Zack Snyder’s Justice League
Siitä on taas hetki vierähtänyt kun on tullut katsottua neljän tunnin leffaa, mutta tänään sitä tuli työpäivän päälle sellainenkin sitten taas urakoitua. Edellinen, ja varmaan ainoa kerta aikaisemmin on ollut Lord of the Rings leffojen kanssa, jotka loistavista leffoista huolimatta olivat ajoittain jopa aavistuksen pitkästyttäviä, mutta tämän kanssa ei oikein tuota johtopäätöstä voi tehdä, siitäkään huolimatta, että tässäkin leffassa muutaman kerran silmät olivat leffan sijasta kännykässä. No, annettakoon se anteeksi, koska leffa tosiaan kesti sen neljä tuntia.
Hyvin tuon leffan kuitenkin kolmella karkkipussilla ja vain yhdellä vessakäynnillä jaksoi katsoa, ja vaikka aivan en tiennyt mitä odottaa, niin olihan tuo silti itse asiassa aika hyvä leffa, tykkäsin enemmän kuin uskalsin odottaa. Leffan juonta rakennettiin aika hitaasti ja hartaasti, mutta silti, sen verran mielenkiintoisesti, että koko leffan ajan jaksoi mielenkiinto pysyä yllä. Marvelin leffat eivät ole aina niitä suurimpia suosikkeja, vaikka yksitellen niistä monesta todella paljon pidänkin. Marvelin leffoissa eniten juuri häiritsee se, että leffojen päähenkilöitä vierailee jokaisessa leffassa enemmän ja enemmän ristiin. Tässä se oli koko leffan itse tarkoitus, joten sinällään tässä se ei haitannut yhtään. Oli jopa varsin virkistävää ja mielenkiintoista.
Äänien puolesta tietysti tämä leffa oli korkealla hankintalistalla ja löytyyhän tämä leffa usealta vuoden 2021 top listalta Youtubesta. Ja olihan tässä hyvinkin paljon Marvelmaista menoa, paljon ääntä, tehosteita ja hyvää atmosta. Ei kuitenkaan ehkä mitään mitään aivan maagista tai ennen kuulumatonta, hyvin tyypillistä raitaa tälläiseen leffaan. Tykkäsin kuitenkin paljon, ja vaikka leffa kesti pitkään, niin korvatkin olivat vielä leffan jälkeenkin hengissä.
Mutta sitten se toinen asia mistä en vastaavasti ollut lainkaan innoissani oli kuvasuhde, jonka voi rumasti sanottuna jopa väittää vähän pilanneen tämän leffan fiilistä. Ymmärrän, että välillä ohjaajat ja tuottajat haluavat ottaa vapauksia ja tarjota omaa näkemystään, vaikka se ei ehkä olisi niinkään suuren yleisön mielipide. Christopher Nolan tekee sitä jatkuvasti äänien kanssa, eli tarjoaa leffoihinsa vain 5.1 ääniä ja vastaavasti sitten Ridley Scott tässä jostain kumman syystä vain 4:3 kuvasuhdetta, joka suoraan sanottuna oli ihan hirveää katsottavaa. En vaan pysty ymmärtämään miksi! Mutta taitelijat ovat taiteilijoita, joten annetaan heillekin välillä lupa uida vastavirtaan ja olla muka taiteellisia.
Lähde: Leffafriikki.com