Blogit

White men cant’t jump

Aika jännä juttu, että tästäkin leffasta on on sitten päätetty tehdä uudelle filmatisointi, kyseessähän on siis aivan legendaarinen leffa vuodelta 1992. Olin itse asiassa aika yllättynyt kun edes huomasin, että tälläinen leffa on tullut Disney Plussan tarjontaan. Onhan tuo alkuperäinenkin tuttu, mutta rehellisesti sanottuna on kyllä aika kauan aikaa siitä kun tuo on tullut viimeksi nähtyä, koristyyppinä tietysti on tullut nähtyä, mutta olisi varmaan pitänyt katsoa tälläkin kertaa mielummin se kuin tämä uusi.

Ei sinällään, että tässä leffassa olisi mitään niin suuresti ollut vialla, jos nyt sitten ei lasketa sitä, että vitsit ovat vanhentuneita, ja jotenkin koko leffassa fiilis on vähän ummettunut. Hyvin stereotyppisiä vitsejä, jotka toimivat varmasti vuonna 1992, mutta nyt ne tuntuivat hyvinkin väkinäisiltä. Pääosan kaksikko ei millään pääse Woody Harrelssonin ja Wesley Snipesin tasolle, eikä tässä leffassa nyt luonnollisesti mitään muutakaan uutta ja yllättävää tullut esiin. Olihan tämä nyt itselle sellainen hieman pakko katsoa leffa, mutta eipä paljon muita fiiliksiä herättänyt. Mutta mutta, tulipahan nähtyä.

Sellaista muuten ajattelin nyt vielä tähän kirjoitella, että leffojen rippaaminen Nassille alkaa olla maalissa. Seuraavaksi pitäisi sitten keksi mahdollisimman helppo ja yksinkertainen tapa niitä jostain pyöritellä ruudulle. Olen pitkään koittanut pähkäillä sellaista ohjelmaa kuin Jellyfin, jonka periaatteessa pitäisi olla juuri sitä mitä etsin. Se on kuitenkin osoittautunut enemmän kuin hankalaksi, joten olen myös etsinyt muita vaihtoehtoja. Eilen sellainen tipahti syliin kuin salaman iskusta, ja Applen ympäristöön tehty Infusion ensinnäkin tuli asennutta minuuteissa, ei viikoissa, ja ennen kaikkea, ohjelma näyttää hienolta, tuntuu toimivan loistavasti ja täyttää kaikki ne tarpeet, joita minulla tämän suhteen oli. PAITSI, että kun leffoja olisi tarkoitus pyöritellä Appletv:n kautta, niin Applehan ei tietenkään anna tähän kaikki parhaita työkalujaan, eli boxista saa kyllä laadukasta pakkaamatonta ääntä, mutta ei Atmos tai DTS:X laadulla. Tämä on aivan naurettavaa ja käsittämätöntä, mutta vaikka kaikki muu tuossa softassa tuntuisikin olevan kunnossa, niin kunnon ääniä siitä ei sitten kuitenkaan saa auki.

Tåmä taas johti siihen, että piti lähteä seuraavaksi kokeilemaan ohjelmaa nimeltä Kodi. Eniten pelkäsin, että tämäkin on taas todella vaikea käyttää, mutta lopulta olen kyllä päässyt senkin kanssa suht hyvin alkuun. Leffat ja julisteet näkyy jo, mutta ihan parhaita ääniä en ole siitäkään vielä ulos saanut. No, joka tapauksessa olen jo nyt paljon pidemmällä kuin Jellyfinin kanssa missään vaiheessa. Seuraillaan siis tilannetta ja katsotaan mihin suuntaan tämä tästä lähtee.

Lähde: Leffafriikki.com

 

Leffafriikki

Leffateatteriharrastukseen keskittyvät blogi, ei vain perinteisiä leffa-arvosteluja, vaan enemmänkin rakenteluun, ääniin, kuvaan, ja muuhunkin liittyvää asiaa!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button