Tulipa tuossa pidetty päivä taukoa leffahuoneesta koska taloudessa on pörssisähkö. ja jokainen varmasti tietää mitä se on viime perjantaina tarkoittanut. Muutenkaan leffoja ei ole nyt katsottu normaaliin tahtiin, syitä on sähkön hinnan lisäksi toki muitakin, mm. tuo rikkoontunut kaiutin, jonka vuoksi kattoa koristaa tällä hetkellä vain tyhjä aukko. Saapa nähdä miten sen kanssa asia ensi viikolla etenee. Toki ihan ilman huoneessa puuhastelua ei ole viimeisiä lomapäiviä tarvinnut viettää, sillä päätin sitten aikani kuluksi hieman askarrella etuseinän, tai paremminkin ehkä sivuseinien etuosien kanssa. Kun tässä on nyt tullut taas tuota kuvaa ihmeteltyä, niin tulipahan sellainenkin sitten mietteeksi, että nuo sivuseinät tosiaan heijastavat aika paljon valoa, samoin kuin etuakustiikkapanelit. Akustiikkapanelit ovat ihan tarkoituksella hieman vaaleampaa harmaata, jotta huone ei olisi aivan täysin musta, mutta toisaalta se on sitten myös johtanut tuohon valo-ongelmaan.
Onneksi varastossa kuitenkin oli vielä tuota mustaa akustiikkakangasta juuri sen verran, että päätin sitten ensimmäisenä verhoilla nuo paneelit uudelleen. Suht simppeli ja nopea homma, ja lopputuloskin miellytti kyllä paljon silmää. Siitä kuitenkin seurasi edelleen ajatus siitä, että seinät silti ympärillä heijastavat valoa häiritsevästi. Kävin sitten ihan huvikseni katselemassa olisko paikallisessa Eurokankaassa tarjolla mitään mustaan samettiin viittaavaa, ja kyllähän sieltä yksi löytyi. Tuollaisen kankaan ostaminen on vaan ollut aina todella haastavaa, pitäisi vaan aina testata, joten suoraan rullasta mitään kallista ei viitsi ostaa turhaan. No, tämäkin pala sitten tuli maksamaan sellaiset alle viisikymppiä, ja sillä sai oikein hienosti lopulta molemmat puolet verhoiltua tuollaisen alle metrin matkalta. Ja voin sanoa, että pienellä asialla saatiin taas aika iso muutos aikaan, ei heijasta kuva enää seinistä yhtään. Ainahan voi miettiä että pitäisikö sitten koko seinät vetää samalla, mutta ei, näin on nyt hyvä.
Niin muuten, tämäkin asennus tuli tehtyä Mareksoundista lähes kymmenen vuotta sitten hankituilla Fabricmate-kangaslistoilla. Aivan älyttömän hyvä systeemi, jolla silloin tein koko seinät, ja sen jälkeen käyttänyt niitä aina uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä niillä on tehty ainaki koko etuseinä, ja nyt nuo pätkät sivua. Ne on helppoa ihan perus sahalla leikata, kangas upotetaan rautakaupan pakkelistalla ja pizzaleikkurilla, ja mikä parasta, lopputulos on aina siis ja hyvännäköinen. Instasta voit käydä katsomassa hieman lisää juttua ja videoita aiheesta.
Sunnuntai-iltapäivänä pääsi sitten kuitenkin jo taas leffankin pariin, ja tällä kertaa edes puuttuva etuatmos ei haitannut mitään. Leffana nimittäin Netflixiin juuri tullut Lumen Yhdistämät, joka kertoo tositarinan vuonna 1972 tapahtuneesta lento-onnettomuudesta Andeilla. Leffasta on muuten tehty painos ennenkin, nimittäin vuonna 1993 tehty leffa Elossa, sitä en kyllä ainakaan muista nähneeni. Sinälläänhän tämä leffa on hyvinkin perinteinen lentokone-tippuu erämaahan tapaus, eikä aiheeseen sinällään anna kauheasti mitään uutta. Se missä tämä leffa mielestäni kuitenkin onnistuu varsin hyvin, on tämä hyvin tyypillinen ”missä vaiheessa syödään toisia ihmisiä hengissä pysyäkseen”-aiheen käsittely. Mikään ei ole tässä itsestään selvää, ja vaikka kyse on vielä kaiken lisäksi jo kuolleista tovereista, niin tässä asiaa pistetään ihan oikeasti miettimään.
Onhan tuo oikeasti sellainen aihe, johon on täysin vastenmielistä ja turhaa lähteä omaa mielipidettä edes miettimään. Siinä vaiheessa kun oikeasti ollaan kuoleman partaalla, ei asioita mietitä enää samalla tavalla kuin tässä kotisohvalla. Se taas mistä olen ennenkin puhunut ja puhun nyt uudelleen, on se uskomaton ihmisen tahto selvitä tälläisissä tilanteissa. Tälläkin hetkellä ihmisiä kuolee sodissa tuhansia ja taas tuhansia täysin turhaan, mutta sitten kun yksi ihminen joutuu tälläiseen tilanteeseen, se yhden ihmisen henki muuttuu yhtä äkkiä aika arvokkaaksi, sekä itselle, että ainakin muille samassa tilanteessa olevalle. Ihmisen tahto pysyä hengissä on kuitenkin aika suuri, tai sanotaan, että jos ihminen itse päättää haluata olla hengissä, niin sen eteen on valmis tekemään aika hurjiakin juttuja.
Kaiken kaikkiaan todella raju ja koskettava leffa, hienosti tehty ja kaikinpuolin hyvä kokonaisuus. Se mistä alussa mainitsin että ei tarvittu etu-atmoksia, johtui siis siitä, että leffan muuten upea Atmosraita oli jostain syystä jätetty vain 7.1.2 muotoon, vaikka etenkin juuri näitä kahta Atmos-kaiutinta käytettiin leffassa todella todella aktiivisesti ja hienosti. Tämä oli kokonaisuutena todella upea miksaus, vakuuttava, uskottava ja tavallaan tämän leffan ääniksi lähellä napakymppiä. Sen vuoksi harmittaakin, että tuo napakymppi olisi ollut helposti otettavissa, jos kaikki potentiaali olisi vielä otettu käyttöön. Tonewinner kuitenkin antaa jatkuvasti uusia vinkkejä potentiaalistaan, ja kunhan kaikki saadaan taas kalibroiduksi, uskon, että aika kivoja yllätyksiä on vielä kulman takana.
Lähde: Leffafriikki.com
