The Blob (Yhdysvallat)
Ohjaus: Chuck Russel
Pääosissa: Kevin Dillon, Shawnee Smith, Jeffrey DeMunn
Kesto: 95 min.
Ikäraja: K-16
Minulla oli 1990‑luvulla The Blob – valuva kuolemai VHS:lle nauhoitettuna. Muistan yhä, miten Filmnetiltä tallennetun leffan nimi hymyilytti kylässä käyneitä kavereita: The Blob – mikä ihme leffa se on?
Se on Chuck Russellin ohjaama sci-fi‑kauhuklassikko, joka päivittää 1950‑luvun samannimisen B‑elokuvan modernimmaksi ja huomattavasti brutaalimmaksi versioksi. Tarinassa pieneen amerikkalaiskaupunkiin saapuu avaruudesta hyytelömäinen olio, joka imee itseensä uhreja ja siten kasvaa ja vahvistuu. Uhriksi kelpaa jokainen vastaantuleva.
En ole varsinaisesti kauhuelokuvien ystävä, mutta The Blob toimii. Perinteinen kauhu nojaa usein katsojan omiin pelkoihin, enkä aina jaksa osallistua siihen kollektiiviseen ryhmäterapiaan, jossa käsitellään esimerkiksi amerikkalaisten ikuista kellarikammoa. Tiedät kyllä: pelottavuuden huipentuma on laskeutuminen pimeään kellariin. Hui kauhistus! Valo ei toimi!
The Blob onnistuu kuitenkin väistämään kliseet ja rakentamaan kokonaisuuden, jossa kaikki osa‑alueet tukevat toisiaan. On pikkukaupungin idylli, hyvät henkilöhahmot, sopivasti huumoria, toimintaa, juonenkäänteitä ja aitoa uhkaa. Kaiken päälle käsikirjoitus on huolellinen ja katsojaa kunnioittava.
Käsikirjoituksen elokuvaan ovat tehneet Chuck Russell ja Frank Darabont. Russell muistetaan muun muassa elokuvista Painajainen Elm Streetillä 3 (1987), The Mask (1994) ja Eraser (1996). Darabont puolestaan nousi ohjaajaksi 1990-luvulla elokuvilla Rita Hayworth – avain pakoon (1994) ja Vihreä maili (1999).
The Blob on yksi 1980-luvun onnistuneimpia uudelleenfilmatisointeja ja erinomainen esimerkki aikakautensa kehokauhun (body horror) ja valtavirtaviihteen liitosta. Katsoin viime vuonna myös Leviathan – kuoleman laivan (1989), jossa on itse asiassa yllättävän paljon samaa ruumiillista ällöestetiikkaa kuin The Blobissa. Luulin pitkään, ettei kehokauhu ole minua varten, mutta nyt näyttää siltä, että olen ollut väärässä.
Tuoreempi esimerkki genrestä on The Substance (2024), joka nähdään keväällä Elokuvakerho Monion ohjelmistossa. Se pitää varmaan katsoa tuolloin uudelleen – vaikka ensikosketus ei varsinaisesti tehnyt vaikutusta.
Ja lopuksi: vaikka unohtaisi kaiken edellä sanotun, The Blob kannattaa katsoa jo pelkästään Kevin Dillonin takatukan ja prätkäjätkä-habituksen vuoksi. Suosittelen.
Lisätietoa elokuvasta:
Letterboxd / IMDb / Elonet
The post The Blob – valuva kuolema (1988) first appeared on Eilen elokuvissa.
