Katsoin viime viikolla kolme ensimmäistä Child’s Play -elokuvaa, joissa ahdinkoon ajettu sarjamurhaaja siirtää sielunsa Chucky-nimiseen lasten nukkeen. Kyseessä on slasher-kauhuelokuvien sarja, jossa juonikuviot perustuvat pitkälti siihen, että kukaan muu kuin Andy-poika ei usko pienen nuken olevan raaka murhaaja. Myös katsojalla on vaikeuksia uskoa juoniasetelmaan.
Kirjoitin ensimmäisestä Child’s Play (1988) -elokuvasta blogiin vuonna 2009. Itselleni tähän leffaan liittyy nostalgisia fiiliksiä, koska se kiellettiin aikanaan Suomessa kokonaan liian raaistavana, ja kun elokuvaa esitettiin Filmnet-kanavalla vuonna 1990 niin lähetyksessä oli tauko. Ehdin tuolloin nähdä elokuvasta vain alkuminuutit ja tämähän vain lisäsi entisestään elokuvan kiehtovuutta.
Minkälaisen leffan Valtion elokuvatarkastamo oli meiltä suomalaisilta oikein kieltänyt? Mitä kamalaa elokuvassa tapahtuu? Child’s Playn ikäraja tarkistettiin uuden lainsäädännön myötä vuonna 2001, jolloin ikärajaksi tuli K-16. Sisällössä ei tainnut lopulta ollakaan mitään erityistä ongelmaa.
Lue bloggaus vuodelta 2009:
Ensimmäinen Child’s Play -elokuva oli muualla maailmassa menestys ja Don Mancinin luoma elokuvien sarja on jatkunut näihin päiviin saakka. Kokonaisuudessaan sarjaan kuuluu seitsemän elokuvaa ja yksi uudelleenkäynnistys eli reboot-leffa Child’s Play vuodelta 2019. Lisäksi on tv-sarja Chucky (2021-2024) ja muita oheistuotteita.
Child’s Play 1-3: Pieni nukke, suuri ongelma
Katsoin kolme ensimmäistä elokuvaa eli Child’s Play (1988), Child’s Play 2 (1990) ja Child’s Play 3 (1991), ja totesin että teosten laatu hieman kärsii, kun järjestysnumero suurenee. Jokaisen elokuvan juoni rakentuu pitkälti siihen, että muut kuin nuken alkuperäinen omistaja Andy ei usko nuken murhanhimoisuuteen.
Ongelmana on myös se, ettei katsojan usko elokuvan tapahtumiin oikein kestä leffan loppuun saakka. Chucky-nukke on alle metrin korkuinen ja painaa ehkä pari kiloa, mutta elokuvissa se kykenee päihittämään täysikasvuisia aikuisia kerta toisensa jälkeen, mm. hyppäämällä näiden niskaan. Pystypaini pienen nuken kanssa ei vastaa omaa käsitystäni vaarallisesta tilanteesta.
Vaikka selitys löytyisi yliluonnollisista voimista, on vaikea olla miettimättä, miksei kukaan yksinkertaisesti potkaise nukkea huoneen nurkkaan tai istu sen päälle.
Kolmen ensimmäisen leffan perusteella homma toimii parhaiten silloin, jos katsoja pystyy jättämään fysiikan lait huomioitta ja antamaan Chuckylle tilaa temmeltää. Muuten huomio kiinnittyy helposti siihen, että kyseessä on vain kiukkuinen lelu.
