Ompas ollut taas aikamoisen mielenkiintoinen viikko. Ruotsista saapui alkuviikosta uusi Omnimic v2 kalibrointimikki kalibroinnin avuksi ja sen kanssa piti tietysti alkaa heti leikkiä. Ja se kun alkaa laittamaan subbareita uusiksi, tarkoittaa se tietysti aina sitä, että koko paletti pitää laittaa uusiksi. Olen tässä nyt samalla katsonut toista kymmentä jaksoa ihan loistavaa Trinnovista kertovaa videosarjaa, joka valitettavasti on youtubessa saksaksi, mutta onneksi siihen saa kuitenkin tekstityksen. On kuitenkin suht rankka setti, koska vaatii ihan pirusti keskittymistä ja kuunteleminen itsessään ei auta mitään vaan ruutua pitää kirjaimellisesti tuijjottaa. Video on kuitenkin juuri se mitä olen kaivannut, olisipa löytynyt jo kesällä kun oli aikaa tutkiskella ennen kuin itse laite saapui. Mutta eipä huolta, ei se Trinnovin sielunelämä valmiiksi tule ihan hetkeen.
Nyt kuitenkin oli mahdollisuus testailla kaikkea muutakin. Ensinnäkin tuon Omnimicin yksi parhaista ominaisuuksista on se, että sillä pystyy käyrää katsomaan livenä. Eli jatkuva testiääni, ja sitten jokaisen muutoksen käyrässä näkee suoraan livenä ja näin ollen asetusten tekeminen helpottuu. On myös huomattavasti helpompaa testailla erilaisia juttuja kun asetuksia voi vaihdella edes takaisin odottelematta aina uutta käyrää ja testiääntä. Mikki toimii sekä omalla, että REW ohjelmalla loistavasti. Yksi tärkeimmistä syistä tämän mikin hankintaan ylipäätään oli se, että halusin varmistaa mikä on Martyjen todellinen port tune, ja kyllä se juuri siellä 17hz tienoilla oli niin kuin pitikin. Behringer pystyy kuitenkin elementtiä suojaavan high pass filterin laittamaan ainoastaan 20hz:iin, joten sen säätämisen tämä työkalu on aivan ehdoton. Toistaiseksi kuitenkin haluan että tuo rajoitin on juuri Behringerissä, ei Trinnovissa, vaikka sen sinnekin tietysti saisi. Trinnoviin sen voi laittaa sitten kun olen paremmin sinut ohjelman kanssa eikä pelkoa subbarien rikkomisesta ole.
Nyt on sitten uusin käyrä valmiina ja laitteisto valmiina taas uusia haasteita varten. Ennen kaikkea odotan seuraavaksi odottavaa Mission Impossible uusinta leffaa, jonka löysin sattumalta steelbook-versiona huuto.netistä maaanantaina. Käyrien laitossa sain tälläkin kertaa todella paljon aikaan, sain subbarit huomattavasti alemmas lähelle jo 15hz rajaa ja sieltä aina 120hz asti käyrää ei voi enää käyräksi sanoa, vaan puhutaan ja tikkusuorasta viivasta. Tuli muuten tehtyä myös sellainen testi, että ensimmäisen kerran ikinä jätin käyrän koko matkalta suoraksi, ja jätin vielä house curven täysin flätiksi. Lopuksi vielä säädin kaikkien kaiuttimien rajat kohdilleen, ihan mitattujen arvojen mukaan, pääkajarit saivat jäädä 80hz ja loput päädyin nostamaan 100hz:iin. Ensimmäiset testi myös otettu Atmos Demo-levyltä, ja kyllä nyt vaan pitää ihmetellä, kuinka erilaiselta samat asiat kuulostavat.
Ennen tätä kaikkea kerkesin kuitenkin vielä vanhoilla asetuksilla yhden leffan katsomaan ja siinä kyseessä arvostelukappale 4K-restoroidusta leffasta nimeltä American Graffiti. Leffan ohjaajana toimii muuan Gearge Lucas, joka taitaa jonkin muunkin leffan sen jälkeen tehnyt. American Graffiti ei ole edes herran ensimmäisiä leffoja vaikka vuodelta 73 onkin. Leffasta näytetään monessa paikassa puhuttavan komediana, mutta tuosta en nyt kyllä oikein tiedä, tai ainakaan itseäni ei pahemmin missään vaiheessa naurattanut. Leffa oli mielestäni aika totista menoa, ja kun tapahtumat sijoittuivat muutenkin yhteen iltaan, ei leffa muutenkaan kovinkaan vauhdikkaita juonenkäänteitä sisältänyt.
Tässäkin leffassa on varmasti monelle jonkinlaista nostalgia-arvoa ja Gearge Lucas ohjana tietysti herättää jos itsessään paljon mielenkiintoa. Itse en ollut koko leffasta ennen kuullut ja tällä kertaa valitettavasti leffa ei kyllä uponnut. Tämänkin leffa oli hienosti restoroitu ja kuva näytti kaikin puolin hyvältä. Valitettavasti ääniraita ei kuitenkaan ollut saanut Atmos-raitaa, vaikka eipä siitä kai tässä leffassa olisi paljon apua ollutkaan. Leffan äänet perustuivat hyvin pitkälti dialogiin, poislukien muutamat autojen äänet ja musiikki, ei leffa hirveästi tarjonnut. Äänistä muuten puheenollen, se oli tässäkin taas aivan parasta huttua, ennen musiikki vaan oli niin paljon parempaa kuin nykyään.
Olen edelleen sitä mieltä, että näiden vanhojen leffojen restorointi on loistava juttu ja osaltaan myös takaamassa fyysisten levyjen tulevaisuutta. Vaikka kaikki tässäkin oli hyvin, niin leffana tämä ei nyt vaan esimerkiksi millään päässyt tuon Duelin tasolle. Leffan juoni ei jotenkin nyt itselleni oikein uponnut, ja komediaa tästä ei ainakaan millään saanut. Jonkinlaista elokuvahistoriaa tämäkin kuitenkin on, joten ihan kiva tämäkin leffa oli katsoa. Näyttelijäkaartissa myös muutama hyvin mielenkiintoinen kasvo, nimittäin leffassa esiintyy muuan Harrison Ford ja myöhemmin hieman toisenlaista uraa elokuvien parissa tehnyt Ron Howard.
Lähde: Leffafriikki.com
