Kalevala: Kullervon tarina (Suomi)
Ohjaus: Antti J. Jokinen
Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen, Jorma Tommila
Pääosissa: Elias Salonen, Eero Aho, Ilkka Koivula
Kesto: 143 min.
Ikäraja: K16
Ensi-ilta: 16.1.2026
Tänään 28. helmikuuta vietetään Kalevalan päivää. Ja mikä sopisikaan paremmin päivän teemaan kuin Antti J. Jokisen (mm. Puhdistus, Helene) ohjaama Kalevala: Kullervon tarina, jonka kävin katsomassa elokuvissa talvilomaviikolla.
Kyseessä on äänekäs, fyysinen ja varsin maskuliininen elokuva – täynnä ähinää ja puhinaa, verta ja hikeä. Elokuvaa hallitsee kahden miesnäyttelijän, Elias Salosen ja Eero Ahon, välinen jatkuva voimanmittely. Salonen näyttelee kansalliseepoksestamme tuttua Kullervoa ja Aho puolestaan Untamoa.
Dialogi on välillä tällaista:
Perkele, perkele, perkele!
(Ähinää, puhinaa.)
Nyt juodaan viinaa!
Perkele!
Naishahmoja on mukana valitettavan niukasti, ja juuri siksi heidän lyhyetkin esiintymisensä elähdyttävät tarinankerrontaa merkittävästi. Elokuvan kestoon nähden naishahmot, kuten Kullervon äiti ja Aino olisivat voineet saada enemmänkin tilaa.
Visuaalisesti elokuva jää yllättävän pieneksi. Suomen kaunista luontoa kuvataan hienosti, mutta Kalevalan kylää ei oikeastaan näytetä. On vain pari taloa, joiden väliä ravataan edestakaisin. Tämä luo paikoin jopa teatterimaisen tunnelman, joka tuntuu ristiriitaiselta eepoksen mittakaavaan nähden. Suurta tarinaa kerrotaan pienessä pihassa.
Kullervon tarina on Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevalassa (1849) traaginen kokonaisuus (runot 31-36) ja elokuvaan näitä aineksia on ahdettu ehkä liikaakin. Toki kyseessä on eeppinen tarina, joten ehkä tämä on pelin henki. Ilmarisesta (Olli Rahkonen) kertova jakso toimii hyvin, mutta Ainon (Ronja Orasta) tarina jää varsin köykäiseksi.
Luonto on elokuvassa vahvasti mukana. Elokuva sijoittuu Pohjois-Karjalaan 1100-luvulle, jossa venäläiset orjien etsijät luovat karun ja uhkaavan taustan kaikille tapahtumille.
Jokisen ja Sisu-elokuvista tutun Jorma Tommilan käsikirjoittama elokuva liittyy pitkään jatkumoon, jossa Kalevalaa tulkitaan yhä uudelleen — usein raskaasti ja vakavana.
Kalevalan maailma on meille suomalaisille tietysti tuttu monista aiemmista teoksista. Sen kuvastoa ovat muovanneet yhtä lailla Akseli Gallen-Kallelan maalaukset kuin Mauri Kunnaksen humoristinen Koirien Kalevala tai Kalle Holmbergin ankara Rauta-aika. Kullervon tarina asettuu tähän perinteeseen, mutta valitsee siitä melko väkivaltaisen ja synkän polun.
Hyvää Kalevalan päivää kaikille lukijoille – olipa tulokulmasi tänään Kalevalaan mikä tahansa!
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet
