Blogit

Tuntematon Sotilas (Unknown Soldier, 2017. 5-osainen televisio sovitus, 2018

 
Kun Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon Sotilas ilmestyi vuonna 2017, en päässyt katsomaan sitä elokuvateattereihin, joten jäin odottamaan kotitallennetta. Katsominen siirtyi siihen pisteeseen, että kuulin elokuvasta tulevan viisi tuntinen versio sarjamuodossa. Päätin siis odottaa vielä vähän, että näen tämän kokonaisuudessaan. Luin Väinö Linnan kirjan ensin alle ja lopultakin pääsin rauhassa katsomaan tätä elokuvaa kokonaisuudessaan. En katsonut edellisiä filmatisointeja vertailuksi, mutta ne ovat melko hyvässä muistissa. Edvin Laineen versiotahan tulee aina pätkissä katseltua joka itsenäisyyspäivä. Tällä kertaa en halunnut sotkea katselukokemusta vanhoihin versioihin, vaan halusin katsoa tämän mahdollisimman omana teoksenaan. Ja kyllähän se aika eeppinen kokemus olikin…

Tuntematon Sotilas (Unknown Soldier, 2017. 5-osainen televisio sovitus, 2018)

Elokuva käsittelee konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa vuonna 1941.  Keskeisimmässä osassa ovat Vänrikki Koskela, Vänrikki Kariluoto, Luutnantti Lammio, Alikersantit: Hietanen, Lahtinen, Lehto, Mäkilä ja tunnetuimpana hahmona Antero Rokka. Sotamiehistä Vanhala, Rahikainen, honkajoki, Määttä ja Korpela, muutamia mainitakseni.

“Mennään tuon suon yli niin että heilahtaa.”

Katsoin viisituntisen version melkein yhteen putkeen ja kokemus oli eeppinen ja koskettava. Missään vaiheessa ei tullut tylsää, tai ollut turhaa hetkeä, saati joutokäyntiä. Hahmoihin päästiin sisälle perustellisesti ja siksi heidän karut kohtalonsa tuntui pahemmalta. Koko ajan mietin, että mikä kohtaus voisi olla poistettu teatteriversiosta, mutta mikään niistä ei tuntunut siltä, että sitä olisi voinut poistaa. kuulemani mukaan neljännessä jaksossa on eniten uusia kohtauksia.

“Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Lahtista ja konekivääriä” – Koskela

Elokuva oli yllättävän uskollinen kirjalle ja tuotu hienosti moderniksi sotaelokuvaksi, eikä tunnelma ollut vanhahtava tai tahattoman koominen. Kaikki oli oikein uskottavaa. Kaikki lavasteet, makseeraukset, puvustukset ja erikoisefektit oli toteutettu huippuluokkaisesti ja elokuva ei mielestäni kalpene ulkomaalaisten sotaelokuvien rinnalla ollenkaan. Onkin uskomatonta, että 7 miljoonalla on saatu elokuva näyttämään siltä, mitä 70 miljoonan vastaavat jenkkileffat. 

“– Saatanan tonttu, mä sotken sut suohon!”

“– Tulis kuula ja tappas.” 

Elokuvan taistelukohtaukset ovat upeasti kuvattu. Vaaran tuntu on kokoajan läsnä. Jatkuvasti saa jännittää, milloin luoti osuu kannustamaasi hahmoon. Ja sehän osuu. Yhdessä kohtaa Rokan taistelu rupesi näyttämään melko Ramboilulta, mutta sellainenhan hahmo on alunperinkin, joten annetaan se anteeksi. Kyseessä oli melko lyhyt kohtaus. Sota on karusti kuvattu ja suurimmankin sankarin ja sympaattisimmankin hahmon tie päättyy kuin seinään luotien napsahtaessa kohdalle. Kuolemalla ei fiilistellä ja mies jää siihen makaamaan, samoin kuin vihollinenkin. Räjähdyskohtaukset ovat uskottavia ja näyttävät todella vaarallisilta. Yhdessä kohtauksessa hätkähdin näyttelijän puolesta, että kuinka läheltä näyttelijää pommi räjähtää ja kivet ja sirpaleet lentävät miestä viistäen. Upeaa kuvausta. Myös henkilöiden ohjaus ja näyttelijätyö on upeaa. Näytettelijöiden kasvoilta voi lukea heidän tuntemuksiaan, kuten surua, pettymystä ja toivottomuutta. Pienet ilon ja inhimillisyyden hetket ovat sitäkin tuntuvampia. 

“–  En mää täsä mitään hikee koitakka, Sitä vaan että pulkka liikkuu.” 

Näyttelijäistä ekana nostan miltei pääosaan nousevan Eero Ahon antero Rokkana. Mies on aivan mielettömän karismaattinen Rokkana ja en olisi tätä arvannut, vaikka Aho on mahtavia roolisuorituksia aiemminkin tehnyt. Pelkäsin, että hän on täysin väärässä roolissa, mutta ei. Hevi Reissuta tuttu Johannes Holopainen yllätti. En arvannut, että vielä melko tuntematon näyttelijä on näinkin suuressa roolissa ja hän vetää hienosti Kariluodon roolin. Entiset Putoustähdet Aku Hirviniemi ja Jussi Vatanen tuntuivat aluksi oudoilta valinnoilta, koska olen tottunut näkemään heidät enempi komedioissa, mutta elokuvan loputtua täytyy sanoa, että hienosti hekin vetivät roolinsa ja saivat sympatiat puolelleen. Putouksesta taitaa Hannes Suominenkin olla lähtöisin ja alkuksi hahmo on hieman ärsyttävä, mutta lopussa jo kannustin häntä ja toivoin, ettei kuolo korjaisi. PMMP:n Paula Vesalaa ei nähdä paljoa, mutta hänestä ei ole mitään valitettavaa, vaikka en vielä osaa pitää häntä näyttelijänä, vaan enempi laulajana. Sairaan Kauniin Maailman Arttu Kapulainen oli myös sympaattinen Susi, eli Tassu. Tyttö sinä olet tähti-elokuvan Samuli Vauramo toi Lammion julmaan hahmoon tiettyä inhimillisyyttä ja enempi vaikutti, että mies ei tiedä mitä tilanteissa tehdä, kuin että hän olisi täysi julmuri. Rallikuski Markku Alénin poika Andrei Alénia en muista aiemmista rooleista, mutta kyllä hän näyttelijältä vaikuttaa vahvasti. Laulaja Robinin osallistumista en aikaisemmin tiennyt, joten se tuli yllätyksenä. Tämän täytyykin olla kaikkien Robinin vihaajien lempielokuva, hehheh. En rupea tässä mainitsemaan erikseen kaikkia nimiä, koska leffassa oli huikea määrä suomen ykköskastia esim. sellaisia nimiä kuten Joonas Saartamo, Juho Milonoff, Matti Ristinen, Akseli Kouki, Janne Virtanen ja Pirkka-Pekka Petelius.

Vaikka elokuvassa on huikea määrä hahmoja, niin ainakin tässä sarjaversiossa jokainen hahmo saa tarpeeksi ruutuaikaa kasvaakseen tärkeäksi osaksi tarinaa.

”Koskela Suomesta – syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.”

”Minä seison nyt kovennettua”

Ohjaaja Aku Louhimiehestä velloi kohu vuonna 2018, että hän olisi alistanut ja nöyryyttänyt näyttelijöitä. En aio ottaa siihen nyt kantaa, vaan arvostelen teoksen omana itsenään ilman ulkotaiteellisia seikkoja. Sen lisäksi olen aina pitänyt Louhimiehen aiemmista, rankoista teoksista. Tosin Tuntematon nousee aivan uudelle tasolle.

Musiikit elokuvassa ovat jylhät ja tukevat elokuvan tunnelmaa.

 ”Tankki se on”

Kuten mainitsin, en ole teatteriversiota nähnyt, mutta suosittelen katsomaan tämän 5-osaisen sarjaversion, jos aihe yhtään kiinnostaa. Se on upea matka, jossa ei mielestäni ole yhtään tyhjäkäyntiä, mutta suuria tunteita löytyy. Myönnetään, että kun viimeisen jakson lopputekstit käynnistyivät, herkistyin hieman. Uskomattoman komea suomalainen elokuva, jota ei tarvitse hävetä maailmalla missään nimessä.  

– Kai Kumpulainen 12.9.2020

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Kaitsun Leffablogi

Pitkän linjan elokuvaharrastaja arvostelee katsomiaan elokuvia ja samalla kertoo aina vähän jotain itsestään ja suhteestaan elokuvaan. - Kai Kumpulainen

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button