Furiosa elokuva on raivannut aika paljon palstatilaa ennen julkaisuaan ja muutenkin leffa on katukuvassa kyllä näkynyt ihan kiitettävästi, joten pitihän se lähteä sitten itsekin tänään katsastamaan. Odotukset kuitenkin jo lähtiessä aika ristiriitaiset. Toisaalta kiinnosti, toisaalta ei. Toisaalta en ole koskaan ollut kovinkaan kova Mad Max fani ja vielä on alkuperäisetkin katsomatta. Fury Road on sen sijaan tullut katsottua, eikä itse asiassa kauaakaan kun sen viimeksi katsoin, se löytyy täältä. Ja kun sen tuolta nyt kaivoin, niin onhan siitäkin jo kulunut melkein kolme vuotta, eli ei se nyt ihan just ollut kun se tuli katsottua. Eli, kun tämä Furiosa on sille vähän niin kuin esiosa, niin pitäisköhän Fury Road katsoa vielä uudelleen?
Eli leffa itsessään ei niin paljon nappaa, mutta äänien takiahan sitä Fury Roadiakin on tullut katseltua, niin olihan sitä tässä Furiosassakin tietysti lähtökohtana se, että hyviä ääniä lähdetään katsomaan, kaikki muu on sitten pelkkää plussaa. Äänet olivatkin leffassa on kohtuullisen hyvin kohdillaan, mitään erityistä en jäänyt kaipaamaan, mutta aika heppoisaksi se anti sitten kuitenkin lopulta jäi. Subbareita leffassa tarvittiin ja paljon, ja tuleehan tästä ihan kiva leffa joku päivä kotonakin katsottavaksi, mutta äänet lähinnä vain toistivat itseään, enkä nyt tiedä tuliko muutenkaan juurikaan mitään uutta siihen, mitä Fury Roadissa oli. Räjähdyksiä riittää, moottorien murinaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja jotenkin Mad Maxille luontevasti kuuluvia katsomon takaa eteen tulevia ajoneuvoja tulee jatkuvalla syötöllä. Mutta siihen se sitten kyllä pitkälti jää, yhtään oikein sellaista wow-hetkeä leffa ei kyllä saanut aikaan. Olisiko leffassa sitten voinut olla jotain muuta, niin eipä oikeastaan, tähän leffaan hyvät äänet, ei siinä mitään. Biorexistä ja Prime salista, jossa useimmiten nykyään leffoja katselen pitää muuten sanoa sen verran, että en tiedä onko äänille tehty varsinaisesti mitään uutta, mutta bassot kyllä tulevat jotenkin todella paljon tuntuvammin ja näin on ollut jo pidempään.
Mitä sitten muuta jäi leffasta käteen, niin täytyy tällä kertaa sanoa, että aika tyhjä olo jäi leffasta tälläkin kertaa käteen, mutta tällä kertaa hieman eri tavalla, ehkä sillä normaalimmalla tavalla, leffa ei kyllä herättänyt oikein mitään tunteita tai fiiliksiä yhtään mihinkään suuntaa. Tylsä, se ehkä kuvaa leffaa parhaiten. Tai no tylsäkin on ehkä vähän sillä tavalla väärä sana, että viihdyin kyllä ihan kivasti tuon melkein kolme tuntia mitä tuo leffa kesti. Jotenkin silti jäi leffasta sellainen fiilis, että mikähän tämän leffan tarkoitus sitten lopulta taas oli, rahastaa tutulla nimellä vai jotain hieman aidompaa.
No, joka tapauksessa ihmettelin suuresti kun koko sali oli taas vaihteeksi tyhjä, eli ihan hirveän innostunutta vastaanottoa tämä ei taida olla Suomessakaan saanut, mutta eipä ilmeisesti ole sitä myöskään ollut jenkeissä, jossa merkittävästi odotuksia pienemmillä tuloilla mennään jo heti aloitus viikonloppuna. Eli hyvää viihdettä ja hyviä ääniä, mutta ei sitten ehkä sen suurempaa. Tuleeko tämä sitten joskus hankittua kotiin niin varmaan tulee, tuleeko ensi-illassa niin sitä en kyllä tiedä, mutta onhan tässä taas Waveformingille tekemistä.
p.s. Muistakaahan käyttää viiden prossan koodia LEFFAFRIIKKI kun asioitte Future Movie Shopissa. Ai niin, ja tuo Dyynin kuukauden leffa-arvio löytyy nyt myös sitten AVPLUS.fi sivuilta ja sielä kohta muuten löytyy myös arviot R_Volutionista. Käykäähän siis sielläkin tsekkaamassa, jos ei ole vielä tullut käytyä.
Lähde: Leffafriikki.com
