Jaahas, sitten mennään taas aika lailla suoraan syvään päähän, eli toisena arviointikappaleena kirjeessa saapui viime viikolla sellainen leffa kuin Beetlejuice, ja siitä siis uusin versio Beetlejuice. Leffan ensimmäinen ja alkuperäinen versio on vuodelta 1988 ja sitä kuvaillaan kauhukomediaksi. Jos en lähtökohtaisesti katso ja tykkää juurikaan kauhuleffoista (paitsi äänien vuoksi), niin ehkä kauhukomedia sitten ovat vielä kauempana omaa suosikkia, koska niissä välttämättä edes se musiikki ei ole kovinkaan hyvää, puhumattakaan siitä, että kauhu ja komedia ei jotenkin kovinkaan hyvin sovi samaan leffaan, ainakaan yleensä. No, mutta heitetään ennakkoluulot taas laidan yli ja katsotaan mihin tämä laiva seilaa. Ja tosiaan ensimmäistä osaa en usko koskaan nähteeni, ja tätä uusintakaan en leffaan mennyt katsomaan, enkä kyllä oikeastaan aikonut kotonakaan katsoa.
Mutta kun sen kerran sai arvioitavaksi, niin pitää jälleen mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja katsoa mitä sieltä löytyy. Onhan tämä leffana ollut aikanaan todella menestyksekäs, taisi olla ilmestyessään vuoden kymmenen tuottoisimman leffan joukossa ja sinällään ei kovinkaan ihme, onhan tässä Tim Burtonin ohjaamassa leffassa ollut sellaisia nimiä mukana kuin Alec Baldwin, Geena Davis, Michael Keeton, Winona Ryder ja Catherine O´hara. Sen lisäksi, että ihmiset löysivät leffan teattereissa, niin saihan tämä vuoden 1988 leffa myös Oscarin, maskeerauksesta. Uudessa osassa mukana vanhoista staroista on edelleen Keeton, Ryder ja O´Hara, joten jatkuvuuttakin leffaan on kivasti saatu, siitäkin huolimatta, että edellisestä on jo aika kauan kulunut.
Blogissani usein puhun siitä, että pitäisikö ensimmäinen tai ensimmäiset osat olla katsottu ennen kuin uutta osaa menee katsomaan, tällä kertaa ihan ehdottomasti olisi. No, kyllähän tämä toimii varmasti ihan ok näin niin kuin yksittäisenäkin leffana, mutta olihan tämä nyt käsittääkseni kuitenkin ihan selkeästi jatko-osa, ja kun mietin tuota leffan alkuosaa, niin olinhan ainakin minä siinä aivan pihalla, että mitähän tässä nyt tapahtuu. En ollut muutenkaan aiheeseen tutustunut yhtään sen enempää ja hieman jopa ennakkoon mietin, että pitäisikö se ensimmäinen jostain kaivaa, mutta lähdin sitten kuitenkin tätä vaan katsomaan. Osittain varmasti juuri tästä syystä, mutta ei tämä nyt ihan omaksi suosikiksi muodostunut, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi tästä monet tykkää.
Nimittäin, leffanahan tämä on kyllä todella laadukkaasti tehty ja juonikin tuntuu varsin loogiselta ja hyvältä sen jälkeen kun pääsee tarinaan kiinni. Kuolemanjälkeisestä ajasta on varmasti paljon leffojan tehty ja useinhan se on juuri kauhua, vaikkakin tämän uuden osan osalta näyttää kauhu vaihtuneen fantasian puolelle, ja täytyy kyllä ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että en itse tästä leffasta nyt kyllä mitään kauhunpiirteitä saanut sitten millään. Onko sitten ensimmäisessä ollut, en tiedä, mutta ehkä kauhun määritelmä on noista vuosista vaan muuttunut. Fantasiaahan tämä pääasiassa oli, mutta kuitenkin suuhteellisen maanläheinen leffa, joka taas auttoi siihen, että itse maltoin leffaa rauhassa katsoa.
Visuaalisesti leffa oli suhteellisen näyttävä, mutta toimintaympäristö tässä ei ehkä kuitenkaan ihan niin suuria antanut. Pimeät kellarit ja muut ei ehkä ole tänä päivänä enää niitä visuaalisesti näyttävimpiä paikkoja, mutta toki muutamat salamat ja muut näyttivät kivalta. Maskeeraus on varmasti tässäkin leffassa ihan kohdillaan, mutta voisin hyvin ajatella, että sekin on vuosien saatossa muuttunut aika paljon, eikä siis sinällään nouse niin paljon esiin. Äänien osalta leffa oli 7.1.6, eli kaikki katossa olevat Atmokset olivat kyllä mukana, front widet eivät aktiivisena olleet, vaikkakin uskon kerran niiden nähneeni aktiivisena, mutta niin tai näin, suurimman osan leffasta olivat aivan hiljaa. Samoin oli tällä kertaa objektien laita, eipä ne siellä leffan aikana juurikaan mihinkään liikkuneet. Ääniraita muutenkaan ei tällä kertaa ollut kovinkaan mieleenjäävä, eniten ehkä mieleen jäi se, että pannaukset olivat ihan hyvin kohdillaan, joten tämä varmasti kuulostaa ihan kivalta myös ihan perus 5.1 tyypisellä setupilla.
Kokonaisuutena siis ihan kiva leffa ja varmasti antoi tälläkin kertaa taas paljon enemmän kuin osasin etukäteen odottaa. Niin, ja varmaan se ensimmäinenkin osa pitää nyt sitten aikaa vielä uudelleen jostain esiin ja katsoa, miltä se alkuperäinen näyttää. Eli jo tälläinen genre uppoaa, niin ihan varmasti loistava leffa siinä mielessä.
Viime viikonloppuna tuli tehtyä hieman muutakin kuin katsottua leffoja kotona, joten kirjoitellaampa hieman siitäkin tähän loppuun. Tuli nimittäin vierailtua pääkaupungissa ja siellä tarkemmin ottaen Vallilassa, jonne on hetki sitten avattu uusi elokuvateatteri, tai vielä tarkemmin uusi leffasali. Konepajan vanhoja halleja ollaan kovaa vauhtia remppaamassa uuteen käyttöön, on kauppaa, baaria, kuntosalia ja muuta mukavuutta ja ajanviettopaikkaa, joten kyllähän sellaisessa paikassa pitää myös yksi elokuvasali olla. Teatteri pitää siis sisällään yhden leffasalin ja pienen baarin, jossa voi hengailla ennen ja jälkeen leffan, sekä nykyaikaiseen tapaan tilata myös eväitä suoraan leffan aikana nautittavaksi.
Teatteri tähtää ohjelmistossaan ehkä hieman aikuisempaan makuun, mutta tällä kertaa en ollut varsinaisesti katsomassa, leffaa lainkaan, vaan saavuin paikalle Mareksoundin ja Genelecin kutsumana tilaisuuteen, jossa tarkoituksena oli enemmänkin esitellä tuota uutta salia ja sen teknisiä ratkaisuja. Tässä vaiheessa kaikille on varmaan jo selvää, että kyseiset tahot ovat olleet osallisena salin rakentamisessa. Sali onkin hyvin mielenkiintoisia ratkaisuja täynnä. Projectorina toimii valtava Christie-Griffyn, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Kankaana puolestaan Mareksoundista hankittu Stewartin mikroperforoitu akustisesti läpinäkyvä kangas, joten kuvapuoli teatterissa on todellakin kohdillaan. Tähän on varmasti myös syynsä, nimittäin päivisin salia käytetään elokuvien ja mm. mainosvideoiden värimäärittelyssä ja iltaisin sitten normaalissa asiakaskäytössä. Tämä on sinällään loistava ratkaisu, nimittäin tämän tasoisia saleja ei ole varaa ihan joka paikkaan rakentaa, silloin tärkeää olisi, että myös käyttöaste saadaan mahdollisimman korkeaksi. Kaksi leffaa illassa ei vielä leffateatteria pidä pitkään pystyssä.
Äänentoiston osalta mietitytti paljon ennen vierailua miten Genelecit on tällä kertaa tilassa saatu toimimaan. Olen useammankin kerran maininnut tuosta Ison Omenan Genelec salista, mutta tässä tapauksessa ero on valtava, ja tämä sali peittoo tuon Ison Omenan salin kyllä mennen tullen. Suurimpana tekijä itselleni on tietysti se, että nyt kaikki etupään kaiuttimet on sijoitettu skriinin taakse, eli juuri sinne minne ne kuuluukin. Jos kaiuttimet ovat sijoitettuna ruudun ala tai yläpuolelle, on se aina kompromissi ja itselleni se ei uppoa missään olosuhteissa. Tila ei ole valtava, ja siellä ei ihan hirveästi määrällisesti ole kaiuttimia, puhumattakaan siitä, että tilassa olevat Genelecit eivät kooltaan ole kovinkaan isoja. Siitä huolimatta äänentoisto ja dynamiikka on parasta mitä olen leffateatterissa kuullut. Aika hämmästyttävää on myös se, että salissa on ilmeisesti vain yksi subbari, ja siitäkin huolimatta huoneen saa paineistettua enemmän kuin tarpeeksi. Tällä kertaa pääsin testaamaan vain paria demoa, joista toisessa Bob Dylanista kertovassa trailerissa bassopäätä oli korostettu kyllä aika paljon, mutta eihän se kerro muusta kuin siitä, että potentiaalia äänentoistatosta löytyy, kun sopiva leffa ruudulla pyörii. Mission Impossible-traileri oli tasapainoisempi, mutta osoitti, että äänentaso tässä salissa on todella loistava. Tätä demoa päästiin myös testaamaan hieman normaalia kovemmilla äänenpainella kuin normaalisti leffateatterissa on, silti Genelecit hoisivat tehtävän hyvin vaivattomasti.
Demot eivät kuitenkaan olleet ainoa syy tapahtumaan osallistua, vaan tapahtumassa järjestettiin myös hyvin mielenkiintoisen luento akustiikasta, ja samalla esiteltiin tämän salin akustisia ratkaisuja seinärakenteista akustiikkaan yleisesti. Promethor-niminen yritys on ollut vastuussa huoneen suunnittelusta ja olivat siis esittelemässä asiaa meille kiinnostuneille, joita oli sali nyt ainakin puolillaan. Sinällään mitään erityistä uutta esityksessä ei itselleni tullut, mutta ainahan sitä jotain uutta oppii. Jotenkin vielä liikuttiin kuitenkin aika yleisellä tasolla, vaikka esitys lopulta lähes pariin tuntiin venyikin. Mielenkiintoisinta ehdottomasti oli tietysti tämän salin ratkaisut, mutta se mitä olisin hieman enemmän itse toivonut olisi ollut ihan käytännön esimerkit juuri kotiteatterin suunnitteluun, nyt ehkä pysyttiin enemmän olohuoneissa ja ylipäätään kodin akustiikassa. Mielenkiintoista joka tapauksessa ja hieno luento.
Olen blogissani kehunut Kulttuurikasarmin salia parhaaksi missä Suomessa olen käynyt, siitäkin on kokemusta vasta vain yhden leffan ajalta. Tuo sali on nyt vaihtanut omistajaa, eikä sinne ole tullut uudelleen vielä ehdittyä. Kinokonepana tulee kyllä silti tähän kilpailuun erittäin vahvasti mukaan. Sali kuulostaa ja näyttää loistavalta, ainoana miinuksena voidaan pitää sitä, että ainakaan tässä vaiheessa salista ei Atmosta löydy, toisaalta sali ylipäätään tähtää näytöksissään ehkä enemmän sellaisiin leffoihin, joissa tuota ei edes tarvita. Tuolit leffassa ovat erityisen mukavat sohvat, ja vaikka mistään valoista en lähtökohtaisesti leffoissa tykkääkään, niin täälläkin nuo pöydän pikkuvalot on toteutettu samalla tavalla kuin Kulttuurikasalmilla, ja onhan ne varmasti aika toimivat sitten, jos leffassa on esim eväitä mukana. Aivan varmaa kuitenkin on, että tämäkin sali pitää käydä vielä testaamassa ihan normaalissa leffanäytöksessä, ja ehkä kuitenkin hieman erilaisessa leffassa kuin rakkausdraamassa, mutta katsotaan. Varmaa kuitenkin on, että näitä saleja todellakin tarvitaan ja toivotaan että saadaan vielä lisää. Kinokonepaja on kuin suuri kotiteatteri, jossa voi viihtyä loistavasti, myös muutaman tuntemattoman seurassa.
Lähde: Leffafriikki.com
