Jurassic Park 3 (2001)
Ajattelin katsoa Jurassic Park kolmosen extemporee lauantai päivän ratoksi, kun kaverikin tuli kylään ja jostain syystä tämä osa jäi viime Jurassic Park maratonista väliin, jolloin katsoin vain osat 1,2,4 ja 5. Viimeksi olen nähnyt tämän kokonaan elokuvateatterissa vuonna 2001 ja sen jälkeen vain pätkiä televisiosta, mutta muistikuvat olivat kumminkin, että kyseessä on viihdyttävä pätkä. Paljonhan tätä on viimevuosina parjattu, ja siihen on syynsä, mutta ei tämä aivan katselukelvoton ole. Joten tutkitaanpas hieman miltä elokuva näyttäytyy tänäpäivänä.
Jurassic Park 3 (2001)
Tohtori Alan Grant (Sam Neill) huijataan vielä kerran erikoisryhmän kanssa dinosaurussaarelle, koska Kirbyjen poika on kadonnut sinne varjoliitoretkellään. Ei mene aikaakaan kun koko ryhmä on pulassa ja joutuvat selviytymään erilaisista sauruksista…
Pituuskin elokuvalla on tehokas 1h28min ja jos lopputekstejä ei lasketa jää leffalle pituutta alle 1h18 min. Eli nyt ollaan kaikki ylimääräinen tosissaan puristettu pois ja jäljellä on vain sitä itseään. Ensimmäisestä osasta tuttu pitkäkaulojen ihastelukin on saatu tungettua mukaan, mutta sille jää aikaa pari sekuntia ja se on nyt sijoitettu loppupuoliskolle. Muutenkin elokuva lainaa ensimmäisen osan kikkoja surutta ja toistaa parhaita kohtia, mutta tuplanopeudella ja kunnon tunnelmaa luomatta. Elokuva tuntuukin paikkapaikoin parodialta ensimmäisestä osasta.
Ensimmäisessä osassa dinosaurukset oli luotu niin komeasti, että ne näyttävät hyviltä vielä tänäkin päivänä. Tässä osassa on käytössä samat kikat, mutta liskoja ei olla osattu valaista yhtä komeasti ja ne näyttävät osittain huvipuiston kumisilta roboteilta. Myöskään cgi ei ole niin hyvin saatu sulatettua kumihirviöiden sekaan, etteikö huomaisi missä vaiheessa se vaihtuu. Silti se näyttää aika hyvältä, kun ottaa huomioon, että kyseessä on 20-vuotta vanha elokuva. VHS:ltä kaikki on näyttänyt varmasti ihan hienolta, mutta teräväpiirto ei anna enää kaikkea anteeksi. Elokuva näyttää ja tuntuu vahvasti ysärileffalta, vaikka onkin tehty jo 2000-luvun puolella. Se myös tuntuu vahvasti ison budjetin roskaleffalta, hyvässä mielessä.
Ensimmäisestä osasta on mukaan houkuteltu Sam Neill ja Laura Dernkin vilahtaa parissa kohtaa. Muuten koko crew on aivan uusi. Tällä kertaa Sam Neillin Alan Grantista on leivottu ihme Indiana Jones kopio, ilmeitä, olemusta ja jopa hattua myöden. Argeologia on vaihdettu vain palentologiaan, muuten sama hahmo.
Muu ryhmä on kuin huumoriversio aempien elokuvien hahmoista. Mukana myös William H. Macy ja Téa Leoni. Leonin hahmossa ärsytti se, että miksi tuohon aikaan naiset aina kuvattiin toheloina idiootteina, jotka tekivät kaikki väärät rakaisut ja oikein kutsuivat lihansyöjiä paikalle.
Dinosaurukset olivat leffassa ihan jees, mutta naurattaa, että T-Rexille piti keksiä vielä kovempi haastaja Spinosaurus, joka ei lopulta näyttänyt kovinkaan siistiltä pitkässä nokassaan. Seuraavan osan indomimuksesta en halua edes keskustella. Rex on aina olevan kuningas.
Leffa oli loppupeleissä aika viihdyttävä, ihanan roskaisa ja sopivan lyhyt. Henkilökohtaisesti katson mieluummin tämän, kuin ne kaksi uudenmpaa Jurassic World-leffaa. Onhan tämä ihan rahastus leffa, joka tehtiin aikana, jolloin dinojen buumi oli pahasti jo mennyt ohitse, mutta on siinä omaa hölmöä viehätystä ja parasta on, että se ei kestä kauan. Kolmanneksi paras JP.
– Kai Kumpulainen 8.11.2020
Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä