Tänään oli monella tapaa hyvin mielenkiintoinen päivä, tai sanotaan, että tässä eletään nyt monella tapaa mielenkiintoisia aikoja. Ensinnäkin Klipschit ovat olleet jonkin aikaa myynnissä, yhdet kunnon oharit on jo koettu, mutta taas fiilis siitä, että kaupat saattaisi olla lähellä. Hyvä sinällään, koska edelleen ajatukset pyöriin sen hölmön idean parissa, että tekisikö niistä sitten kuitenkin surroundit vai ei. Asia on jopa vaivannut siinä määrin, että heitin ihan piruuttani verkot vesille ja koitin sattuisiko torissa olemaan kenelläkään sitä yhtä ylimääräistä. Mutta sanotaanko näin, että onneksi ei ole ollut ja toivottavasti nämä nyt löytäisivät paremman kodin ja pääsisivät taas käytävältä oikeaan käyttöön. Toinen myynnissä ollut juttu eli lentokoneen tuoleista tehdyt leffatuolit ovat nyt myös vihdoin lähellä myyntiä, katsotaan vieläkö ne huoneessa huomisen jälkeen ovat. Pitää myöntää, että olen hieman jopa yllättynyt jos ne saan myytyä, mutta onhan ne omalla tavallaan kyllä ihan siistit, vaikka toki tunnearvoa enemmän kuin muille.
Toinen aivan mieletön uutinen tuli tänään aamulla kun sain aivan puskista viestin, että olen voittanut HIFI-Harrastajien Facebook-ryhmässä olleessa kisassa Quadral Signum 20 kaiuttimet Hifiplus.fi firmalta. Itselleni täysin uusi merkki (niitä on paljon), mutta hyvin suurella mielenkiinnolla lähden kyllä näitä testaamaan. Mietin paljon että mitä näillä teen, eli olisiko näistä leffahuoneen surroundeiksi, vai olisiko jopa aika laittaa olkkariin jotain hieman parempaa. Nyt ainakin toistaiseksi suunnitelmissa on sijoittaa nämä olkkariin, ja siksi valintani oli väriltään valkoinen, joka tosin näissä kaiuttimissa muutenkin on todella paljon parempi väri kuin musta. Itse asiassa kuvien perusteella todella kiva näköiset pöntöt ihan näkyväänkin paikkaan, vaikka ehkä niitä pitää jossain vaiheessa kuitenkin leffahuoneessakin vielä testata. Toki jos tälläiset jostain voittaa niin pitää olla ihan äärettömän kiitollinen, mutta olen muutenkin kyllä aika innoissani että pääsen näitä testaamaan. Näistä siis lisää myöhemmin.
Illalla piti kuitenkin vielä katsoa yksi leffakin, ja se oli tällä kertaa ruotsalainen rakkausdraama Vinterviken. Itselleni ennestään tuntematon, leffahan on siis aivan uusi, mutta ilmeisesti uudelleen filmatisointi vuoden 1996 leffasta. Aika jännä sinällään, että leffahan oli enemmän kuin ajankohtainen ihan tänäkin päivänä, ehkäpä jopa erityisesti juuri tänä päivänä. Kerroin blogissa jokin aika sitten upeasta pianokohtauksesta, jossa kaksi samaan aikaan tapahtuvaa kohtausta oli limitetty todella hienosti yhteen, tässä leffassa pitää todeta sama, että leffa oli todella upeasti tehty ja siinä kuvattiin kahta erilaista elämää todella hienosti. Meillä kaikilla on todella erilaiset lähtökohdat elämään, mutta mitä jos ne elämät kaiksesta huolimatta kohtaavat.
Voiko ihminen päättää keneen rakastuu ja onko rakastuminen päätös vai puhtaasti tunne? Onko rakastuminen jotain mitä järki ohjaa, vain onko se vain autonominen tunne, johon ei voi vaikuttaa? Leffa herätti todella paljon ajatuksia elämästä, rakkaudesta, ihmissuhteista ja siitä mikä ylipäätään elämässä on sallittua ja tarkoitettua. Voiko ihmiset täysin erilaisilla taustoilla rakastua toisiinsa ja onko se sallittua tai hyväksyykö ihmiset tai yhteiskunta ympärillä sitä sitä. Rakkaus ei todellakaan ole mikään helppo asia tai aihe käsitellä. Rakkaus on todella monimuotoinen asia jota on todella vaikea ymmärtää, vielä vaikeampi selittää. Rakkaus on tunne, jonka ihminen tuntee toista ihmistä kohtaan, mutta voiko useampaa ihmistä rakastaa samaan aikaan? Muuttuuko rakkaus? Mitä se rakkaus itse asiassa edes tarkoittaa? Sen voin kuitenkin sanoa, että kun rakastuu tai rakastaa, sen kyllä tietää ja tuntee.
Vintervik on erittäin upea kuvaus rakkaudesta ja elämästä. Leffa on erittäin hyvin tehty ja lisäksi näyttelijät sopivat leffaan täydellisesti. Leffa on uskottava, mutta samalla niin koskettava ja todellinen. Leffa kertoo elämästä, karusti, mutta herkästi. Todella hyvä leffa ja täydellinen näin myöhäisiltaan.
Lähde: Leffafriikki.com
