Pitkään ja hartaasti odotettu Gladiatorin jatko-osa saapui vihdoinkin levylle ja se olikin sitten pakko käydä välittömästi hakemassa Mymovies.fi-leffakaupasta Helsingistä. Alusta lähtien oli selvää, että tämän haluan mukaani Steelbookkina, nyt kun niitä on muutenkin tuonne hyllyyn alkanut kertyä. Kansi vaihtoehtoja tälle annettiin parikin kappaletta, itse en varmasti tule koskaan näitä niin keräilemään, että olisin molempia ostamassa, joten valitsin taas omasta mielestäni hienomman. Mymoviessilta näitä kyllä löytyi hyllystä siis molempia. Voi toki olla, että näitä ei ihan kaikille halukkaille riitä, ihan niin kuin Seveninkin kanssa meinasi itselläni käydä.
Täytyy muuten sellainen kommentti tähän väliin heittää, että näitä keräilijöitäkin on ilmeisesti paljon, jotka ostavat molemmat, mutta eivät niin koskaan edes avaa muoveista. Itse en tätä oikein ymmärrä, ostaa sitten leffan hyllyyn, jota ei koskaan edes katso. No, toisaalta kyllähän keräilijät ostavat myös hyllyyn paljon kenkiä, joita ei koskaan käytetä, joten ehkä se sitten on leffakeräilijöille sama asia. Onhan sitä itsellänikin varmasti paljon leffoja, joita en ole vielä lainkaan katsonut, mutta yhtäkään en kyllä ole sitä varten hyllyyn ostanut, että en niitä koskaan katsoisi. Mutta kaipa näihin sitten ladataan jonkinlaista arvonnousua ja myydään voitolla sitten jossain vaiheessa.
Mutta koska ostan itse leffoja sen vuoksi, että haluan niitä katsella, pitihän sitä sitten tämä pitkään odotettu leffa laittaa heti tulille. Tämähän tuli siis käytyä katsomassa jo leffateatterissa ja siitä tuli myös kirjoiteltua kuukauden leffakirjoitus, joten ei tehdä sitä nyt tällä kertaa uudelleen. Tuo kirjoitus löytyy kuitenkin täältä. Muutenhan tämä voisi kyllä hyvinkin olla kuukauden leffanakin, onhan tämä nyt kuitenkin sen verran merkittävä tapaus. Leffassa tykkäsin leffasta todella paljon, eikä se nyt paljon heikommaksi jäänyt tälläkään kertaa. Jotenkin kuitenkin leffa hieman kärsi siitä, että leffa oli tullut jo nähnyt, eli sellaista fiilistä ei nyt tullut kuin esim Tenetin kanssa, että joka katselukerralla leffasta saisi paljon uutta. Jotain ehkä silti positiivistakin sen suhteen, että tällä kertaa tuo hallitsijakaksikko ei ehkä ärsyttänyt ihan yhtä paljon, vaan molemmat vaikuttivat paljon paremmin leffaan sopivilta. Mescal vastaavasti tekee leffassa erittäin hyvän roolin, mutta jotenkin silti näin toisen kerran leffan katsoneena alkoi jossain vaiheessa Russell Croweta kaipaamaan enemmän kuin viimeksi. Mutta kyllähän tämän ihan ehdottomasti pystyy katsomaan vielä uudelleenkin, eli sikäli täyttää kyllä hyvän leffan merkit ja varmasti sitten kolmannen tai neljännen kerran jälkeen pystyy jo oikeasti luomaan paremman mielipiteen. Fakta kuitenkin on että nyt ja aina tätä jollain tapaa joutuu vertaamaan ensimmäiseen.
Äänien osalta leffa on erinomainen 9.1.6 miksaus, josta löytyy kyllä paljonkin ihmeteltävää. Vaikka tähän kaikkia kanavia hyvin tuodaankin, niin objekteja ei silti ihan hirveästi ole leffassa liikkeelle saatu. Muutenkin leffan äänet piti kääntää suhteellisen kovalle heti alusta, jotta dynamiikan sai kohdillleen. Sen jälkeen äänet kyllä toimii hyvin, mutta ei tämä toinen osa silti ehkä ihan niin teatraalinen spektaakkeli ollut kuin ensimmäinen. Jotenkin tämäkin olisi kovasti Zimmeriä kaivannut, vaikka lopussa onneksi tuo vanhakin tunnusbiisi pääsee soimaan. On myös hyvä muistaa, että mistään varsinaisesta action leffasta tässä ei ole kyse, eikä näitä taisteluitakaan käydä jatkuvalla syötöllä, vaan draama ja dialogi saa tässä enemmän aikaa. Siinä taas esimerkiksi Denzel Washington pääsee parhaaseen loistoonsa.
Kuvanlaatu taas leffassa on sitäkin parempaa, eikä tästä voi oikein enempää vaatia. Leffa on hienosti tehty aikaan, mutta silti tippaakaan ei tule sellainen fiilis, että kuva olisi heikkoa tai huonosti tehty, vaan leffa on nykytekniikkaa avuksi käyttäen saatu näyttämään juuri siltä kuin pitääkin. Colosseum ja Rooma ylipäätään näyttävät todella hyvältä ja yksityiskohdissa ei ole säästelty. Mainittakoon vielä tässä sekin, että vaikka näistä apinoista en edelleenkään ollut kovinkaan innoissani, niin olihan tuo vesikohtauskin upeasti toteutettu ja vaikka se monia kovasti vaivaakin, niin taitaa aika pitkälti silti perustua sekin todellisiin tapahtumiin ainakin jollain tapaa. Eihän tämä siis mikään tosi tarina ole, jos nyt niin tulkitsit, mutta vettä ja haita on Gladiator areenalla siis historiassa nähty.
On kuitenkin päivän selvää, että kyseessä on aivan upea tuotos ja tämän paikka ihan ehdottomasti on omassa hyllyssä. Jos jollain tämä on vielä näkemättä kokonaan niin suosittelen ehdottomasti levyn hankkimaan ja ehtiihän tämän vielä näkemään vaikka leffassakin. Jatko-osana leffa on erittäin hyvä, mutta voihan tämän hyvin käydä katsomassa vaikka ensimmäistä ei olisikaan koskaan nähnyt. Toisaalta, jos se on vielä näkemättä, niin silloin täytyy kyllä olla iso aukko leffasivistyksessä, sen verran nimittäin järkälemäinen klassikko tuo ensimmäinen on. Olisiko tätä toista tarvinnut koskaan edes tehdä, ehkä ei mutta toimii silti hyvin.
Lähde: Leffafriikki.com
