljainen Pako on aikalaisekseen upean näköinen, pieni sc-fi-leffa. Sen ympäristönsuojeluteema on edelleen ajankohtainen ja se sisältää symboliikka yllinkyllin. Se on ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa kaikille tieteistarinoiden ystäville, vaikka itse en syttynytkään päänäyttelijän roolisuoritukselle. Elokuvan moraalikysymykset jäävät vahvasti katsojan harteille ja onkin katsojasta kiinni kääntyykö hän enempi ihmisen, vai luonnon puolelle.

Elokuva nauttii kulttisuosiosta, mutta ihmettelen, että sitä nosteta esille, kun puhutaan sci-fi-klassikoista.

Televisiossa ei elokuvaa ole näytetty kuin pari kertaa, mutta ainakin blu-rayllä ja dvd:llä se on melko helppo löytää. 

– Kai Kumpulainen 14.2.2023

Julistegalleria:


Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Kaitsun Leffablogi

Pitkän linjan elokuvaharrastaja arvostelee katsomiaan elokuvia ja samalla kertoo aina vähän jotain itsestään ja suhteestaan elokuvaan. - Kai Kumpulainen

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button