Puoliso pääsee aina välillä yllättämään ja vaikka ei ihan hirveän usein lähdekään leffaa katsomaan vaikka pyydän, niin tällä kertaa hänellä oli ehdottaa leffaa, jota haluaa katsoa, ja vielä kaiken lisäksi sellaista leffaa, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Kyseessä oli nimittäin vuoden 1993 Uusiseelantilainen elokuva, jonka on ohjannut Jane Campion. Leffa olikin aika menestys saavuttaen nykyrahaan verraten jopa 300 miljoonan tuotot. Aika jännä, että tälläinenkin leffa on taas jäänyt itseltäni täysin huomaamatta. Niin, siis siitäkin huolimatta, että tämä leffa on ollut myös ehdolla peräti kahdeksan Oscarin saajaksi voittaen niistä kolme, mukaan lukien parhaan naispääosan voittanut Holly Hunter.
Sen verran ehdin ennen leffan aloittamista katsoa, että tästä taitaisi löytyä myös 4K versio, mutta tällä kertaa tyydyimme Apple TV:n striimiin, jonka pääsi parin euron hinnalla vuokraamaan. Tällä kertaa muutama asia tuli tehtyä huoneessa ensimmäistä kertaa, en nimittäin muista, että olisin vielä koskaan katsonut kokonaista elokuvaa, jossa in vain kaksi kanavainen ääni. Siitä huolimatta pitää kyllä sanoa, että olin todella tyytyväinen siitä miltä huone siitä huolimatta kuulosti. Leffassa oli paljon stereokuvalle tyypillisiä pannauksia ja tilavihjeitä, jotka näyttivät hyvin sen, että hyvä kaksikanavakin toimiin parhaillaan erittäin hyvin. Kuvanlaatu puolestaan oli hyvin elokuvamaista, ja vaikka nyt ei puhuttu todellakaan mistään laadukkaasta kuvanlaadusta, niin leffa tunnelmaan tässä kyllä hyvin pääsi isolta ruudulta silti. Olisihan tämä silti rehellisesti sanottuna saattanut 4K-versiona näyttää aika erilaiselta.
Leffa muuten oli etenkin alkuun aika mielenkiintoinen, mutta sai kyllä jotenkin aika sairaita piirteitä mitä pidemmälle leffa eteni. Ymmärrän toisaalta hyvin, että leffassa varmaan haettiin aika paljon tavallaan taiteellista puolta ja jotain syvempää ajatusta, mutta itselleni, mitä pidemmälle leffa etenee, tulee lähinnä vain ihmettelevä fiilis siitä, että kuka tämä mysteerinen nainen on, ja mikä tämä koko leffan punainen lanka on. Joo täytyy myöntään, että avasihan tuo leffan ihan loppu asiaa jonkin verran, mutta silti lopullinen fiilis oli aika hämmentävä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin taas kiva nähdä jotain uutta. Kuten juuri esimerkiksi joku kommentoi Oscareita, Oscareissa tällä hetkellä jyrää pienemmät tuotannot, koska suurilta tuottajilta tulee lähinnä vain jatko-osia, niin olihan tälläinen ns. oikea juonellinen leffa taas ihan piristävä tähän väliin. Eikä tämä nyt ihan huonokaan ollut, vaikka en tätä nyt suoraan ainakaan Apple TV Striiminä suosittele. Puolison kanssa kaikki aika myös leffahuoneessa otetaan kuitenkin ilolla vastaan.
Lähde: Leffafriikki.com
