Suomalaista SISUA Biorexissä

Tänään tuli lähdettyä aika ex-temporee leffaan katsomaan ehkäpä pitkään aikaan puhutuinta Suomalaista leffa. Iltapäivällä tuli Savonlinnasta asti vieraita ostamaan Klipschien surroundeja ja olin hyvin epävarma siitä, kauanko tuohon hommaa menee aikaa, kun oli kuitenkin sovittuna pienet leffademot samalla. No, eipä siinä sitten niin kauaa mennytkään kun vierailla oli suhteellisen kova kiire takaisinpäin, joten varttia yli viisi tein päätöksen, että vielä sitä ehtii puoleksi leffaan. No, olin paikalla leffateatterin aulassa paria minuuttia puolen jälkeen, varsinainen leffa kuitenkin alkoi vasta lähempänä varttia vaille, joten mikään varsinainen hoppu ei sitten lopulta tullut edes.

Ja kyllä muuten kannatti kiirehtiä. Jos leffassa ei olisi muutamaa tuttua näyttelijää, puhuttaisi osittain Suomea ja tekstit olisivat englanniksi, ei tätä leffaa olisi millään tunnistanut kotimaiseksi, ja tämän siis sanon kaikella kunnioituksella. En tiedä koska olen viimeksi, tai olenko koskaan nähnyt mitään näin laadukasta kotimaista elokuvaa. Mietin jopa leffan aikana, että Tuntematon Sotilas on mielestäni laadukkain kotimainen leffa, jonka olen koskaan nähnyt, olisiko tämä jopa vielä sitäkin parempi. Ja kyllä se taitaa lopulta olla. Vaikka molemmissa ollaan hyvin syvällä Suomalaisuuden ytimessä, niin Tuntematon Sotilas on kuitenkin ehkä enemmän kansallisaarre, kun tämä taas ihan oikeasti on leffa, jolla on mahdollisuus todella todella suureen menestykseen myös ulkomailla, ja kyllähän näiden myytyjen oikeuksien jutut jo siihen suuntaan viittaavatkin.
Tykkäsin leffassa oikeastaan kaikesta. Juoni on hyvin simppeli, mutta sitäkin parempi ja koukuttavampi. Siinä on vähän tarantiinoa, vähän John Wickiä ja vähän länkkäriä. Vähän siis kaikkea mitä hyvässä toimintaleffassa pitääkin. Suomalainen SISU todellakin tuodaan leffassa esiin juuri niin kuin se on, eihän sitä kukaan oikein osaa kuvata, mutta leffa kuvaa sitä paremmin kuin kukaan on koskaan osannut tehdä. On sanomattakin selvää, että Jorma Tommila on mitään sanomattomana Aatami Korpena lähellä täydellisyyttä, mutta siitäkin huolimatta Mimosa Willamo vetää tässä ehkä vieläkin kovemman roolin, itse antaisin molemmista vaikka Oscarin. Leffassa on kaiken vakavuuden ja julmuuden ohella niin paljon oikeasti hauskaa huumoria, että jopa suomalaisessa kirkossa (leffateatteri) muutamaan otteeseen ihmiset meinasivat alkaa nauramaan. No, loppu nyt oli sitten aivan omaa luokkaansa, ja se todellakin sai ihmiset kävelemään leffateatterista hymy korvissa nauraen. Oli myös kiva, että vaikka tarina tavallaan olikin aivan yliluonnollinen, niin överiksi se ei missään vaiheessa mennyt.
Leffa tuli katsottua Biorexin Prime salissa, ja sitä lähinnä lähdin miettimään ja yritin leffankin aikana hieman kuunnella, että onko leffa oikeasti nyt Atmos vai ei. Katosta varmasti jotain kuuluu, mutta onko leffa Atmos, jos leffassa sieltä jotain kuuluu, vai skaalataanko leffateattereissakin ääniä kaikki kaiuttimiin vaikka olisikin vain esim. 5.1 jne. Tähän olisi mielenkiintoista saada vastauksia, ja toki myös siihen, että jos tässä oikeasti on Atmos-äänet, tuleeko ne myös aikanaan levylle. Päivänselvää on, että tämän leffan haluaisin kotiin 4k muodossa ja täysillä Atmos-äänillä. Niin, ja mielellään vielä aika nopeasti!
Ja nyt sitten Suomalaiset ihan oikeasti, nyt on leffa joka pitää käydä katsomassa. Näin laadukasta suomalaista harvoin tulee ruudulle, ja kun tulee niin se kannattaa käydä katsomassa jo ennen kuin siitä kohistaan ulkomailla. Aivan timanttinen viiden tähden leffa ja heittämällä omalle top-listalle vuoden ensimmäiseksi leffaksi!
Lähde: Leffafriikki.com